Mikään ei huvita. Eikä varsinkaan työn teko. Mikään ei tunnu enää mukavalta. Nukuttaa pätkissä. Ja väsyttää. Vyötärön ympärys kasvaa samalla kun paino nousee. Ja aamulla ei enää ole terhakkana muu kuin herätyskello. Minä kun olen koko ajan luullut, että kyse on normaalista iän tuomasta laiskistumisesta ja paljon nähneen ihmisen tympääntymisestä. Ja ihmisen luontaisesta laiskuudesta. Mutta ei! Tänään luki lehdessä, että me vanhemmat miehet emme useinkaan tunnista hiljaa hiipivää testosteronitason puutetta. Hitto vieköön! Tätä se hoivavietin lisääntyminen sitten olikin! Heti huomenna lääkärivuoroa tilaamaan. Vielä olisi kymmenen vuotta tasojen pysyttävä kohdallaan, ettei puhti ennen aikojaan lopu.
Huomenna siirrymme maskuliinisempaan ruokaan eli lenkkimakkaraan. Tänään söimme vielä kuitenkin alhaisen testosteronitason ituhippiruokaa eli
Pasta primavista viidelle (nimi tulee siitä, että alkuperäinen ohje "Pasta primavera" on napattu Maku 2/2011 -lehdestä. Vähän ruuvailin komeroitteni sisältöön paremmin sopivaksi sitä mukaa kuin valmistus eteni - prima vista eli ensi näkemältä)
1 nippu kevätsipulin varsia
300 g kesäkurpitsa
1 nippu eli noin 450 g vihreää parsaa
1 rkl öljyä
noin 100 g pakasteherneitä
200 g:n rasia ruohosipulituorejuustoa
1,5 dl vettä
1 rkl kuivattua minttua
kunnon ruilautus sitruunamehua
1/2 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria (lipsahti vahingossa - alkuperäinen resepti ehdotti mustapippuria)
500 g penne rigate -pastaa
Laita pasta kiehumaan. Silppua sipulin varret. Kuutioi kesäkurpitsa. Pätkäise tuuma parsan tyvestä pois, kuori varsiosa ja sen jälkeen pätki pieniksi. Kuumenna paistokasarissa öljy, johon lisäät parsan ja kesäkurpitsat. Kuumenna ihan rauhassa. Lisää sipulisilppu. Anna hautua 5 - 10 minuuttia keskilämmöllä välillä käännellen. Lisää herneet, tuorejuusto, vesi ja mausteet. Sekoittele edelleen välillä ja kuumenna kunnes parsat ja kesäkurpitsat ovat pehmeitä.
Mari ja Juniori söivät ihan kelvollisesti. Tosin ilmoittivat kohteliaasti, että toiste ei olisi niin väliksi. Minusta ja Äiskästä oli ihan kelvollista perusruokaa. Marin kaveri ilmoitti, että ihme on tapahtunut: "En yleensä voi sietää kesäkurpitsaa, mutta tämä oli todella hyvää!" Iskä iloitsee. Mukavia nuo nuoret naiset.
:)
VastaaPoistaKehotanpa muutamia miespuolisia ystäviäni lukemaan tarkkaan tämän päivän epistolasi. Testosteroni hupenee siinä kuin estrogeenikin. Kumma kun sitä ei voi/halua ymmärtää.
VastaaPoistaTestosteronista oli tosiaankin jossain tämänpäiväisessä nettilehdessä juttua. Tuolta varsinaisesta tekstistä jäi vielä oireista puuttumaan se, että seksiäkään ei oikein tee mieli. En kirjoittaessa muistanut koko asiaa :)
VastaaPoistaIkätoveri kävi puolenkymmentä vuotta sitten lääkärissä ja onnistui todistamaan lääkärille, että asia on tutkittava. Alentunuthan se taso oli. Kun lääkitys saatiin kuntoon, kaveri sanoi, että oli niin kuin olisi koneeseen löydetty turboruuvi! Asiat alkoivat tuntua mukaville niin kuin ennen, ja työntekoonkin riitti paukkuja ihan toisella tapaa.
Testosteronitason alenemisen huomioiminen on vakava ja tärkeä asia, vaikka siitä tässä huumorin pilke silmässä kirjoitankin. Pitäähän näistä edes siten pystyä puhumaan.
väliin tuntuu että kaikki tasot on alakantissa... virta meinaa loppua ja veto on veks... mutta miten nuo tasonsa aina pääsis mittauttamaan, kun tuntuu ettei lääkäriin uskalla mennäkkään, ettei saa valelääkärin diagnoosia... se vois määrätä ihan vääränsorttisia pillereitä :)
VastaaPoistaittestään on kyl pidettävä huoli ja omasta jaksamisestaan vielä parempi huoli :)
Jaa, miten naiset jaksavat, kun ei ole niin paljon testosteronia kropassa - ihmettelen vaan? :D Mutta olen kuullut muidenkin miesten puhuvan tuosta asiasta.
VastaaPoistaKannattaisi tutkituttaa tasot, jospa sitten tulisikin turboruuvi päälle! ;)
Onhan se ymmärrettävää että "vanhuus" ei tule yksin, mutta kyllähän nykyään siihenkin on lääkkeet, ainakin joksikin aikaa.
Jos ei satu valelääkärin kohteeksi!
Minä ihmettelen aina sitä miksei minulla riitä aika kaiken tekemiseen, haluaisin tehdä niin paljon, mutta vuorokauden tunnit eivät riitä. Ja sitten teen yöunen kustannuksella. Mielestäni en tee asioita hitaammin kuin ennenkään. Minulle sopiva vuorokauden pituus olisi jotain 28-30 tuntia.
Tuo ruoka vaikuttaisi sellaiselta jota voisin kokeilla, voisin jättää pastan pois, tai syödä vain pikkiriikkisen! :D Vaikka kyllä tykkään, mutta se vyötärö, you know! ;)
Tykkään vihannesruuista.
Esim. kesäkurpitsa/munakoiso/parsakaali/tomaattilaatikko, jossa on kerroksittain hiukan jauhelihaa ja pikkasen riisiä pohjalla imemään liiat nesteet pois on tosi hyvää - oikein maustettuna tietenkin! Valkosipuli on must! :D
Hormoninsa kullakin. Siitä omalle sukupuolelle tyypillisestä tasapainosta se kait tulee.
VastaaPoistaJa oikeasti ulkomailla lääkäriksi opiskelleille ulkomaalaisille tämä valelääkärijuttu on tosi paha. Ihmiset ovat kolmeen kertaan tehneet suuren työn. Ensin opiskelleet lääkäriksi kotimaassaan. Sitten opiskelleet suomen kielen ja lopuksi tenttineet laillistamistenttinsä. Ja sitten tulevat nämä perkeleen valelääkärit ja vetävät luottamukselta mattoa alta. Ei käy kateeksi!
Niin, nuo valelääkärit pilaavat ulkomaalaisen lääkärin uskottavuutta, vaikka olisi kuinka hyvä koulutus takana ja laillistettu täällä.
VastaaPoistaMuutenkin monet ovat skeptisiä, jos lääkäri puhuu hiukan murtaen.
Ei tosiaankaan käy kateeksi.
onhan se niinkin niin... mutta viimeksi kun minäkin henkeä tappelin sairaalassa, niin enemmän siellä näitä ulkomaita murtaen puhuvia oli, niin hoitajissa ja lääkäreissä.. yksi ulkomaalaistaustainen lääkäri on jäänyt iäksi mieleen kun se ei ollut osannut laittaa edes mun tietoja esille tietsikkaansa, tuli sit resettikin jonkun papparaisen nimellä ja sotulla ja lääkkeilläkin... siinä oli sit jonon jatkona ne mulle tarkoitetut lääkkeet... Ja kun soitin asiasta polille, niin puhelimeen vastaavan tätin huokaisu oli paljon kertova, kun se alkoi sanoilla: "voi ei taasko..." että ei ollut sit eka kerta näin... hoitaja pyysi, että voidaanko sopia etten käyttäisi papparaisen sotua mitenkään väärin vaan antaisin väärän reseptin apteekin silppuriin... no tokihan minä sen lupasin, mutta jäipä mieltä vaivaamaan, että saiko joku jossain kohdin minun sotuni... :( tämä samainen lääkäritäti tuli sit mahaleikkuun jälkeen lääkäriryhmässä sänkyni päähän, en kovin ystävällisesti keskustellut, ja varmistin pariin kertaan että onko annetut lääkkeet mulle vai vieruskaverille :) onhan näitä sairastaessa sattunut eteen jos jonniinmoista lääkäriä, mutta toistaiseksi potilan on vielä hengissä, joten eihän niitä nalkkiin saa vaikka mitä tekevät, sieltä ne valitukset tulee bumerangina takaisin vaikka miten olis hoidettu...
VastaaPoistaJa kyllähän se suomenkieli on lääkärille suomessa ykkös tärkeä, että ymmärtää mitä potilas sanoo ja harva noista niin hyvin osaa, että kaiken ymmärtäisi, jotkut kylläkin... ja on sekaan sattunut yksi hyväkin virolainen lääkäripariskunta :)