lauantai 5. marraskuuta 2011

Konsertti

Eilen sitten käytiin siellä Hectorin konsertissa. Olipa tunteiden myllerrystä minulle. Ensinnäkin se Äiskän sanoinkuvaamaton ilo, kun sai olla mukana ja nähdä Hectorin laulavan. Ensimmäisen puoli tuntia Äiskä vuoron perään halasi minua ja mukana ollutta kaveriaan. Tunsin hyvin konkreettisesti, että minun elämälläni on tarkoitus. Mutta sitten se toinen puoli. Nuoruudessa kuunneltiin Hectorin levyt puhki. Nyt tulivat kaikki muistot taas pintaan. Muistot ajalta, jolloin oli elämä edessä, tukka takana ja kaikki mahdollista. Pää täynnä unelmia. Kun "Ake, Make, Pera ja mä" alkoi soimaan, minä aloin kyynelehtimään. Ei vittu, eihän tässä näin pitänyt käydä. Näiden kahden ääripään välisessä ristivedossa vietin koko illan. Konsertti oli hyvä, meillä kaikilla oli kivaa, mutta silti jäi sellainen vähän haikea mieli...

Mutta ennen kadotetun nuoruuden muisteluun syöksymistä söimme ranskalaisittain mustajuurta kermakastikkeessa  (June Heggenhougen toim., Ranskalaisia talonpoikaisruokia, WSOY, Porvoo, 1980)

"Salsifis noirs à la créme

500 g mustajuuria
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippurirouhetta
etikkaa
2 rkl voita
1,5 rkl vehnäjauhoja
3 dl lihalientä
persiljaa
1 dl smetanaa

Lorauta keitinveteen vähän etikkaa sekä suola ja laita kiehumaan. Kuori mustajuuret ja pilko palasiksi. Laita kattilaan kiehumaan. Valmista juurten kypsyessä kastike. Pane kattilaan voi ja vehnäjauhot, kiehauta, älä ruskista. Lisää lihaliemi voimakkaasti sekoittaen, anna kiehua pari minuuttia. Lisää smetana ja mausta. Pane valutetut mustajuuret lämpimälle vadille, kaada päälle kastike ja silppua pinnalle persiljaa." Ohje neuvoi vielä: "Tarjoa itsenäisenä ruokalajina tai liharuoan lisäkkeenä." No minusta näytti, että tarvitsee jotain vielä kaveriksi. Kuumensin mikrossa lihapullia. 


Lopputulos: älyttömän hyvän makuinen ruoka, mihin lihapulla eivät sopineet, vaikkeivät onnistuneet sitä pilaamaankaan. Menee tosi hyvin ihan keittona. Tai jos jotenkin saa vähän keitettyä enemmän kokoon, niin ihan sellaisenaan jonkun pihvin kera. Tai sitten pastan kastikkeena. Maku oli kuitenkin hyvä. Kokeilkaa ihmeessä.

2 kommenttia:

  1. Ensiksi: mustajuurijuttua ehdotan ilman muuta muutaman viikon kuluttua oleviin illanistujaisiin. Arvaan, että sopisi kaikkien makuun.

    Toiseksi: tanssin henkisesti (villasukat liian liukkaat sisätiloissa) inkkaritanssia konsertin aiheuttamalle tunneryöpyllesi! Et ole turta, vaan hengissä voimakkaasti. Ei paha.

    VastaaPoista
  2. Suosittelen. Tee ensin itsellesi pieni koesatsi, niin osaat laittaa jotain kaveriksi. Tai sitten ihan rohkeasti tarjoa alkukeittona. Eläkä mäne sosseuttammaa sitä.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.