Tälläkin foorumilla on jossain vaiheessa käyty keskustelua einesruokien edullisuudesta. Itsekin olen todennut, ettei itse laitettu hyvä ruoka kalliiksi tule. Tietää myös mitä syö. Ja bonuksena tulee juuri oman suun mukainen maku. Toisin on kaupan valmisruuissa. Maultaan ovat mitä ovat ja vaikka olisivatkin joskus hyvän makuisia, ei niistä ainakaan tiedä mitä lisäaineita niihin on mätetty. Tiedä vaikka syöpää aiheuttaisivat.
Onhan se noinkin. Mutta, mutta... Elämä yleensäkään ei ole täysin mustavalkoinen. Väliin mahtuu myös harmaa sävy. Olen mielestäni löytänyt sen harmaan myös tähän eineskeskusteluun. Ensinnäkin huomaan aina, kun kuun loppu lähenee ja rahat vähenee, valmisruuat houkuttelevana vaihtoehtona. Kyllä siinä edullisuuden tuntu iskee pintaan, kun kolmella eurolla saat purkin ruokaa, millä ruokkii koko perheen. Jossain määrin on kyse mielikuvasta, koska leivät, juomat yms. joutuu silti ostamaan ja tämä nostaa aterian kokonaishintaa. Silti ei voi per nuppi hintaa kalliiksi haukkua. Ja niin kuin olen joskus aiemminkin sanonut, ovat einesruuat joskus ihan hyvän makuisia.
Ja sitten on se helppous. Tässä pari kuukautta sitten kerroin Äiskän sairastumisen ajoista. Ajoista jolloin einespizzan haku lähikaupasta oli suoritus isoilla kirjaimilla. Enempää ei jaksanut. Nyt jaksaa. Tiedän kuitenkin omasta tuttavapiiristäni ihmisiä, joiden voimavarat ovat syystä tai toisesta sen verran vähissä, että riittää kun kupu on täynnä. Ja usein tuo raha ja voimavarat vielä kietoutuvat yhteen. Silloin valmisruoka on oikein oiva vaihtoehto!
Ai, että miksi moinen taivastelu. No siksi, että aikani asiaa taivasteltuani tulin siihen tulokseen, että on meillä asiat aika hyvin. Voidaan valita ja jaksetaan touhuta. Lienee sitä arkipäivän hyvinvointia. Hyvää viikonloppuun laskeutumista kaikille. Niin einespizzan purijoille kuin hifistelijöillekin ja kaikille siltä väliltä.
Ruoka-asioissa olen kyllä melkoinen hifistelijä! Ostan tosi harvoin eineksiä, mutta ei kyllä ole varaakaan ostaa valmisruokia. En silti osta koskaan kalliita ruokia, kun tuo palkka on aika pieni, pitää laskea aika tarkkaan mitä ostelee.
VastaaPoistaLaitan itse ruuan joka päivä, ja laitan aina vähän ekstraa, eli saan myös lounaaksi kotona tehtyä. Pakkasessa on melkeinpä aina noin viikon lounasruuat. Jos ei joskus jaksa laittaa ruokaa illalla niin voi ottaa pakkasesta. On siinä sekin hyvä puoli kun laittaa itse.
Leivon melkein kaiken leivänkin, mutten ruista, Reissarin ostan, vaalean teen itse. Helppoa ja yksinkertaista. Leipää kuluu kyllä vähän enemmän kun se on niin hyvää, mutta on se moninkertaisesti halvempaakin. Täältä Ahvenanmaalta kun ei saakaan muuta kuin jotain pumpulileipää vaaleana.
Mutta ymmärrän kyllä, jos ei aina jaksa. Syön itsekin joskus kebabin ja jopa Heseltä hampurilaisen! Ne ovat ihan hyviä, joskus tekee oikein mieli, mutta kalliiksi tulisi joka päivä! :D
Hyvää viikonloppua!
Ulkona syöminen, kuten hampurilaiset ja kebabit saatikka ravintolaruoka, tulee tosi kalliiksi. Se on varma. Mutta varsinaisella einesruualla voi selvitä melko edullisestikin - tosin makunautinnon kustannuksella. Esimerkiksi einespizza maksaa 90 senttiä.
VastaaPoistaLounasruokien suhteen menetelmämme on täysin identtinen.
En ole kulinaristi,tunnustan. Meidän talous on kaksi henkilöä. Keitän usein viiden litran kattilallisen jotain keittoa. Siitä sitten syödään moooonta kertaa. Edullista on. Ruisleivänkin teen itse, sillä leipomisesta pidän. Valitettavasti kaksi kissaamme syövät kalliisti ostoruokia, usein kauppalasku onkin lähinnä kissanruoista koostuva.
VastaaPoistaNoin itse tehty tulee taatusti edulliseksi. Meillä vain on niin, että minä olen ainoa, joka suostuu syömään samaa keittoa kahta päivää pidempään.
VastaaPoistaMinä olen ikävä kyllä kulinaristi, ja se näkyy päälle päinkin!
VastaaPoistaMinäkin teen joskus ruisleipää, mutta sähköuunissa siitä ei tule niin hyvää kuin oikeassa puulämmitteisessä.
Minulla on sata vuotta vanhaa taikinanjuurtakin. Sitä käytän myös patonkien hapattamiseen. Eli teen tavallisen patonkitaikinan (hiivaa puolet ohjeesta) edellisenä päivänä, lisään siihen juurta ja hieman siirappia tai hunajaa, vaivaan tosi kauan, ja taikinasta pitää tulla tosi löysää, niin ettei voi leipoa. Pitää laittaa vuokaan. Kohotan lämmössä suljetussa öljytyssä astiassa pari tuntia kääntäen muutaman kerran, annan sitten levätä tosi kylmässä seuraavaan iltaan ja leivon. Tulee täysin erilaista patonkia kuin jos paistaa heti nostatuksen jälkeen. On tosi suosittua.
Keitoista tykkään, varsinkin näin syksyllä kun olen paljon ulkotöissä, on sitten kiva lusikoida lämmintä hyvää keittoa, ruisleivän kera tietenkin!
Kyllähän einekset ovat halpojakin, esim. pitsat, mutta minusta ne ovata aika ikävän makuisia. Joskus kyllä syön sellaisiakin, piristän vain hiukkasella tomaattisiivuja ja juustoraastetta.
Koirille laitan ruuan melkein aina itse, mutta on koiranmakkaraakin tarjolla, halvinta Pirkkaa, siitä ne tykkäävätkin eniten.
Minä kyllä saatan syödä samaa keittoa montakin päivää peräkkäin! :D
Tänään syödään paellaa, merenelävistä tehtynä.
Kyllä minäkin tunnustaudun kulinaristiseksi herkkupersiiksi ja tykkään että ruuan pitää olla hyvää ja maukasta... mutta kun rahat on vähissä niin onhan sitä ostettava halpoja aineita, niistä tosin saa helposti gourmeeta :)
VastaaPoistaKarpatessa kun on vaihtanut kevyttuotteet ja rasvattomat rasvaisiin, niin kyl ne joskus tuntuu kalliimmilta, toisaalta säästää sit monessa muussa kohdin.
Mut tässä opiskellessa ja eväiden kanssa milloin missäkin kulkiessa on ollut "pakko" (helpompaa) syödä myös eineksiä. Valmiin ruuan lämmittäminen jossain "lennossa" on helpompi kuin ostaa aineksia ja tehdä alusta asti... varsinkin kun siihen tekemiseen ei ole välineitä eikä aikaakaan... mutta nyt kun on taas keittiö jossa voi kokkailla eväätkin, niin teen ison satsin mitä syön monta päivää, kuten karppiakaalilootaa, voisin syödä vaikka viikon kerralla... tai jotain soppaa, eikä maksa paljon. Kaali oli just 29 centtiä kilo ja jauhelihapaketin sai alle kahteen euroon.
Eineksinä tykkään pinaattiletuista :) voissa kun paistaa niin onhan ne hyvii...
Kaikkea syödään,kohtuudella, mitä kiinni saadaan. Ei ongelmia missään suhteessa.
VastaaPoistaKomppaan Urmasta. Jo Arvo Ylppö aikoinaan totesi, että kaikkea voi syödä. Terveellisyyden salaisuus piilee kohtuudessa.
VastaaPoistaKäyhän Urmas toistekin kommentoimassa!
Kun on suht liikkuva työ, niin aika usein tulee käytyä Mäkkärissä tai Hesessä pikaisella ruokatauolla. Tietty vois ottaa omat eväätkin mukaan useammin.
VastaaPoistaItse syön useamman päivänkin samaa ruokaa, mut lapsilta alkaa tulla valitusta toisen päivän jälkeen viimeistään. Nyt olis kolmatta päivää jauhelihakastiketta, että tänään varmaan kuulee narinaa, kun ei ole muuta ruokaa tarjolla. Huomenna sit jotain uutta.
En tarkoittanut einesruualla ulkona syömistä vaan kaupasta valmiina ostettavaa ruokaa kuten esim. maksalaatikko, valmispizzat, valmislasagnet jne.
VastaaPoista