keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Jouluiloa

Käytiin Äiskän kanssa eilen hammaslääkärissä. Niin kauan kuin muistan, on Äiskällä leuat lonksuneet. Viime aikoina lonksuminen on ollut siinä määrin voimakasta, että oikein vierestä pahaa tekee kuunnella. Lisäksi Äiskä kesällä valitteli, että vasen leukaperä on kosketusarka. Ilmoitin hammaslääkäriin mennessä, että tulen mukaan, tarvitset tulkin. Hammaslääkärille se oli ihan ok, ja homma eteni moitteettomasti. Sitten mentiin röntgeniin. Sama ilmoitus. Sisään pääsin, mutta röntrenhoitaja oli hassu. Jääräpäisesti yritti ohjata Äiskää, vaikka Äiskä oli afasiastaan johtuen ihan ymmällä, että mitä sinä minulta odotat. Sain äijän vetämään sen verran henkeä, että pääsin ehdottamaan, jotta jospa minä yrittäisin. "No yritä sitten, jos kerran luulet onnistuvasi" Ei näillä sanoilla, mutta samassa hengessä. No Äiskä oli siinä vaiheessa niin pihalla, että eihän siitä minunkaan neuvomisesta mitään tullut. Muutettiin menetelmää. Tulipahan taas todistettua, että asiakasta aidosti kuuntelevan terveydenhoitoalan ammattilaisen on paljon helpompi toimia kuin "kyllä minä tiedän ja osaan" -tyyppien.

Tänään Äiskä oli iki-onnellinen, kun oli käynyt kirpparilla ja löytänyt halvalla joulukoristeita - ihania joulukoristeita. Oli sanoinkuvaamaton myötäelämisen ja -iloitsemisen tunne nähdä töistä tultuaan Äiskä pöydän ääressä naama loistaen esittelemässä ostoksiaan. Ihastelin ostoksen ja nautin yhteisestä onnesta kunnes kysäisin, että löytyikö muuta? Äiskä oli ovelan oloinen kun leikillisen häpeissään nyökkäsi makkariin päin. Menin katsomaan: kolme neulepuseroa! Äiskällä on mieliteko ostaa neulepuseroita ja -takkeja. Kaappi on jo täynnä. Äiskä tietää mielipiteeni, että enää ei pitäisi ostaa. Toisaalta Äiskän shoppailu on edullista, kun se tapahtuu kirppareilla. Ja se onni ja ilo hyvistä ostoksista. Sen näkeminen on omaishoitajan suurin palkka.

Ruokalistalla oli tänään Paras keittokirja nro 2:sta (Page one publishing ab, Tanska, 2004) kopsatulla reseptillä laitettua 

Vuohenjuustolla kuorrutettuja broilerifileitä ja riisiä (sopiva annos neljälle)

500 g broilerinfileitä
pehmyttä vuohenjuustoa
1 prk tomaattimurskaa
1/4 dl sitruunamehua
1 silputtu sipuli
1 puristettu valkosipulin kynsi
1 tl currya
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1/2 tl mustapippurirouhetta
oliiviöljyä

riisiä

Uuni 275 asteiseksi. Riisi kiehumaan - risottoriisi tuntui sopivan hyvin. Paista fileitä pannulla öljyssä kolme minuuttia puoleltaan. Lado filee uunivuokaan. Leikkaa fileiden päälle reilun kokoisia kakkaroita juustosta. Kuullota sipulia, valkosipulia ja curryä öljyssä, mutta älä ruskista. Lisää tomaattimurska ja sitruunamehu. Keitä kastiketta kokoon jokunen minuutti. Mausta suolalla, pippurilla ja sokerilla. Pane fileevuoka juustoineen noin viideksi minuutiksi uuniin. Ota pois, kun juusto alkaa sulamaan. Tarjoile fileet riisin ja kastikkeen kera.


Äänin 4 - 0 hyvää, Juniori vähän valitteli turhan mausteiseksi. Äiskän asteikolla kakkonen.

7 kommenttia:

  1. Sehän on aivan ihanaa, että Äiskällä on naiselliset vinkeet tallella, eikö vain? (Retorinen kysymys :)

    Sapuskakin on tuonut mieli- ja makuhyvää. Tätä tarttee laittaa, jos joskus tulee ruokavieraita, kun ei tarvitse tuntitolkulla hellan ääressä kököttää ja maukasta tulee silti.

    VastaaPoista
  2. Neulepuseroita, käsilaukkuja ja kenkiä ei voi olla liikaa!!! Olen äiskän kanssa samaa mieltä :)

    VastaaPoista
  3. kyl määkin tarviisin jonkun nätin joulunpunaisen neulepuseron :) että komppaan kyllä äiskää et on haka löytämään kirpparilta mieleistään :)

    VastaaPoista
  4. Hei Iskä! Löysin blogisi aivan hiljattain ja nyt olen lukenut kutakuinkin kaikki postauksesi. Perhetilanteenne kyllä kosketti.

    Saanko kysyä, miten kommunikaatio teillä yleensä Äiskän kanssa sujuu? Pystyykö hän viittomaan? Käytättekö viittomakieltä vai pystyykö hän kirjoittamaan, joko kynällä tai tietokoneella?

    Voimia teille kaikille ja mukavaa joulun odotusta!

    R.

    VastaaPoista
  5. Naiselliset vinkeet on tosiaan tallella. Se onkin ollut eräs kantava linja koko parisuhteessamme vaimoni sairastumisen jälkeen. "Sinä olet nainen, naisellinen, juuri omanlaisenasi viehättävä vaimo." Äiskällä on hyvä tyylitaju, joten hän ohjaa minuakin pukeutumisessa ja osallistuu vieläkin kodin sisustamiseen. Joskus kirpparilta tulee mukaan joku ihanan näköinen kangas. Siinä sitten saattaa tovi vierähtää ennen kuin tajuan, kuinka vaimo oli ajatellut sitä käyttää sisustamisessa. Tässä sitten auttaa kyllä pitkä yhteinen taival.

    Vaimoni oli tosi iloinen, kun kerroin teidän tuestanne shoppailulle. "Siinäs näet. Niitä ei ole liikaa.", oli viestinsä minulle. Ja voitonriemuinen ilme naamalla.

    Ja Ärräpiste: Saat kysyä. Ja minä vastaan, vaikka asia onkin vähän vaikea selittää. Kommunikaatiomme sujuu todella hyvin. Puheterapeutit ovat jopa sanoneet, että poikkeuksellisen hyvin.* Vaimoni ei pysty viittomaan eikä oikein osaa kirjoittaakaan. Kommunikaatiomme pelaa hänen puoleltaan ilmeillä, eleillä, äänenpainoilla ja voimakkuudella sekä näyttämällä. Joskus saattaa vaatia kuvan piirtämistä, mutta piirtämistä (kuten osin kirjoittamistakin) haittaa apraksia eli tahdonalaisten liikkeiden vajaatoiminta. Puheesta hän ymmärtää onneksi noin 98 prosenttia. Kommunikoinnissa auttaa pitkä, 25 vuotta kestänyt, yhteinen elämä.

    * Kerran eräs puheterapeutti epäili kommunikaatiomme toimivuutta. Tehtiin sitten harjoitus. Terapeutti näytti vaimolleni kuvia, jotka vaimon piti selittää minulle. Siinä vaiheessa, kun vaimo edellä mainituilla menetelmillä ilman paikalla olevaa mallikappaletta oli selittänyt minulle esineen "vanhanaikainen lankapuhelin", terapeuttikin totesi, ettei ymmärrä, kuinka se kävi niin nopeasti. En minäkään osannut selittää, mistä asian ymmärsin. Oikea sana vain tuli mieleen vaimoni selityksen perusteella. Kokeilkaapa kotona!

    VastaaPoista
  6. Vielä Ärräpisteelle: käy ihmeessä toistekin kommentoimassa. Se tekee tästä kirjoittamisesta kirjoittamisen arvoista.

    VastaaPoista
  7. Tuo kommunikaatio on mielenkiintoinen juttu, yritääpäs sitä itse ilman samaa sairautta, on tosi vaikea selitätä jollekin jotain vaikka on sanat ja piirustustaitokin, ja kirjoittamalla, silti on vaikea joskus saada se "punainen lanka" selvitettyä. Joskus kun on leikitty jotain peliä jossa tuolleen selitetään ilman sanoja, siinäkin saa piirtää tai näytellä, mutta jos on liikeradoissa vaikeutta eikä piirustuskynä tottele, niin nostan totisesti hattua teille, äiskälle sinnikkyydestä yrittää ja "vääntää rautalankaa" ja iskälle rakkaudesta ja halusta ymmärtää sitä kaikkea ja vielä sanoo ymmärtävänsä helposti! Joku mies vois huitasta kintaalla ja todeta, ettei ymmärrä mitään... *hatun nosto*

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.