Älä mokaile keittiössä - anna Iskän tehdä se puolestasi!

Pelmenit ovat olleet listalla jo kauan. Onhan niitä tullut tehtyäkin, mutta kun minulla on sellainen venäläinen minikeittokirja Pelmenit, mantyt ja varenikit - 250 reseptiä (Jelohina&Muhina, Pietari, 2004) ja pitäisi kokeilla niitäkin. Alunperin oli tarkoitus tehdä pelmenejä sunnuntaina, mutta aika vain valui käsistä. Onneksi jauhelihassa oli päiväystä jäljellä, ja pääsin yrittämään uudestaa itsenäisyyspäivänä.

Pelmenien kuoritaikina (tämä käy kaikkiin pelmeneihin, eikä mennyt tässäkään kokeilussa pieleen)

1 litra vehnäjauhoja

2 munaa

2 tl suolaa

2 dl vettä

Sekoita ainekset hyvin ja vaivaa tasalaatuiseksi taikinaksi. Anna tasoittua pastataikinan tapaan puolisen tuntia.

Pelmenit jauheliha-sipulitäytteellä (alkuperäiset määrät ja ohjeet suluissa)

400 g naudanjauhelihaa (300 g naudan fileetä, joka jauhetaan lihamyllyllä)

400 g voita (500 g munuaisrasvaa, mutta kun sitä ei Suomesta helpolla saa, korvasin voilla)

2 rkl vettä (rasvaista lihalientä)

puolikas sipuli hienoksi hakattuna ja öljyssä pannulla kuullotettuna (2 rkl hienoksi hakattua sipulia kuullotettuna)

1 tl meiramia

2 tl suolaa

1 tl mustapippurirouhetta

Sekoita ainekset hyvin ja vaivaa tasalaatuinen taikina.

Tässä vaiheessa tuli ensimmäinen takaisku. Olin aikonut valmistaa pelmenit kätevästi pelmeniraudalla eli pelmenitsalla. Vaan kaappiin kurkistaessani muistin yllättäen, että minähän annoin sen kesällä kaverilleni, joka tykkää venäläisestä ruuasta. Joo, en tarvitse. Vie vaan. Minä kun käyn Venäjällä, niin ostan kaupasta uuden. Näinhän se meni. Minä vaan en muistanut sitten ostaa sitä uutta tilalle. No, voihan ne käsinkin vääntää.

Seuraava vaihe oli kokeilla pastakonetta taikinan kaulinnassa. Pieleen meni. Taikinasta tuli sellaista kurttuista ja reikäistä - eihän siitä mitään pelmenejä saa aikaan. Olen kyllä sitä mieltä, että kyllä sen pitää onnistua. Kyse taisi vain olla omasta osaamattomuudestani. Täytyy harjoitella lisää!

Eli seuraava vaihe: Kauli taikinasta niin ohuita levyjä kuin kohtuudella saat onnistumaan, sellainen 3 mm on aika hyvä. Painele noin 5 cm halkaisijaltaan olevalla juomalasilla taikinalevystä kakkaroita. Ota teelusikalla jauhelihataikinaa, pyörittele se sopivan kokoiseksi pallukaksi ja pane taikinakakkaran keskelle. Käännä taikinakakkara lihapullan ympärille kaksinkerroin eli lopputuloksena on puolikuun muotoinen taikinaklöntti, jonka sisällä on jauhelihaa.

Painele klöntin reunat haarukalla kiinni. Pakasta. Kun pelmenit ovat olleet pakkasessa joitakin päiviä (mieluummin viikkoja) keitä ne suolalla maustetussa vedessä noin kymmenessä minuutissa kypsäksi. Tarjoile smetanan tai majoneesin kera. Esimerkiksi.

Näinhän se menee, mutta ei mennyt itsenäisyyspäivänä minulla. Melko pian aloitettuani havaitsin, että kuoritaikina loppuu kesken. Olisi pitänyt tehdä tupla-annos. Ja kananmunat loppu. En viitsi lähteä naapurista lainaamaan enkä ABC:lle jonottamaan. Mitä tehdä? Syötänkö voisen jauhelihan koiralle vai pakastanko sen? Siis taikinan, en koiraa. Sitten muistin, että pakastimessahan on juuri sopivasti kilo voitaikinalevyjä. Sulatin voitaikinan ja pyöräytin loput pelmenit voitaikinaan.

Siinä vaiheessa, kun vein pelmenejä pellillä ulos pakkaseen pakastumaan (näin kannattaa tehdä, jotteivät tartu toisiinsa pakastuspussiin laitettuna), tajusin munan merkityksen. Eihän näitä voitaikinajuttuja voi keittää vedessä! Voitaikinassa ei ole kananmunaa, joten ne hajoavat ennen kypsymistään. Ei muuta kuin uuni 225 asteeseen ja voitaikinaan leivotut "pelmenit" pellillä uuniin varttitunniksi.

Lopputuloksena helvetin rasvaisia jauhelihapasteijoita. Ja huonosti kun oli taputeltu haarukalla kiinni, niin irvistivät vielä rumasti tekijälleen. Pellillinen katosi lasten suihin päivässä. Minä en tykännyt. Eikä Äiskä.

Jaa, että minkälaisia olivat noin paljon voita sisältävät pelmenit. No tänään sitten koekeitin muutamia. Ihan hyviä. Ja toisin kuin uunissa paistetut, nämä kestivät ihan hyvin kasassakin! Parempia kuin Siperian pelmenit, mutta eivät niin hyviä kuin Deliciest-pelmenit. Johtuu valkosipulin puutteesta. Jälleen kerran makuasia. Rasva oli kuumaa eikä näin ollen häirinnyt. Kokeilkaa Britanniassa blogiani lukevat kotona ja kertokaa meille muille, millaisia syntyy, kun käyttää tuota munuaisrasvaa!