Eilen illalla klo 23 soi puhelin. Juniori kyseli, että saako mennä Jullen luo yökylään. No et kyllä varmasti tällä tavalla. Alkoi kauhea hyökkäävä perustelu: Marikin aina sai minun ikäisenä. Ei tarvinnut koskaan kysellä etukäteen. Miksi minä en koskaan pääse. Ja kaikenlaista lähes painokelvotonta. Vihaista puhetta. Minä taas kerran onnistuin luonteeni vastaisesti säilyttämään rauhallisuuden ja olemaan lähtemättä mukaan väittelyyn. En kiellä sinulta kavereiden luo menoa. Ne on vain sovittava päiväsaikaan etukäteen. Niin tehtiin sinun iässäsi Marinkin kanssa. Miksi minulle on eri säännöt kuin Marille? Ei tehty ja ihan samat säännöt molemmille. Sinä olet sellainen vitun niuho. No joo joo, pitää paikkansa, että sieltä olen tullut, mutta kotiin sovittuna aikana. Klik. Piip piip. Meni kymmenen minuuttia. Puhelin soi ja äskeinen keskustelu toistui. Lähdettiin Äiskän kanssa nukkumaan, vaikka yhtään ei nukuttanut. Sen että pääsin sänkyyn pitkälleen, niin taas soi puhelin. Moi iskä, tulen sitten sovittuna aikana. Kerroin, kuin iloiselle mielelle tulin. Nyt voin nukkua yöni rauhassa. Saat tunnin lisäaikaa jos haluat. Ei isä, minä tulen niin kuin sovittiin. Nukahdan. Herään, kun ovi käy. Katson kelloon. Minuutilleen sovittuna aikana poika tuli kotiin. Joskus nämä menevät putkeen.
Tänään sitten ruokaillessa käytiin Juniorin läsnä ollessa Marin kanssa läpi Marin säännöt rippikouluiästä nykyisyyteen. Näin epäsuorasti kerroimme Marin kanssa Juniorille, että eiliset jutut olivat juuri niin kuin olin kertonut. Juniorin toteamus: mutta kun minä en olekaan Mari! Voi tätä teini-ikäisen logiikkaa! Aina ei tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Tämänpäiväiseen ruokaan nappasin idean Mimmin keittiöstä -blogista ja reseptin vanhasta keittokirjasta.
Viinirypälelihapullat
700 g jauhelihaa
4 dl maitoa
2 dl korppujauhoja
2 munaa
2 tl suolaa
2 sipulia
1 tl valkopippuria
viinirypäleitä
Raasta sipulit hienoksi. Yhdistä maito ja korppujauhot ja anna korppujauhojen turvota sellainen varttitunti. Sekoita muut ainekset maito-korppujauhoseoksen kanssa sitkeäksi taikinaksi. Taikina on silloin hyvää, kun väri vähän vaalenee ja alkaa tarttua kulhon reunoihin. Pyörittele taikinasta pyöreitä pallukoita, joiden sisään aina laitat yhden viinirypäleen. Asettele lihapullat uunipellille ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Tarkista kypsyys leikkaamalla yksi pulla halki. Jauhelihan pitää olla tasaisen harmaata eikä punaista saa lihassa näkyä. Silloin se on kypsä.
Syötiin perunamuussin kera. Perusidea oli hyvä, mutta laitoin liian vähän suolaa ja unohdin kananmunat kokonaan, joten pullat olivat harvinaisen mauttomia. Viinirypäleet sinänsä sopivat tosi hyvin lihapullan sisään.
Meillä poika jos teki jotain kiellettyä, hän totesi, että juuri tänä kyseisenä päivänä ei ollut kielletty. Useasti hän pyysi myös "ossiin rahhaa" kun tarvitsi ylimääräistä. Kerran riemu repesi kun isänsä kysyi, että "kuka se Ossi on?"Poikahan luonnollisesti tarkoitti mopon osia.
VastaaPoistat. Kaarina
Joskus sitä sattuu kaikkea hauskaa. Eräs tuttavamme kertoi olleensa yli 40-vuotias ennen kuin ymmärsi mikä on "lapsole". No kun laulussa lauletaan, että "lapsolen köyhän kauniin Karjalan"
VastaaPoistaJa nuoriso on selittelyn mestari ihan kuin me olimme aikoinamme. Minullakin oli lupa olla ulkona klo 24 saakka. Kun äiti aamulla kysyi, että monelta tulin, vastasin: "En nyt niin kelloa tarkkaan katsonut, mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin taisi se olla lähempänä yhtä kuin kahtatoista." Olin tullut kotiin neljältä! Olihan se lähempänä yhtä kuin kahtatoista. Ei valetta ja äiti tyytyväinen.