Kuinka vatsatauti muuttuu hääkeitoksi

Keskiviikkona heräilin Äiskän kanssa normaaliin aikaan. Kohta tulee Äiskän avustaja ja lähden töihin. Vaan eipä tullut. Puhelin soi: Olen vatsataudissa, menen lääkäriin. No eihän siinä mitään. Jäin kotiin odottelemaan tilanteen kehittymistä. Puolen päivän jälkeen tuli tekstari: sairaslomaa loppuviikko. Ei muuta kuin mol:n sivuilta sijaista etsimään. Nopeasti löytyikin. Tyttö (no joo joo, yli viisikymppinen mies saa sanoa kaikkia itseään nuorempia naisia tytöksi - ja oikeastaan vanhempiakin. Tämä tyttökin oli jo päälle 30) ilmoitti cv-netissä vielä olevansa innokas ruuanlaittaja. Sinänsä ymmärrettävä ja luonnollinen ominaisuus monilapsisen perheen äidille. Torstaina tuli töihin heti aamusta. Katsottiin perusasiat ja käytiin läpi ruokahommat: tee vispattua marjapuuroa pakasteen puolukoista. Asia oli sillä selvä. 

Illalla tulin töistä kotiin ja aloin laittamaan venäläistyylistä lihaperunaruukkua iltaruuaksi. Mutta kun mitään tarvikkeita ei enää löydy. Puhelinsoitto selvitti kaiken. Tyttö oli hoksannut keittiön seinältä viikon ruokalistani. Siinä luki aivan selvästi: lihaa ja pottuja. Oma-alotteinen kun oli, oli tehnyt iltaruuan samantein. Eihän siinä mitään, mutta olivat myös syöneet perunoita ja älyttömän hyvää lihakastiketta (pitänee kysyä joskus resepti) päivällä ja sitä pääruuaksi tarkoitettua vispipuuroa jälkiruuaksi. Kastiketta oli kyllä jäänyt tähteeksi, mutta ihan turha keittää enää lisää perunoita, sillä Äiskä ei kahta kertaa saman päivän aikana samaa ruokaa syö. No minulla oli sitten tänään hyvät eväät. Pari perunaa ja herkullista lihakastiketta.

Mutta kun lihat oli valmistettu, ei lihaperunaruukustakaan tullut mitään. Lidlistä ostettu puolen kilon spätzle-pussi kiehumaan ja paistettua makkaraa kaveriksi. No tänään sitten piti olla tuorehernekeittoa, mutta kun puolet spätzlestä jäi tähteeksi. Ei muuta kuin googlettamaan alasaksilaisen hääkeiton reseptiä. Olisi mennyt turhan monimutkaiseksi ihan pilkulleen tehdä, joten valmistin niintä spätzlen tähteistä sellaisen wanna be hääkeiton. Että kaikkea se nuorten naisten aktiivinen oma-aloitteisuus teettää. Iloisen mielen lisäksi.

melkein saksalainen melkein hääkeitto

1,25 l kanalientä

250 - 300 g keitettyä spätzleä

vajaa 100 g kukkakaalia (näissä pienissä määrissä valmiit pakasteet ovat käteviä)

porkkana pieniksi palasteltuna

noin desi herneitä

1/4 purjo viipaloituna

100 g tankoparsaa pätkittynä

100 g siskonmakkaraa

4 munaa

korppujauhoja

1,25 dl maitoa

muskottia

1/2 nippu persiljaa

Valmista munista, korppujauhosta ja maidosta munakas. Sellainen senttiä paksu on hyvä. Alkuperäinen resepti neuvoo keittämään munakkaan kokoon vesihauteeseen upotetussa pakastusrasiassa. En viitsinyt ryhtyä kikkailemaan, vaan tein ihan tavallisesti pannulla. Olisi pitänyt kikkailla, niin munakkaaseen ei olisi tullut pohjan ruskistymisen myötä sitä paistetun munan makua. Teitpä miten tahansa, leikkaa munakas kuutioiksi. Laita spätzlet kiehumaan kanaliemeen. Kullota kukkakaali, porkkanat, herneet, purjo ja parsa nopeasti pannulla sillä aikaa kun spätzlet kiehuvat. Kuullota laji kerrallaan ja lisää sitä mukaa keittoon. Kun kasvikset ovat keitossa ja alkavat pehmetä, pudottele siskonmakkara sellaisina peukalonpään kokoisina klöntteinä keittoon. Lopuksi silppua persilja joukkoon ja kumoa munakaskuutiot sekaan. Mausteeksi teelusikallinen muskottia. Tarkista maku - kanaliemen pitäisi sisältää tarpeeksi suolaa, mutta lisää tarvittaessa. Tarjoile heti.

Äänin 3 - 1 hyvää. Munakkaan ruskistaminen häiritsi niitäkin, ketkä tykkäsivät. Kannattaa tehdä vesihauteessa. Äiskän asteikolla vitonen. Äiskä ei tosin suostunut edes maistamaan, kun näki spätzlet. No, ei se mitään. Jääkaapissa on vielä sitä vispipuuroa. Hyvää viikonloppua kaikille.