Pakastettu Iivarin sydän

Eilinen olikin sitten todellista matalalentoa. Alkoi jo aamulla, kun työkaveri ilmoitti, että tänään on sitten lampaiden teurastuspäivä. Kaveri harrastaa Lampuri-vaimonsa kanssa oman toimensa ohella   lampaiden kasvatusta ja meillä oli jo loppukesästä ollut puhetta, että minä ostan sitten yhden vanhan lampaan, kun teurastusaika tulee. Olen nimittäin täysin tympääntynyt noihin uusi-seelantilaisiin, joista on jalostettu maku pois.  Hieno juttu, että vihdoin saa kunnon lihaa pakkaseen. Tai eihän sitä vielä saa - viikko pari menee riiputellessa.

Ei mennyt kuin pari tuntia, niin Lampuri kysyy, että mitenkä sisäelimet? Olisi kuulemma kymmenen litran ämpärillinen lampaan kieliä, munuaisia, sydämiä ja maksoja tarjolla. Ja vielä ihan ilmaiseksi, kun kukaan ei niitä kuitenkaan hyödynnä. No minähän hyödynnän, kunhan vain keksin, että miten. Mutta siitä syntyikin varsinainen kiire, sillä niitähän ei kait voi kovin kauaa seisottaa siinä ämpärissä. Ei muuta kuin nopea puhelinsoitto Pilkon City-Marketin lihatiskin Ritvalle. Voiko niitä pakastaa? Vastaus oli myönteinen, ja samoin työsuunnitelma suunnitelma valmis. Kun kolmelta karkasin töistä, niin juuri ehdin pakastamaan koko aarteen ennen työpaikan pikkujoulujen alkua.

Yksi pieni anekdootti tapahtui pakastamisen aikana. Päivällä olin työkaverilta kysynyt, että onko joukossa pässejä. Nimittäin pässin kivekset ovat munuaisten kanssa haudutettuna varsin maukkaita. Iivari pässi oli kuulemma päässyt päiviltä, koska aina puski Lampuria. Kivekset olivat kuitenkin heitetty teurasjätteisiin. Eihän siinä mitään, aina ei voi voittaa. Kun sitten ryhdyin pakastuspuuhiin, lajittelin eri elimet omiin kasoihinsa. Syntyi viisi kasaa! Neljähän niitä olisi pitänyt syntyä: kielet, maksat, munuaiset ja sydämet. Mutta ämpäristä löytyi vielä sellaisia ruokalautasen kokoisia "retaleita", joissa oli lihaa, sidekudosta ja rasvaa. Minä soittamaan Lampurille, että mitä ne nämä ovat. Ei tiennyt Lampurikaan. Lupasi kysyä teurastajalta. Hetken päästä työkaveri soitti: "Ne ovat välilihoja." No minä kommentoimaan, että tämähän lähentelee jo voimakkaamppaa vinoilua: ensin heität pässi-Iivarin kivekset teurasjätteisiin ja sitten lähetät kuuden lampaan välilihat minulle. Kun kaveri kykeni seuraavan kerran puhumaan, selosti, että on kyse eri jutusta kuin mitä minä luulin. Retaleet ovat välilihoja, jotka pitävät sisäelimet kiinni siellä onteloissaan. Ovat kuulemma erinomaista ruuanlaiton raaka-ainetta. Uskoin selityksen ja ryhdyin suunnittelemaan sieni-lampaanlihakastiketta, johon voisin välilihoja käyttää. Yksi sydämistä oli selkeästi muita suurempi. Taisi olla Iivarin sydän... 

Mari valmisti muulle perheelle herkullista hirvi-makaronihässäkkää. Makaronit kiehumaan. Sipulin kuullotus pannulla. Sitten sipulien kaveriksi pieniksi kuutioitua hirven säilykelihaa. Nopea käristys pannulla ja kun makaronit olivat valmiit, kaikki vain sekaisin ja syömään. Hyvää oli.