maanantai 7. marraskuuta 2011

Arkipäivän afasiaa ja hapankaalikeittoa

Tänään oli ruokalistalla virolaista hapankaalikeittoa, kuten eilen jo heiman vihjailin. Onneksi oli, sillä tänään taas afasia astui tyypillisimmillään kehiin. Eilen oli hieman sellainen tyhjäkäyntipäivä. Ei oikein innostuttu mistään sen kirpparireissun lisäksi. Katselin, että Äiskän hiukset alkavat olla jo hieman likaiset. Yleensä käymme maanantaina saunassa, mutta päätin ehdottaa Äiskälle sunnuntaisaunaa. Ei halua. Selitän juurta jaksain, että jos nyt käytäisiin, niin ei sitten maanantaina tarvitsisi. Äiskä kertoo ymmärtäneensä - nyökyttelee. Maanantaina sitten ei lämmitetä saunaa kun tänään on siihen mahdollisuus. Onko ok? Joo, joo. Ja nyökyttelyt päälle. Eihän siinä mitään. Minä sitten kävin Juniorin kanssa saunassa. Äiskä on muuten aina inhonnut kaikkia rutiineja, silloin terveenä ollessaan. Siinä sitten keittelin tämänpäiväisen keiton valmiiksi ja suunnittelin tälle päivää vaikka mitä. Minulla on aikaa, kun ruoka on lämmittämistä vaille valmista ja käytännössä koko illan varastavaa saunassa käyntiäkään ei ole. Mutta annahan olla, kun päästiin tähän päivään ja saatiin syötyä, alkoi Äiskä innoissaan selittämään, että sauna lämpiämään! Voi elämän päivä! Selitin, että eikö sitä juuri eilen ollut ihan muut puheet. Nii-in! Laita sauna lämpiämään, selvitti Äiskä. Eihän siinä muu auttanut. Tänään oli taas saunailta. Eli summa summarum: jos aiot sairastua afasiaan, yritä ennen sitä etsiä itsellesi joustavaluontoinen puoliso. Siitä on arvaamatonta hyötyä!

No, muut hommat kyllä koiran lenkittämistä lukuun ottamatta jäivät. Piti muun muassa selvittää, miksi valokuvien siirtäminen kamerasta tietokoneelle ei onnistu. Ajankäytöllisesti tilanteessa auttoi kovasti se, että oli jo eilen valmiiksi kokattuna

Virolaista hapankaalikeittoa (hapukapsasupp)

 1 kg hapankaalia
1/2 - 1kg sianlihaa (käytännössä mikä kohta vaan käy)
2 - 3 l vettä
2 porkkanaa
2 rkl sokeria
2 tl suolaa
1 dl ohraryynejä
5 valkosipulin kynttä (ei välttämätöntä, mutta minä tykkään, että naapurin pihassakin pitää haista valkosipuli silloin kun minä teen kaalisoppaa. On se vaan niin hyvää.)
4 - 5 keitettyä perunaa

Pöytään smetanaa

Laita isoon kattilaan kylmä vesi, sianlihapalat, ohraryynit ja hapankaali. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hiljaa poreillen 3 tuntia. Lisää paloitellut valkosipulin kynnet sekä porkkanat ja mausta suolalla ja sokerilla. Anna hautua vielä puolisen tuntia. Tässä vaiheessa lisää myös kuutioidut keitetyt perunat. Tarjoile smetanan kanssa. Kannattaa tehdä isompi satsi kerralla, sillä keitto paranee lämmittämisen myötä.

Äänin 6 - 0 ihan hyvää, mutta ei venäläistyylisen hapankaalikeiton veroista. Äiskän asteikolla kolmonen. Kuvaa ei kukaan muistanut ottaa eli ei ole siirron kanssa ongelmia.

8 kommenttia:

  1. Eli summa summarum: jos aiot sairastua afasiaan, yritä ennen sitä etsiä itsellesi joustavaluontoinen puoliso. Siitä on arvaamatonta hyötyä!

    -on hieno lukea tuota sinun huumoriasi, vaikkakin se on mustaa... mutta totta toinen puoli :) ja tuossa lauseessa kyllä kokonaan molemmat puolet!

    kyllä näin vanhanapiika osaa arvostaa ja usein ajatella, miten tarpeellinen se joustavaluontoinen puoliso olisikaan, ilman sitä afaasiaakin :) mutta varsinkin sen kanssa.
    Terkkuja äiskälle, kiva kun on puhtaat hiukset ja saunassa käyty :)

    VastaaPoista
  2. Ilman huumoria elämäkin on aika vähissä. Ja silloin hauskuutta vasta alkaa riittämään, kun oppii nauramaan itselleen.

    Ja tuosta loppuosasta. Älä menetä toivoasi, kyllä aika tavaran kaupihtee.

    VastaaPoista
  3. Mun nuorempi poika on varsin moniruokainen, mutta hapankaali on semmoinen juttu joka ei häneen uppoa. Vanhemmalla pojalla on sitten enemmänkin noita rajoitteita.

    VastaaPoista
  4. Jos rajoitteisiin ei ole terveydellistä syytä, ne joko iän myötä katoavat tai sitten eivät. Paljolti kait riippuu siitä, kuinka ympäristö antaa rajoitteille tilaa. Meillä Juniori on kiertänyt sinihomejuustoa kuin kissa kuumaa puuroa. En ole siitä juurikaan välittänyt. Viikonloppuna sitten sinnikkyys palkittiin: Juniori totesi sinihomejuustokastikkeen ihan hyväksi!

    Jokainen tavallaan.

    VastaaPoista
  5. Palijoko sitä sianlihhaa laitettiin? Nuo potut jättäsin ite pois turhana. Keitikkö ne jopa etukätteen ja lisäsit keittoon?

    Tämä pohojois-pohojanmaan murteella, vaikka asun Helesingisä.

    Osaan kyllä kirjakieltäkin. Eilistä ja sunnuntaitakin vietin pitkät tovit lukemalla juttujasi. Mukavia ovat.

    Kaisa Hakala

    VastaaPoista
  6. Mielelläni en Anonyymi ole. Nimeni on mukana. En kyllä osannut sitä sinne oikeaan paikkaan laittaa.Taidot ei tainneet riittää.

    Kaisa Hakala
    Helsinki
    Hermanni

    VastaaPoista
  7. Sianlihaa puolesta kilosta kiloon. Potut oli tähteeksi jääneitä. Suurustavat mukavasti keittoa, siksi mukana. Ovat vähän makuasia.

    VastaaPoista
  8. Ja hyvinhän nuo taidot kehittyvät. Toisella yrityksellä tuli nimikin ihan oikeaan paikkaan.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.