tiistai 8. toukokuuta 2012

Voihan pikkuleipä! (EST)

Rieju-mopoa on nyt sitten kunnostettu oikein isolla innolla. Tai oikeammin Juniori on touhunnut, minä olen toiminut enemmänkin teknisenä neuvonantajana ja rahoittajana. Eipähän tuossa toistaiseksi ole ollut isoja rahoittamisia, pientä fiksaamista vain. Tänään sitten pamahti! Vietiin pyörä korjaamolle, että saavat säätää kulkemiset kohdalleen. Huoltomies selitti, että helpoin konsti olisi ostaa se kuristusosa uusi, niin olisi kerralla kohdallaan. Riejussa nimittäin faktisesti pakoputki koostuu neljästä osasta: alkukäyrä, tehojen kuristin, ensimmäinen äänenvaimennin ja toinen äänenvaimennin. Näihin osiin se purkaantuu silloin, kun kaikki osat ovat tallella. Pojan rassit vaan viskaavat tuon kuristimen menemään ja mopo kulkee 85 km/h. Mutta persiilleen meinasin lentää, kun menin merkkiliikkeeseen! Alkukäyrä, kuristin ja ensimmäinen vaimennin muodostavat kokonaisuuden, joka maksaa € 360! Ja kaikki halvat tarvikeputket ovat tehoputkia, jotka eivät ole tarkoitettu tieliikennekäyttöön. Ei hemmetti! En osta! Porataan ja viilataan peltilätkä sinne tilalle.

Selvyyden vuoksi lisättäköön, että Rieju ei ole tämän kyseisen osan suhteen ainoa eikä kallein. Kuuluu olevan yleinen käytäntö hinnoitella kyseiset osat tavalla tai toisella älyttömän kalliiksi.

Mutta syödä pitää kuitenkin. Tänään söimme virolaista

uuniperunoita pekonin kera - ahjukartulid peekoniga

1 kg perunoita
öljyä
1 - 2 tl suolaa
mustapippuria
300 g savupekonia tai 500 g sianlihaa (meillä sikaa)

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Öljyä uunivuoka. Kuori ja pilko perunat vuokaan. Ripottele suolaa perunoille. Sekoita. Leikkaa sianliha ohuiksi siivuiksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Levittele vuokaan perunoiden päälle. Kaada pari desiä kuumaa vettä vuokaan ja paista kuumassa uunissa noin tunti tai kunnes perunat ovat pehmeitä. Tarkista loppupuolella, että nestettä on vähän jäljellä. Jos se pyrkii haihtumaan kokonaan pois, niin lisää vähän. Kun perunat ovat pehmeitä, tarjoile.


Hyvää äänin 5 - 0, Äiskän asteikolla kakkonen.

Iskän varioima alkuperäinen resepti kirjassa Eesti köök. Estonian cooking. Harri Ilves, Lia Virkus, AS Ajakirjade Kirjastus, Tallinna, 2003.

3 kommenttia:

  1. Kiitos huomisesta ruuasta, meillä ovat vinkuneet lohkoperunoita (minua ajatus yökötti) joten tässä on kompromissi :)

    Ja jos osia ei saada kalliiksi merkkihuollon tuntitaksa on sitten maltaita... mutta miehillä ja pojilla pitää kaiketi olla kaksi pyörää mitä rassata ;)

    Voi jösses mitä captchoja sulla nykyään on ei millä meinaa mennä oikein :(

    VastaaPoista
  2. Itse asiassa jälkeenpäin huomasin, että tämähän on hyvin lähellä sitä jokunen aika sitten valmistamaani majavapataa!

    VastaaPoista
  3. Juu ja tästä mummoni teki version: niitä sianliha siivuja (noin 0,5 cm paksuja eli ei niitä ohuita) viipaloidaan perunat, lihaliemi päälle + suola ja lopuksi sianliha siivut kokonaisina pintaan pippuria ja suolaa. Kaikki aina tappeli niistä rapeista lihoista :D Myöhemmin mummo rupesi tekemään pyhäversiota eli lihaliemi vaihtui kermaan ja sianliha siivut maustettiin reilusti tulisemmilla mausteilla, itse kun olen vähän laiska ;) laita niitä puolivalmiita perunasuikaleita pakkasesta. Mutta tässä ruuassa olikin idea se että oli hieman toisenlaista kuin meillä yleensä on ollut :)

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.