Autossa alkoi viikonlopun Venäjän reissulla joku kolista etupäässä. Siitä muistin, että auto on katsastettava tämän kuun loppuun mennessä. Venäjän matkailu takaa auton alustan kunnossa pysymisen, sillä ainakin näillä korkeuksilla Venäjän tiet ovat siinä kunnossa, että pienetkin viat tulevat isoiksi melko nopeasti. Ja isot viat muistaa paremmin korjata. No, katsastusmies löysi vian. Raidetangon pää väljä. Eihän siinä mitään, kuukausi on aikaa käydä näyttämässä. Minä lähden kotiin. Käsi auton oven kahvalle. Ovi lukossa. Käännyn katsastusmieheen päin ja kysyn avaimia. Huuli pyöreänä kaveri änkyttämään, että virtalukossa. Mieli olisi tehnyt sanoa vaikka mitä, mutta maltoin mieleni. Taksi alle ja kotiin vara-avaimia hakemaan. Kotona sitten aikani selvitin, että autossa ei ole vikaa. Mutta kun oven työntää tietyllä tapaa auki, niin huomaamattaan kääntää myös ovet lukkoon! Täytynee opettaa Katsastus-Kovalaisen ropelokouralle raidetangon näytön yhteydessä, kuinka Chrysler Neonista eivät ovet mene lukkoon autosta poistuessa!
KevytKokki-lehden (?) huhtikuun 2011 numerossa neuvottiin tekemään
Sitruunaruohokalaa thaimaalaisittain
400 g pakastekalaa (alkuperäinen ohje sanoi, että esim. pangasiusta, mutta meidän marketista ei löytynyt)
ripaus jauhettua valkopippuria
Päällys
5 tl tuoretta sitruunaruohoa hienonnettuna
4 valkosipulin kynttä hienonnettuna
5 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
3 rkl kalakastiketta (ymmärsin tarkoitettavan kalafondia)
3 rkl sitruunamehua
Pinnalle
purjoa suikaloituna
Mausta kala kevyseti valkopippurilla. Sekoita kaikki päällyksen ainekset keskenään, levitä kalan päälle. Kypsennä 200 asteisen uunin keskitasolla noin 25 minuuttia. Voit myös höyryttää kalan kypsäksi.
Suikaloi kypsän kalan pinnalle purjoa tai kevätsipulia. Tarjoa kala salaatin ja riisin kera.
Ei hyvää äänin 5-0. Äiskältä viitonen. Ihan liian tulista. Ei taida meidän suu olla tehty tämän tapaista thaimaalaista ruokaa varten.
Näitä thai- ja intialaisherkkuja tehdään alunperin paikallisissa kylmäoloissa säilytetyistä lihoista ja kaloista. Silloin on eduksi, että pippuria sms on kyllin peittämään ajan ja lämmön tuomia lisäaromeja.
VastaaPoistaSamasta syystä tuntuu raivokas maustaminen hassulta täällä, missä vain harva on pessyt harjalla ja hangannut paperilla vanhalta haiskahtavaa siankylkeä;) Se pitää ruskistaa ja suolata reilusti. Pippuria ei muinoin arvannut laittaa kovin paljon, ja kallistakin se oli.
Näissä tuolta päin maailmaa olevissa ohjeissa kalakastikkeella tarkoitetaan sellasta hirveeltä haisevaa kalakastiketta, ruskeaa tököttiä pienessä pullossa. Niillä saa yleensä sen autenttisen maun :)
VastaaPoistaJoskohan minäkin sanoisin jotain (varmaan ei pitäisi):
VastaaPoista1. Kai sinä taksimaksut sait katsastuspaikasta takaisin, jos ei "viranomainen" osaa tulla autosta pois lukitsematta ovia?
2. Thai-keittiöstä lievän kokemuksen omaavana sanoisin, että ohjeessasi on käsittämättömät maustemäärät 400g:aan kalaa. En minäkään söisi.
3. Kalakastike on oikeasti kalakastiketta eikä fondia. Ja haisee helkutin pahalle, mutta maistuu ja maustaa hyvälle, kunhan ei lörryytä liikaa.
Reippaasti on mausteita, mutta tykkään tulisesta! :D
VastaaPoistaMulla oli Chrysler Voyager, ja muutaman kerran oli ovi lukossa ja avaimet sisällä, kun esim. kävin tankkaamassa, enkä ottanut avaimia virtalukosta. Kyllä aiheutti ongelmia! Oppi siinä kuitenkin ottamaan avaimet aina mukaansa, mutta joskus unohtui ja se kostautuikin muutaman kerran.
Eikä ollut opettelusta kiinni, ajoin autolla vuosikausia. Joskus vaan menivät ovet lukkoon kuin itsestään.
Mutta minulla on ollut muitakin amerikkalaisia autoja, kaikissa pahoja sähkövikoja, jo ihan pakasta vedetyissäkin.
Eräässäkin aiva uudessa korotetussa Chevy Vanissa alkoi istuin palamaan kesken matkan Ylläksellä ja arvaa paloiko persukset?
Takapuoli savuten paniikkipysäytin auton tien penkalle. Ei kuitenkaan tässä Chryslerissa ollut muita vikoja kuin se oven lukittuminen.
Istuinlämmittimen sähköjohto oli litistynyt istuimen säätömekanismin liukukiskon väliin.
Joo, ja turkki ja pitkikset pilalle! Onneksi Metroauto korvasi mukisematta.