Minä nyt en suuremmin perusta näistä minkäänlaisista ruokaismeistä. En myöskään ole ostopäätöksiä tehdessäni isommin pohtinut, ovatko ostamani elintarvikkeet kotoisin Egyptinkorvesta vai Egyptistä. Mutta kun eilen oikein paikallisen maakuntalehti Karjalaisen pääkirjoituksessa puhuttiin lähiruuasta ja sen saatavuudesta, alkoi asia askarruttaa minuakin. Näillä kulmilla PKO eli Pohjois-Karjalan osuuskauppa on kirjoituksen mukaan tehnyt paljon töitä lähiruuan hyväksi, mutta ihmiset kokevat saatavuuden vieläkin ongelmaksi. Näin kirjoituksen sanoma tiivistettynä. Kävin viime syksynä kaverini häissä Berliinissä. Tarjoilut olivat mahtavat, mutta pitihän sitä käydä kauppoihinkin tutustumassa - jos ei muuta, niin olutvalikoimia ihastelemassa. En muista varmasti, mutta olisikohan ollut Kaufland-ketjun puoti, missä silmään sattuivat hyllynreunan hintalaput. Osa oli keltaisia ja niissä oli tyylitelty karhun (?) pää. Kysyin kaveriltani, miksi osa on erilaisia. No ne keltaisen karhunpäähintalaput kertovat asiakkaille, että kyseessä on tällä alueella tuotettu elintarvike. - vastasi kaveri.
Näin helppoa se on. Sanokaa te, johtajat Pellikka ja Kivelä, jos tätä luette, miksi se ei toimisi meillä Suomessakin. Ei tehdä hommasta liian kankeaa. Ihan sama onko kyseessä yhden miehen luomuvalkosipulia tuottava yritys Suhmurasta, vai 150 työntekijä teollisesti maksalaatikkoa tuottava tehdas jossakin muualla Pohjois-Karjalassa. Ruoka on joka tapauksessa Pohjois-Karjalassa tuotettua. Suositaan alueen tuotantoa ja tehdään valintoja helposti jonkin edellä kuvatun kaltaisen tunnistuksen avulla. Ei välttämättä täytä kaiken maailman ituhippien kriteerejä, mutta on helppo toteuttaa, ei rajoita tuotteiden markkinointia muualle maailmaan ja on joka tapauksessa askel lähellä tuotetun ruuan suuntaan. Ja miksipä mallia ei voisi levittää täältä susirajalta muuallekin Suomeen.
Tulipahan paasattua. Hyvä oli hörpöttää, kun maha oli täynnä Marttaliiton ohjeiden (Penninvenyttäjän keittokirja, Marttaliitto 2006) mukaan valmistettua
Nopeaa makkaramakaronipataa
8 dl vettä
1 liha- tai kasvisliemikuutio
3 dl makaronia
2 sipulia
400 g lenkkimakkaraa (käytin kananliha-uunilenkkiä)
1 pss pakasteherneitä
1/2 dl tomaattisosetta
2 tl yrttimausteseosta
Lisää kiehuvaan veteen lihaliemikuutio, makaronit ja silputtu sipuli. Keitä viisi minuuttia. Lisää kuutioitu makkara ja pakastusherneet. Keitä edelleen 5 - 10 minuuttia. Mausta ja tarjoile.
Äänin 4 - 0 tavallista perusruokaa eli odotusarvo täyttyi. Äiskäkin antoi asteikollaan sen perinteisen kolmosen. Ja kuvia ei sitten kahteen viikkoon tule. Kamera lähti takuuhuoltoon.
PS. Terkkuja Valiolle Berliinistä. Kaveri kiroili päivällä soitellessaan, että kyllä sieltä Hyla-maitoa saa, muttei koko kylässä ainoatakaan paikkaa, mistä saisi laktoositonta maitojuomaa. Edusta siinä sitten pieruperseenä kunnialla suomalaisia, että kun saatte Ameriikan valloitettua, niin myykää laktoositonta maitojuomaa vähän Berliiniinkin.
70-luvulla olin siskoni Päivin kera Kalajoen Vasankarin kesämökillä talvella kahestaan. Eväksinä oli ainakin lenkkimakkaraa. Päivi meni päiväunille ja minätyttö keksin tehdä ruokaa sillävälin. Keitin makaronia, sinne lenkin- ja potunpalaset. Tuloksena harmaata mössöä, joka mielestäni oli maittavaa.
VastaaPoistaKun Päivi heräsi, tarjoilin ruokaa hänelle. Päiviä oksetti. Sen eestä en oo sotkenut näitä ruoka-aineita keskenään. Harmitti, kun meni hyvä makkara haaskuuseen.
Pentuja on tällä kertaa koossa illemmalla kolme ja kissa. Laitan niille uunipaistin ja röstipottuja. Harvinaista herkkua. En oo varma, kelpaako. Eilen tarjoilin vanhimmalle ja nuorimmalle sushia (Stocmannin Herkusta). Ei tartte kuulemma ostaa toista kertaa. Hyvä tietää. Kerta oli minullekin ensimmäinen.
Terveisiä Äiskälle!
Kaisa Hakala
Kokeilevassa keittiössä tulee väkisinkin joskus ohilyöntejä! Ei kannata lannistua. Teetkö röstiperunat samaan tapaan kuin minä tarinassa "Kaksi vanhaa trukkijätkää"?
VastaaPoistaEn oikein tykkää kärtsätä mitään pannulla. Rasvanhaju koko huushollissa on tympiää ja saa siivota hellaa ja seiniä. Kukapa muu täällä siivoo kuin minä. Siksi pakasteröstit S-marketista, ne kyllä kelpaa noille mokomille, kun eivät paremmasta tiijä. Uuniin laitan ne.
VastaaPoistaKesällä voin laittaa mielelläni Kalajoella ulkopannulla trukkijätkää. Samoin lätyt paistaa. Täällä ne ovat kuolemanrangaistuksen uhalla kiellettyä ruokaa, samoin kuin äidin keittiöfiskarsien varastaminen.
Kastikkeeksi annan niille
avokadomössöä. (avokadoa, ranskankermaa, valkosipulia, basilikaa ruukullinen, mustapippuria, suolaa). En usko, että kelpaa,kokeillaan.
Juniori totesi kerran kysyttäessä, että isä laittaa toisinaan hyvää ja toisinaan huonoa ruokaa, mutta näitähän se on syötävä. Muuten tulee nälkä.
VastaaPoistaMeillä minä laitan ruuan. Lapset vuoropäivinä kattavat pöydän ja siivoavat keittiön ja ruokasalin.
Iskän mieliksi kysymys:
VastaaPoista- mitä on iskän jääkaapissa mieluusti aina?
Vastauksen saatuani kerron, mitä on Kaisan jääkaapissa.
Valo. Useimmiten myös piimää ja perunoita.
VastaaPoistaPiimää ja pottuja.
VastaaPoistaEikö sinulla ole kellaria, jossa voit säilyttää pottuja?
Kaisan jääkaapissa on Oivariinia ja tuoremehua. Niistä kaikki tykkää.
Kiitos terveisistä! Totta, ettei Valion laktoositonta maitojuomaa ole saatavana Saksassa. Toivottavasti löydämme siihen tulevaisuudessa liiketoiminnallisesti järkevän ratkaisun.
VastaaPoistaLähiruokakommenttisi oli virkistävä! Oletko ajatellut, että esimerkiksi Valio Polar juustot, Valio Viola tuorejuustot ja Valio Salaneuvos ovat pohjoiskarjalalaista lähiruokaa parhaimmillaan.
Ne valmistetaan Joensuun juustolassa, jonne maito kerätään keskimäärin 80 kilometrin etäisyydeltä juustolasta.
Pia Valiosta
Iskä kiittää Valion väkeä. Eipä ole tullut moisia ajateltua, mutta juuri tätä tarkoitin tuolla tekstissä. Ei lähdetä kikkailemaan millään kotimaisuus- tai lähialueasteilla, vaan yksinkertaistetaan. Jos sapuska tulee Pohjois-Karjalassa olevaan kauppaan Pohjois-Karjalassa sijaitsevasta tehtaasta tai maatilalta, niin silloin hyllyn reunaan puna-musta lappu: "paikallista lähiruokaa"! Ei pitäisi olla vaikeaa!
VastaaPoistaMyös agenttimme Berliinissä kiittää (pierua pidätellen) ja odottaa aikoja parempia sekä toivottaa menestystä Ameriikan valloitukseen.
Meillä täällä Oulun seudulla paikallinen Osuuskauppa Arina kehystää lähiruokatuotteiden hintalapun vihreällä. Hyvä juttu ja erottuvat hyllyssä, mutta aivan liian harvassa niitä näkyy. K-ketjun toivoisin tässä asiassa olevan myös aktiivisempi. Asiakkaan pitäisi pystyä olemaan iloinen jo etukäteen nähdessään lähiruokamerkinnän eikä vasta tihrustettuaan huonoilla silmälaseilla valmistajaa paketista.
VastaaPoistaTuo on ihan hyvä suuntaus. Vihreä väri kuitenkin mielletään luomuun, joka toki hyvin usein on lähellä tuotettua. Tuossa hehkuttamassani saksalaisessa systeemissä ei tätä puolta erotella ollenkaan. Riittää, kun ruoka tulee alueella sijaitsevasta tehtaasta tai farmilta.
VastaaPoistaKyllähän sitä lähiruokaa tulee ostettua kun sopivasti eteen ja rahapussin sisältöön sopii. meillä täällä Sysmässä on maailman paras ruisleipä ja sitä syön kyllä, siinä ei ole edes vehnäjauhoa, joten sopii siksikin... ja se on tosi lähiruokaa kun leipomo on tuossa 300m päässä.
VastaaPoistaJa onhan täällä muutakin herkkuja ja päijät-hämeessä muutenkin vaikka mitä.
Mutta en minä siitä jaksa vouhkata että aina pitäis olla läheltä tai luomua.
Tuo pointti noista eri hintalapuista on tosi hyvä, ompas jännä ettei tuo ole käytössä suomessa! Simppeli ja selkeä systeemi!
Likan herkkua oli pienenä keitetty makarooni ja sekaan silputut nakit... ketsuppia päälle, sitä se ois aina syönyt.
Mulla on ollut makkrapäivä tänään, menin kylän kuppilaan lounaalle kerrankin, siel oli mautonta makkarasoppaa, söin silti, mutten syö toiste. Illasta soitti kaveri syömään, sanoi jo puhelimessa, ettei oo erikoista, siel oli sit mautonta nappisoppaa, söin silti, vaan kaipaan oma tekemään juustoisen tomaattista taatusti hyvää makkarasoppaa :) taidan tehdä vkl sitä omaani!
Kiva kun Valio reagoi, iskän ja meidän vakkareiden mieliksi :)
Mukavaa iltaa ja äiskälle terkkuloita!
Lasityön näyttö on just äsken valmistunut, sata kertaa ajattelin äiskää sitä tinatessa...
Se suuren teollisuuslaitoksen 90 sentin pakastepizza on ihan täyttä lähiruokaa, jos se on omalla paikkakunnalla tuotettu. Ja naapurin muija saa sieltä vielä töitä. Hurskastelut sikseen.
VastaaPoista*Onhan sekin lähiruokaa kun lähellä ystävillä kylässä käydessään saa pottuja, kesäkurpitsaa, viinimarjamehua, kananmunia... noita nyt olen viime aikoina saanut :)
VastaaPoistaItse vien usein ruokatuliaisia kyläpaikkaan, ostan oman kylän herkkuja Berliininmunkkeja, ruisleipää, Sysmän luomuherkkuja, Pärnistön mehuja, ... se on mulle se lähi, oman paikkakunnan tuote, mutta katoaahan se lähi kun vien vaikka Hesaan tuliaisiksi ... :)
Hunajaa ostaessa kyl kaupassa katsoin, että on paikkakuntalaista, enkä ottanut ulkomaalaista... sehän oli selvä valinta :)
Kiitos kun herätit asiasta funtsimista ja keskustelua!
Tai oikeastaan se oli sanomalehti Karjalainen, joka keskustelun tällä kertaa herätti.
VastaaPoistaHei Iskä ja kiitos kommentointipyynnöstäsi!
VastaaPoistaPohjois-Karjalan Osuuskaupassa on todellakin meneillään projekti hienojen yhteistyötahojemme kanssa Lähiruokapäivien järjestämisestä isoimmissa myymälöissämme. Projekti jatkuu näillä tiedoin kevääseen 2012 saakka, ja toki jos onnistuminen on hyvä, ei mitään estettä jatkolle ole.
Tervetuloa siis tutustumaan oman alueen tuottajien ja jalostajien tuotteisiin myymälöissämme - kerromme Lähiruokapäivien ajankohdista ilmoitteluissamme.
Kiitos Iskälle ja kommentoijille vinkkauksesta erilaisista tavoista merkitä paikalliset tuotteet. Asiaa on tuumattu myös meillä, mutta vielä emme ole ihan sopivaa ratkaisua keksineet. Tästä innostuneena ponnistelemme asian eteen nyt entistä enemmän, ja jospa vaikka onnistuisimme sisällyttämään tämän yhteiseen projektiimme, ja saamaan aikaiseksi erityisen toimivan ratkaisun.
Penninvenyttäjän keittokirja on loistokapine! Olen itse saanut sellaisen äidiltäni kotoa pois muuttaessani, ja aina välillä siihen edelleenkin palaan, kun haluan jonkun asian tarkistaa, vaikka muuten ruoalaittoni onkin enemmän tuntumaan, kuin reseptiikkaan perustuvaa. Kokeilu on mukavaa - yleensä yllättävätkin yhdistelmät, jotka ajatuksissa tuntuisivat makuina toisiinsa sopivan, ovat loistavia myös lautaselle asti saatettuna.
Intoa kokkailuun!
Ystävällisesti,
Outi Pellikka, Pohjois-Karjalan Osuuskauppa
Niinpä. Ei näy yksinkertaiset asiat olevan helppoja. Kuitenkin tosi hieno asia, että PKO:ssa on paneuduttu asiaan. Toivottavasti asia leviää myös muualle Suomeen.
VastaaPoista