Musta-Pekka tässä yrittää jäädä käteen muutenkin kuin ruokaa laittaessa. Eilisen ja tämän päivää olen yrittänyt saada vuoroa lääkäristä. Omahoitaja antaa aikoja klo 8.00 - 9.00 ja 13.00 - 14.00. Heti kasin jälkeen ensin tuuttaa ja sitten menee hiljaiseksi. Vartin yli alkaa automaatti ilmoittaa, että palvelussa on ruuhkaa - soittakaa hetken kuluttua uudestaan. Puoli yhdeksältä sitten omahoitaja iloisesti vastaa ja ilmoittaa, että eipä ole enää vuoroja, kaik mänj. No sinänsä ei paha. Aiemmin tämä tarkoitti, että kuluvan kuun vuorot on jaettu ja seuraavan kuun vuoroja ei voi vielä antaa. Nyt ovat Joensuussa siirtyneet käytäntöön, jossa aina kahden viikon päähän avataan yksi päivä kerrallaan. On kuulemma tehokkaampi näin. Ja ensi viikolla saadaan uusien lääkärien vapaita vuoroja, että kyllä se siitä järjestyy. Omahoitaja on ilmiselvästi vaivautunut tilanteesta. Mukavahan tuon kanssa on aina aamu tarinoimalla aloittaa ja kyllä se vielä Iskällekin vuoro kohdalle napsahtaa. Ei menetetä toivoa. Niin kauan kuin elimistössä on tippakin testosteronia jäljellä ja sairaanhoitajat heleä-äänisiä naisia, on vielä toivoakin.
Joensuun kaupungilla on muuten fiksuja naisia. Niin kuin Maliskaisen Hellu. Laitoin eilen illalla eräästä Äiskää koskevasta asiasta sähköpostia, jossa ihmettelin, että onkohan menettely ihan oikein. Hellu väitti koko aamupäivän kestäneessä kirjeenvaihdossa vastaan ja sanoi olevansa oikeassa. Sitten minä älysin sanoa, että totta kai te teette ohjeittenne mukaan. En minä sitä epäile. Epäilen, että ohje ei taida olla aivan oikein. En ainakaan löydä siihen mitää lakia perusteeksi ja, että minun tietämäni laki käskee taas tekemään hieman toisin. Meni viisi minuuttia, kun Hellulta tuli vastaus: "Nyt ymmärrän. En minäkään löydä mitään lakia perusteeksi. Taidetaan tehdä jonkun ikivanhan tavan mukaan näin, kuten on aina ennenkin tehty. Otan selvää ja ilmoittelen, mitä viisaat asiantuntijat sanoivat." Voi hitsi. Minä soitin Hellulle, että olet ihana ihminen. Kanssasi voi selvitellä asioita asiallisesti. Olisipa yhteiskunnassa enemmän tuollaisia ihmisiä.
Ei sitten jäänyt taistelussa yhteiskunnan kanssa kuitenkaan tuo Musta-Pekka käteen, mutta ruokaa laittaessa kyllä. Tänään nimittäin söimme
Musta-Pekka-pastaa (seitsemälle)
2 pkt (á 140 g) pekonia
1 sipuli
öljyä
3 valkosipulin kynttä
1 pkt (100 g) Musta-Pekka-juustoa
500 g makaronia
Laita makaronit kiehumaan väljään veteen. Pilko mukaan yksi valkosipulin kynsi. Silppua sipuli ja kuullota sitä pannulla öljyssä. Lisää pieneksi leikelty pekoni joukkoon. Lisää myös silputut kaksi valkosipulin kynttä. Paista melko kuumalla pannulla kunnes kosteus alkaa kadota pannulta. Lisää Musta-Pekka ja sekoittele kunnes juusto on sulanut tasaiseksi. Kun makaronit ovat kypsät, kaada niistä vesi pois. Lisää pekonisipulipaistos pannulta kattilaan makaronien seuraksi. Tarjoile salaatin kera.
Äänin 6 - 0 hyvää. Äiskän asteikolla kolmonen taas kerran. Erityisesti lapset pitivät.
Ihan tuota lukiessani, niin tuli mieleeni, että minulla oli viime vuonna 8 korvatulehdusta ja kerran pääsin paikalliseen lääkäriin....muuten ajat oli loppu :( Oli pakko mennä yksityiseen, kun ei voinut odottaa. Pojan kanssa kävi niin että päästiin hoitajan luokse, mutta ei pidemmälle. Yksityisellä ilmeni että oli mm vakava keuhokuume ja poika oli kuukauden poissa koulusta :( Siitä sitten seurasi paljon, mm hoitovirheestä sanktioita....
VastaaPoistaSeuraava asia joka käy mielessä joka kerta kun täällä yön tunneilla luen sanan "valkosopuli" on se, että mun valkosipulit on vielä kasvimaassa.....kohta käy niin, että laitan joku kaunis yö otsalamppu otsaan ja menen kaivamaan ne ylös, kun muuten en muista :)
Valkosipuli on monivuotinen. Kun maat taas sulavat, ei yölläkään tarvitse otsalamppua.
VastaaPoistaTotta, yleensä vaan kaivan ylös isoimmat ja jätän pienet maahan. Nyt en ole tehnyt mitään ja valkosipuli on loppu keittiöstä.....mutta onhan huomenna taas yksi päivä :)
VastaaPoistaOn muuten aikamoinen ero kiinalaisella ja kotimaisella valkosipulilla. Suomalaisen eduksi!
VastaaPoista