Taas on arki järjestyksessään ja ilta touhuttu mopon virtalukkoa irrotellessa. Irtosihan se viimein, kun tajusin, että joskus väkivalta on ainoa oikea tie kohtuulliseen lopputulokseen. Muutoin alkaa pikkuhiljaa joulu painamaan päälle. Luojan kiitos, että lapset ovat sen verran isoja jo, ettei tarvitse hirveästi hössätä asian kanssa. Lasten kanssa on sovittu, että saavat yhden kunnon lahjat, ja krääsän ostavat itse, jos milloin tarve tulee. Äiskälle perinteinen pyjama ja paljon suklaata. Se on siinä. Huomenna veronpalautukset taskussa poltellen ostosparatiisien tungokseen! Joulua en tänä vuonna edes yritä touhuta. Vanha äitini kutsui meidät jouluksi luokseen. Tehdään siellä sitten joulu yhdessä.
Tänään ei ollut joulusta tietoakaan. Netistä olen joskus imuroinut Heli Kuusipalon Namibialaisen keittokirjan. Sieltä löytyi tälle iltaa
kalaa ja pinaattia (jos alkuperäisen reseptin määrät poikkeavat käyttämistäni, ne ovat sulkeissa)
600 g kahden kalan pakastekalakuutioita (kalafileetä)
2 sipuli
1/2 chili (2 pientä chilipippuria)
250 g pakastepinaattia
loraus öljyä (1 rkl)
2 tl jauhettua currya
1 tl suolaa
3 dl vettä
Pilko ja kuullota sipuli. Pilko chili pieniksi palasiksi ja lisää kuullotetun sipulin sekaan. Samoin curry. Sekoittele muutama minuutti. Lisää pannulle pinaatti ja kalan palat. Paista muutama minuutti ja lisää vesi ja suola. Hauduta pienellä teholla viitisen minuuttia eli niin kauan, että kala on kypsää eli rakenteeltaan kiinteää. Tarkista maku ja tarjoile.
2 - 2 rimaa hipoen. Puolesta Juniori ja minä. Minä tykkäsin ihan mahottoman paljon. Juniori tykkäsi muuten, mutta sanoi, että parempaa olisi ilman kalaa. Mari oli mielenkiintoinen tapaus tänään. Tykkää sipulista, tykkää chilistä, tykkää pinaatista ja kalasta. Mutta ei tykännyt tästä ruuasta. Ja Äiskä! Äiskä kun näki vihreän mössön paistokasarissa, niin kieltäytyi suoriltaan edes maistelemasta. Ymmärrän Äiskää. Ruoka oli oikeasti tosi oudon näköistä, mutta näkö ja makuhan eivät aina kulje käsi kädessä!
Noin viisikymppisenä sain yht'äkkiä hoitaakseni perheen koko ruokahuollon. Puolessa vuodessa tuli tympääntyminen jokapäiväiseen ruuanlaittoon. Ratkaisuksi löytyi pakon kääntäminen hauskaksi. Alkoi ruuanlaiton harrastaminen. Blogi kertoo seikkailuistani keittiön kummallisuuksien parissa ja jokapäiväisestä ruuanlaitostani kaikkine omituisuuksineen. Ohjeita olen yrittänyt tähtäillä neljälle. Joskus se onnistuu, useimmiten tulee tehtyä liikaa. Yhteydenotot: cooking.snowman(at)gmail.com
torstai 1. joulukuuta 2011
Outoilua
Tunnisteet:
afrikkalainen keittiö,
kalaruoka,
namibialainen keittiö,
pääruoka,
vhh
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Toivottavasti joku kiltti tonttu huolehtii sinunkin lahjoistasi...!!!
VastaaPoistaItseni tuntien arvioisin olleeni vuoden mittaan sen verran tuhma, että toiveet kilteistä tontuistakin lienevät aika vähäisiä.
VastaaPoistaYksi kodinkone meni lopullisesti rikki tänään, vain 22 vuotta vanhana!
VastaaPoistaUkko sanoi että minun pitää kirjoittaa joulupukille ja toivoa uuden. Voin sitten samalla kirjoittaa muutaman rivin Iskänkin puolesta :)