Reissu on heitetty. Oli aikalailla mahtava kokemus. Kotiin tulin torstaina jo hyvissä ajoin, mutta unet jäivät kuitenkin melko vähiin. Perjantaina olin sitten luvannut Marille tehdä synttäribilevieraille safkat, syödä nuorten kanssa ja poistua paikalta ja palata vasta puoli kolmelta aamuyöstä. No tänään sitten olen ollutkin kuin keitetty makaroni. Ei yhtä kalpea, mutta kauttaaltaan yhtä vetelä.
Blogitekstit hakevat vielä alkuaan. Ehkä huomenna tai maanantaina alkaa taas tulla jotakin. Sitä ennen pidetään pieni kilpailu:
Kirjoitan Iskänä, mutta olen näiden juttujen tiimoilta pala kerrallaan paljastanut myös oikean hekilöllisyyteni. Osa lukijoista tuntee minut tämän blogin ulkopuolella, he voivat unohtaa kilpailun (sama koskee myös Laalia ja Aili Inkeliä ja muita joille olen jossain vaiheessa blogikeskusteluja paljastanut suoraan henkilöllisyyteni), mutta muiden osalta kisa menee näin:
Minulla on omalla oikealla nimelläni julkinen facebook-profiili. Julkinen tarkoittaa sitä, että kuka tahansa, kellä on facebook-tili, voi käydä katsomassa ja kommentoimassa kuviani. Tämän jutun lopussa on kuva seljanka-annoksesta, jonka söin Itä-Karjalan retkelläni. Sama kuva löytyy myös facebook-sivuiltani. Käy katsomassa kuvatekstistä, missä se on nautittu. Löytämäsi vastauksen voit kirjoittaa facebookin kommentteihin tai lähettää sähköpostilla cooking.snowman@gmail.com osoitteeseen. Ensimmäinen kommentin ja ensimmäinen sähköpostin lähettäjä saa yhteystietonsa lähettämällä jonkin Venäjä-aiheisen palkinnon. Nimimerkillä esiintyvien oikeaa henkilöllisyyttä en tietenkään paljasta.
Seljankaa, mutta missä?
Ja kommentoi nyt joka tapauksessa jotakin, jos löydät tuon kupin kuvan.
En minäkään osallistu kun tiiän nimesi, mutta pitihän se seljankansyöntipaikka käydä lukemassa :) Kyllä tuli niin omat vanhat venäjä-ajat mieleen kun kuvissa on vieläkin kovin samanmoiset maisemat kuin aikoinaan Kondrovan reitillä.
VastaaPoistaJa nyt asun täällä kotosuomessa vuokralla just tuollaisessa venäjän sinisessä omakotitalossa (miten joku voi haluta talonsa sellaiseksi maalata, en ymmärrä).
Onko viimeisen kuvan kilometrimäärä oikein? aattelin että matkaa olis ollut pidemmältikin...
on sulla ollut ikimuistoinen reissu ja varmasti antoisa!
Juuri tätä tuolla osallistumisoikeudella tarkoitin.
VastaaPoistaItse asiassa 1080 km on pyöristetty 1100 km:ksi. Ja reissu oli sellainen, että mitkään sanat tai kuvat eivät riitä kuvaamaan sitä kokemusta. Ei muuta kuin uutta suunnittelemaan. Ehkä Kelan tädit ovat niin kilttejä, että myöntävät vielä ensi vuodellekin kuntoutusjaksoja Äiskälle.
Ajattelin, että löytäisin Sinut facebookista nopeasti, mutta aika haastava tehtävähän tämä oli! Täytyy jatkaa yrittämistä vielä :)
VastaaPoistaTosi kiva, että joku innostui kisasta. Facebook-profiilini ei tosiaan viittaa millään tavalla Iskään eikä kokkaamiseen, vaan olen siellä ihan oikeasti omalla etu- ja sukunimelläni, jotka olen täällä blogissa maininnut.
VastaaPoistaHaa! Löytyi vihdoin! :)
VastaaPoistaHienoa Salla (-M?)!
VastaaPoistaPakko kokeilla, vaikka voittaja taisi löytyä jo :)
VastaaPoista--> etsimään
Löysin! Mutta facebook ei antanut minua kommetoida, vaan tilttasi....
VastaaPoistaKun en pysty facebookissa kommentoimaan, niin kommentoi tässä :)
VastaaPoistaMieheni isoisä oli sodassa Syväri-nimisessä paikassa. Taitaa olla sama paikka joka on kuvissasi.
Mietityttää vaan sellainen seikka....miten hän pärjäsi siellä, kun ei osanut sanaakaan Suomenkieltä.....tai oliko sotilaat jotenkin eri ryhmissä kielen mukaan? Tämä nyt vaan tupsahti mieleeni, kun tajusin miten hirvittävän kaukaa kotoa hän oli :(
Voi että, kun ei saanut osallistua! :D Mutta se olisikin ollut liian helppoa!
VastaaPoistaNo, eipä se mittää haittookaa! Tulipahan selatuksi noita kuvia vähän tarkemmin! Kivoja!
Ja nyt sitten tekee mieli seljankaa! Löysin tietenkin kuvan tosi helposti!
Seljanka on aina oikein hyvää. Meillähän seljankana tunnetaan Marskin ansiosta kalaseljanka, mutta Venäjällä keitossa saattaa olla kalan sijasta lihaa.
VastaaPoistaJa Salix, heitä kommentti sinne cooking.snowman@gmail -puolelle. Jos miehesi isoisä oli ruotsinkielinen ja taisteli Syvärillä (joki), niin hän on mitä ilmeisemmin kuulunut ruotksinkieliseen JR61:een ja näin ollen toiminut Tuntemattoman sotilaan porukoiden naapurissa. Ja Tuntemattoman porukat olivat Pertjärvellä (ven. Pertozero).
Valitettavsti meillä ei ole tietoa missä hän oli sotimassa, mutta oli kylläkin ruotsinkielinen. Hän teki paljon puisia esineitä ja niihin oli kirjoitettu/kaiverrettu Syväri ja mielestäni myös Svir nimeä.
VastaaPoistaLaitanpa s-postia :)
No pitihän se kuva käydä etsimässä, ihan salapoliisityönä. Sain blogisi linkin ystävältäni, kun juttelimme bloggaamisesta ja siitä, kuinka ah niin muodikkaat sisustusblogit ovat välillä vähän liian täydellisiä meille.
VastaaPoistaKiitos tosielämäisestä (onkohan se sana), rehellisestä blogistasi ja hyvistä ruokaohjeista! Kaikkea hyvää perheenne syksyyn!
- minna
Mukavaa, että innostuit. Olen pyrkinyt välttämään täydellisyyttä tai sen tavoittelua niin elämässä kuin blogissakin. Lähimmäs täydellisyyttä olen päässyt itsetuntoni kehittämisessä. Mielestäni hyvä itsetunto ja itsensä tunteminen ovat melkolailla ainoita asiota ihmisen elämässä, jossa kannattaa pyrkiä täydellisyyteen...
VastaaPoistaVai onkohan se nyt ihan noinkaan?
Hyvä itsetunto ja itsensä tunteminen auttavat kovasti elämässä: ei jää toisten runtattavaksi ihan helpolla, toisaalta taas ymmärtää omat rajansa kaikenlaisen suorittamisen suhteen. Täydellisyyteen siinä voi toki pyrkiä, mutta onhan se aika mukavaa löytää itsestä uusia yllätyspiirteitä ja huomata, että kas kummaa, enpäs vielä sisintäni tuntenutkaan :D Se on ihan yhtä kivaa kuin tutustua uusiin ihmisiin eli jatketaanpa taivalta hyvillä mielin :)
VastaaPoista