Kuumia aaltoja

Surffailin eilen kerrankin muissakin blogeissa. Yleensä en sitä juurikaan ehdi tekemään. Sattui samakasa-blogisivustolla silmiin otsikko *Polariksen aallot* alla videolinkki, jonka pysäytyskuvassa komeilivat vanhat rouvat "Tyyne" ja "Martta". En kyllä lukenut tarinaa, sillä sotkeennuin muistelun puolelle. Minä nyt yleensäkin olen tunnettu ihmisenä, jonka kieli ei ole lähelläkään halvaantumistilaa. Se oli toissa kesänä, kun oltiin naapurin leijasurffaajan kanssa tulossa Venäjältä. Käytiin tutustumassa Jänisjärven mahdollisuuksiin. Venäjän tulliin tullessa lämmintä 35 astetta. Venäjän kielessä dobri den tarkoittaa hyvää päivää ja topli den taasen lämmin päivä. No huomasin autopapereita tarkastavan sellaisen puolessa välissä kuuttakymmentä käyvän naisen. Totesin topli den eli lämmin päivä, kun annoin auton paperit. Nainen tähän, että dobri den. Minä jatkoin, että hyvää päivää (dobri den), mutta on tämä kyllä lämminkin (topli den). Tullitäti tuhahti, että kuuma suorastaan. Minä siihen viattomasti kysymään, että onko kuuma aaltoina vai tasasesti? Nyt en ymmärtänyt, mitä tarkoititte? - sanoi tullitäti. Minä asiaa selventämään, että kun minun vaimoni aina kertoo hänellä olevan sellaisia kuumia aaltoja. Onko teillä kuuma aaltoina vai tasaisesti koko ajan. Tullitäti räjähti nauramaan: Täällä helkkarin kopissa ehdi mitään aaltoja huomaamaan, yhtä kuumaa pätsiä koko ajan. Latoi leimat papereihin ja sen minkä sai naurultaan puhuttua, kyseli vuoroin venäjäksi vuoroin suomeksi, että missä olette oppinut venäjää puhumaan. Hauskaa oli. En kuitenkaan suosittele yleisesti kokeilemaan vastaavaa. Vaatii aika paljon tilannesilmää ja jos silmä pettää, saattaa vierähtää kotvanen siellä tullin hallissa.

Jaha. Meinaa mennä vanhojen muisteluksi. Vanhojen muistelua hedelmällisempää on tulevien tuumailu. Se vain on aikalailla vaikeampaa kuin muistelu. Niinpä onkin ihan hyvä pitäytyä nykyisyydessä. Tänään oli kiire päivä. Toki etukäteen tiedossa ollut. Niinpä ruokakin piti olla nopeaa. Kaapista löytyi purkki garam masala -kastiketta. Ei muuta kuin 200 grammaa kanansuikaleita pannulla kypsäksi. Masalapurkin sisältö kaveriksi ja viiden minuutin kuumennus. Se oli siinä. Kaveriksi keitin basmatiriisiä.

Ruoka oli sinänsä ihan hyvää - äänin 3-1. Eli Äiskälle liian tulista ja muistakin vähän siinä rajoilla. Löysin mielestäni yhden tekijän, joka erottaa einesruuan itse tehdystä. Einesruuassa satsataan paljon siihen ruualle tyypilliseen makuun vivahteiden kustannuksella. Niin oli tämän masalankin kanssa. Selvä garam masalan maku, mutta ei muuta. Se vivahteiden moninaisuus jäi puuttumaan. Ei se mitään. Nopeaa oli kuitenkin ja kaikki tuli syötyä. Huomenna sitten taas kokkaillaan venäläisestä keittokirjasta. Saa nähdä mitä tulee, sillä en ole vielä lukenut muuta kuin aineslistan.