Äiskän sairastumisesta tulee syksyllä kuluneeksi neljä vuotta. Kun toinen jalka on halvaantunut, niin tasapainokin on vähän sitä sun tätä. Jos asiaa pitäisi johonkin verrata, niin ajatelkaa kävelevänne puutuneella jalalla, missä nilkka heiluu mihin sattuu. Toki nilkkaan on kehitetty tuki, mutta silti kaatumisriski on aina olemassa. Eiliseen mennessä Äiskä oli kaatunut kerran sairaalassa ollessaan ja kerran kotona. Kotona koira hyppäsi vasten ja se riitti. Äiskä kaatui ilman fyysisiä vaurioita, ja koira ei ole sen jälkeen hyppinyt Äiskää vasten. Ei tosin ketään muutakaan. Kahdesti on ollut läheltä piti -tilanne, jolloin olen saanut otettua kopin tilanteessa, jossa jalat ovat jo 45 asteen kulmassa kaatumassa.
Eilen aamulla Äiskä oli avustajansa avustamana istutellut ostamiaan kukkia ruukkuihin. Oli tosi iloinen, kun oli ihan itse touhutta pihan kaunistus. Kukat oli nimittäin käynyt ostamassa toissa iltana puutarhalta Hoitsun kanssa. No iltapäivästä tuli sitten fysioterapeutti. Äiskä intoa hehkuen lähti esittelemään istutuksiaan. Eteisessä on vajaan sentin korkuinen kynnys. Siihenpä sen kengän kärjen piti töksähtää, kun innostus oli liian suuri ja varovaisuus unohtui! Ja Äiskä turvalleen. Ensin kolahti terveen jalan polvi lattiaan, ja sitten terveen käden olkavarsi yläkerran portaiden tukitolppaan. Onneksi ei pää kolahtanut mihinkään. Tytöt soittivat minulle vähän hädissään, että ei saada Äiskää nostettua seisoalleen. Eihän siinä auttanut muu kuin tulla käymään töistä kotona hätäaputöissä. Äiskää jo nauratti, kun tulin. Hyvä merkki. Tarkempi tutkimus osoitti, että ruhjeilla selvittiin. Polvi ja käsivarsi hauiksen kohdalta ovat melkoisen kipeitä. Ja hauiksessa hemmetin moinen mustelma!
Ruoka kuitenkin oli maisutumatta entiseen tapaan. Listalla oli nimittäin Oolannin lohkoperunoita ja
virolaista maksakastiketta
500 g naudan maksaa kuutioituna
3 rkl vehnäjauhoja
1 tl mustapippuria
1 sipuli silputtuna
2 - 3 dl kylmää vettä
1,5 dl smetanaa (minä käytin ihan tavallista ruokakermaa, kun taas luin reseptin huolimattomasti)
1 tl suolaa
ruohosipulia
öljyä paistamiseen
Sekoita kaksi ruokalusikallista vehnäjauhoja, pippuri ja suola keskenään. Aloita kuullottamaan sipulia kuumalla pannulla öljyssä. Pyörittele maksakuutiot jauhoseoksessa. Lisää ne pannulle ja paista kuumalla pannulla kunnes pinta alkaa muuttua vaalean ruskeaksi. Ripottele pinnalle loput vehnäjauhot. Lisää kylmä vesi. Keitä hämmennellen kunnes alkaa sakenemaan. Alenna lämpö ihan pienelle ja hauduta viitisen minuuttia välillä sekoitellen. Lisää kerma koko ajan hämmentäen ja hauduta vielä viisi minuuttia. Lisää lopuksi ruohosipulisilppua - joko tuoretta tai kuivattua. Tarjoile keitettyjen tai paistettujen perunoiden ja salaatin kera.
Suomalainen perusversio on parempaa äänin 4 - 0. Minä ja Mari totesimme, että kyllähän tätä syö, mutta Juniori ja Äiskä maistoivat yhden kokkareen ja antoivat loput koiralle. Ei kannata kokeilla kotona!
Iskän varioima alkuperäinen resepti kirjassa Eesti köök. Estonian cooking. Harri Ilves, Lia Virkus, AS Ajakirjade Kirjastus, Tallinna, 2003.
Iskän varioima alkuperäinen resepti kirjassa Eesti köök. Estonian cooking. Harri Ilves, Lia Virkus, AS Ajakirjade Kirjastus, Tallinna, 2003.
Oi! Onneksi ei käynnyt pahemmin.
VastaaPoistaMilloin äiskä ottaa kuvia kukista ja näyttää ne meille?
Kuvien ottaminen haastavaa toimintaa, kun apraksia ja pelkän vasemman käden käyttö tuovat oman vaikeuskertoimensa. Silti ehdottomasti toteutettava. Kiitos ideasta.
VastaaPoistaKirjoituksen alku jo säikäytti...
VastaaPoistaOnneksi Äiskä selvisi mustelmilla ja säikähdyksellä! Onni onnettomuudesa, päävärkkiä ei passaa kolautella!
Kukkakuvia olis kyl kiva nähdä ja muutenkin kuvia sieltä elämästä ja arjesta :)
Hui, onneksi ei sattunut mitään. Mutta tarkkailkaa sitä polvea jos ei ala paranemaan (polvi on aika arka kopsautuksille)
VastaaPoistaMulle tuli mieleen Äiskästä ja kamerasta meidän entinen Isännän suurennuslasi (jonka antoi toiselle huonompinäköiselle kun tarvitsi :) ) ... Isännällä oli sellainen suurennuslasi jonka saa laittaa hartioille. Kiertää selän kautta hartioiden yli ja jää rinnuksien korkeudelle.
Kelpasiko ruoka koiralle, vai jättikö sekin. Meillä kotona sanottiin hiukan "oudon" makuisista ruuista kyllähän tätä syö ennemmin kuin selkäänsä ottaa joskus mietin josko sitä selkäsaunaa kuitenkin ;)
Niin meilläkin sanottiin keski-suomessa, että kyllä tätä syö ennenkuin selkäänsä ottaa! Ja maksalaatikossa otin selkääni.
VastaaPoistaJa toinen sanonta oli, ettei tätä syö koirakaan!
On niitä tasapainoongelmia täällä meillä myös vaikka ukkokulta käveleekin nelipistekepin avulla. Pari kertaa mennyt nurin ja yksi pahempi kaatuminen viimetalvena jonka seurauksena makoili viikon sairaalassa. Muutaman kerran olen onnistunut pelastamaan tilanteen ja kiskaissut puseron selkämyksestä pystyyn.
VastaaPoistaJoskus vain tuntuu siltä että ukkokulta mielisi mennä nopeampaa kuin jalat jolloin noita kaatumisia sattuu.
Onneksi teillä ei ole pahempa sattunut.
Vaikkei ukkokullalla ole afasiaa niin aina noissa kaatumistapauksissa se afasia on pukannut päälle eikä ole saanut hetkeen sanottua yhtikäs mitään. Ukkokulta sanoo että se on pirun pelottava tilanne kun hän tietää että nyt pitäisi jotain sanoa ja tietää mitä sanoa mutta ei vain saa muodostettua sanoja ja kaikki on päässä sikinsokin.
Terveisin,
Irmeliina
Nyt en ihan tarkkaan muista, mikä on se kaupunki, jossa asutte Itä-Suomessa. Oliko se Joensuu? Katsoin vain, että huomenna on RAVINTOLAPÄIVÄ, ja Joensuussa näyttäisi toimivan kaksi Pop up-ravintolaa. Tämä vain menovinkkinä Äiskälle. ;) Jos kiinnostaa.
VastaaPoistaAika samanlainen kuin meillä tehty maksakastike, jota kuitenkin kypsensin yli puoli tuntia. Semminkin kun jauhotettuna maksa (ja muukin) kypsyy vielä hitaammin. Oli oikein suosikkiruokaa, etenkin puolukkasurvoksen kanssa.
VastaaPoistaYhtä mieltä ollaan ex-ope. Ylipäätään virolaisessa ja suomalaisessa keittiössä on todella paljon samaan.
VastaaPoista