keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Elämä opettaa...

Elämä opettaa, jos ei muuta niin hiljaa kulkemaan. - sanottiin ennen aikaan Etelä-Karjalassa. Voi olla, että jossain muuallakin. Tämä on nyt sitten varmaan sitä opettelua. Muutimme kahdeksan vuotta sitten Joensuuhun. Elämä oli yhtä matalalentoa. Lapset pieniä, Äiskällä työllistävä pätkätyö. Minä opiskelin ja sivussa remontoin talomme lattiasta kattoon. Sellaisen asevelitalon, jota ei oltu paljon huollettu 60-luvun jälkeen. Ja joutoaikoina kävin aina jossakin raksalla rahaa tienaamassa. Ei ollut vapaa-ajan ongelmia. Nyt, kun lapset ovat jo aikuisuuden kynnyksellä ja Äiskä sairastunut, on vauhtikin kovasti hiljentynyt. Yhä useammin käy niin, että teen töissä normipäivän, laitan ruuan ja porukalla syödään. Olen nimittäin pitänyt perheen yhteisistä ruokahetkistä melko tiukasti kiinni. Sitten lapset häipyvät teilleen, ja me jäädään Äiskän kanssa kykkimään kahdestaan kotiin. Katotaan telkkua ja lämmitetään uunia. Voi helkkari sentään! Kait se on myönnettävä, että elämän edessä on oltava nöyrä ja opeteltava sitten vaikka kulkemaan hitaasti, vaikka itseä vielä vähän aina silloin tällöin vielä juoksuttaisikin.

Tänään harjoitin kulinaarista kulttuurien kohtaamista. Suomalaisessa keittiössä norjalaisesta lohesta venäläisen keittokirjan reseptin mukaan ruokaa, joka ei taida olla alkuperältään venäjältä:

Fenkolilohta uunissa

1 - 2 fenkolia
600 g lohta, pakastekuutiot käy ihan hyvin
4 rkl sitruunamehua
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl soijakastiketta
2 rkl tuoretta raastettua inkivääriä
2 rkl mantelirouhetta

Pinnalle
1 dl vehnäjauhoja
4 rkl mantelirouhetta
2 tl tuoretta raastettua inkivääriä
vajaa desi oliiviöljyä
ripaus suolaa
korppujauhoja

Leikkaa fenkoli siivuiksi ja keitä vedessä viitisen minuuttia. Sekoita sitruunamehu, oliiviöljy, soijakastike, inkivääri ja mantelirouhe. Laita voideltuun uunivuokaan lohikuutiot, keitetyt fenkolit ja edellä tehty töhnä. Sekoita hyvin. Sekoita vehnäjauhot, mantelirouhe, inkivääri, öljy ja suola. Levittele vuoan pinnalle. Ja lopuksi ripottele reilusti korppujauhoja pintaan ja paista 180 asteessa puoli tuntia. Kalan kaveriksi tein vaihteeksi ihan pussiperunamuussia.

Äänin 3 - 1 hyvää. Juniori ei tykännyt fenkolin mausta. Äiskän asteikolla kakkonen.

Lähiruuasta

Eilinen lähiruokapostaus on saavuttanut aika suuren suosion. Kiitokset  Berliinin agenttimme Nipan puolesta  Valiolle nopeasta reagoinnista. 

PKO:sta lähestyttiin minua tänään sähköpostilla. Kommentointi on tulossa. Odotellaan rauhassa. Kävijätilastojen mukaan artikkeli on herättänyt mielenkiintoa myös osuuskauppaliikkeen serverin kautta blogia lukevien keskuudessa.

14 kommenttia:

  1. Olet ihan julkkis! Paikallisessa manselaisessa lehdessä oli komea juttu.

    VastaaPoista
  2. Kaiken näköistä ihmettä! Ei muuten ollut grillissä mustaa makkaraa, oli shaslikkeja. Vieläkö muuten Tammelan torilla myydään maailman parhaita lohipurilaisia?

    VastaaPoista
  3. Kolmenlaista töhnää (jos korppujauhe lasketaan töhnäksi) laitoit. Eikö olisi voinut samalla vaivalla sekottaa ne kaksi töhnää ja kalan päälle tai pyöritellä kalat siinä?

    Fenkoli on hyvä.

    Erinomainen ratkaisu lähiruoka- ja dieettipulmaan: osta kaupasta sitä ruokaa, jota mummusikin olisi ostanut! Eikä maksa paljon.

    VastaaPoista
  4. Ruokaa voi valmistaa niin monella tapaa. Minä olen tässä esitellyt noin 270 erilaista tänä vuonna itse kokeilemaani tapaa. Voihan se olla, että mummo olisi päässyt samassa ajassa ilman töhniä jo kolmeen sataan. Mistä näitä tietää...

    VastaaPoista
  5. Niinpä niin, mutta olin tosissani tuosta mummudieetistä.

    Raahelainen Iisalamen Runnilla syntynyt Lyyti-mummuni olisi varmana ostanut oikiaa ruisleipää, voita, pottuja, tavallista maitua, hyvin pieni palanen lihhaa pyhäpäiväksi jos sillonkaan, suolasilakkaa, sipulia, kasviksia ja juureksia, ohora- ja kauraryynejä sun muuta perusruokaa.

    Kahavia vähän, tupakkia ja viinaksia ei ollenkaan.

    Vanahoilla päivillään mummu laittoi pannukahavin sekkaan oikiaa kermaa. Mummu keitti niin hyvät kahavit, että en ikinä oo parempaa saanut. Siinä nykyajan lattet ja espressot kalapenee.

    Näilläpä pappa ja mummu elivät pitkään ja terveinä. Minä en elä niin pitkään kuin nuo. Silmäys jääkaappiin ja vyötärönkohtaan riittää.

    VastaaPoista
  6. Kyllä varmaan näinkin. Kuten Arvo Ylppö opasti: kaikkea kohtuudella.

    VastaaPoista
  7. Miten ihmeessä sinä tänne "jouduit"???

    http://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/78486-vaimon-sairastuminen-pakotti-perheenisan-hellan-aareen

    Pienoinen yllätys kun luin tänään töissä sikäläistä paikallislehteä ja Iskän kuva tulee nenän eteen :)

    VastaaPoista
  8. Olen mies täynnä yllätyksiä - joskus jopa itsellenikin!


    :)

    VastaaPoista
  9. Vantaan Sanomat ja Imatralainen kirjoittavat myös Iskästä. Saisko nimikrjoituksen?

    VastaaPoista
  10. cooking.snowman@gmail.com

    ... ja Imatralainen kirjoittavat myös Iskästä.

    Mielenkiinto heräsi. Oletko ehkä Etelä-Karjalasta lähtöisin?

    VastaaPoista
  11. Kylläpä iskää nyt on pukannut kutkuttava julkisuuden aalto, tai enhän mää tiiä ootko sää aina ollut julkisuuden aallon pyörteissä :)

    Mutta kiva kun lehdissä kirjoitellaa, blogi on hyvä ja kirjoitustyylisi kiva ja elämäntilanteesikin vähän tavallisuudesta poikkeava... joten antaa lehtien kirjoitella, kirjoittele sää tätä blogia :( kyl myö luvetaan!

    VastaaPoista
  12. Elämä ja julkisuus ovat aaltoliikettä. Joskus herää eduskunta, joskus nettiyhteisö.

    VastaaPoista
  13. En missään tapauksessa ole ainkaan Imatralta kotoisin. Joidenkin mielestä en ole mistään kotoisin . . .
    Blogi on hyvä ja julkisuutensa ansainnut.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.