tiistai 14. helmikuuta 2012

Haasteita ystävänpäivänä

Hyvää ystävänpäivää kaikille. Myös teille, jotka olette sitä minulle sähköpostilla henkilökohtaisesti toivottaneet. Olen aina ollut vähän tällaisia ulkomaalaisia hapatuksia vastaan, mutta täytyy sanoa, että hyvältähän se tuntuu, kun ihmiset, joita ei ole koskaan tavannut, lähettävät ystävänpäivätoivotuksen sähköpostiin. Toki tuttujen yhteydenototkin ovat aina mukavia.

Ennen vanhaan kiersi kaikenlaisia ketjukirjeitä. Täällä blogimaailmassa näkyy pyörivän kaikenlaisia haasteita. En ole niistä innostunut, koska minulle tämä jokapäiväinen arki tuo ihan riittävästi haastetta. Nyt teen kuitenkin poikkeusen, koska kaksi bloggaajaa on lähestynyt minua saman aiheen kanssa. Tarkoituksena lienee esitellä oman blogin lukijoille kirjoittajia, joista itse tykkää ja joita lukee. Taisipa kriteereihin kuulua vielä vähäinen lukijamääräkin. Minä en jouda kovin paljoa blogeja lukemaan, mutta haluan esitellä teille muutaman blogin:


Lukijoita näille blogeille kovasti toivotan ja lukukokemuksista kiitän!!

 


No niin. Nyt on Iskä hömpötellyt tarpeeksi. Tämän päiväinen ruoka on saksalaisesta makkararuokavihkosesta. En kuitenkaan viitsinyt kääntää kunnolla ja oikeasti en saksaa osaa, joten tuloksena ihan oma versio:

Riisimakkaralaatikko (8 ihmiselle)

noin 300 g säilöttyjä vihreitä papuja
2 tl suolaa
1 sipuli
3 isoa porkkanaa
2 pientä purjoa
öljyä
250 g (noin 3 dl) risotto-riisiä
7,5 dl vettä + puolitoista lihaliemikuutiota
kunnon tömpsäys kuivattua persiljaa
400 g makkaraa (Savuhovin Hovinarri tuntui sopivan oikein hyvin)
mustapippurirouhetta
150 g gouda-juustoraastetta
ja vähän kuivattua basilikaa

Laita reilu loraus öljyä paistokasariin kuumenemaan. Kuori porkkanat ja pätki ne vajaan sentin paksuisiksi kiekoiksi ja lisää pannulle. Pätki myös pujot ja lisää pannulle. Kuullottele keskiteholla ja kääntele. Kuori ja silppua sipuli. Lisää pannulle. Kuullota. Kun  sipulit alkavat olla kuullottuneita, lisää riisi. Kuullottele vielä muutama minuutti koko ajan käännellen. Lisää vesi ja liemikuutiot. Keitä kannen alla varttitunti. Lisää suola, pippuri ja basilika. Keitä pienellä teholla vielä vartti. Sillä aikaa kun tavarat paistokasarissa hautuvat, laita uuni lämpiämään 200 asteiseksi, kiertoilmauuni 175 asteiseksi. Pätki makkarat ja säilötyt pavut. Voitele uunivuoka. Pane vuokaan kerroksittain riisi-kasvisseosta paistokasarista, sitten makkaroita ja papusilppua. Joka väliin tömpsäytys persiljaa. Lopuksi pinnalle riisi-kasvisseosta. Raasta goudaa pinnalle ja kypsennä vielä 20 - 25 minuuttia uunissa. Tarjoile.


Tykättiin. Äiskä tosin siirti makkarat tyylikkäästi sivuun. Muutoin rankkasi ruuan tyypilliseen kolmoseen.

Ai niin. Se toinen haaste oli unohtua. Mitä söisin viimeisellä aterialla. En ota haastetta vastaan. Tällä ikää sitä alkaa jo siirtää tuollaisia ajatuksia sivuun, jos joskus mieleen juolahtavat. Ehkä polttaisin tupakan ja joisin pullollisen hyvää belgialaista olutta päälle...

7 kommenttia:

  1. Jotensakin hassu tuo Marin blogin nimi,... "kakkuloita". Jotain itäistä murretta kai. Meilläpäin kakkulat tarkoittavat silmälaseja, joita myös klasuiksi kutsutaan. Tulee sanasta klaasöökonit (huomaa kovat koot).

    Mikä on kakkuloita-sanan yksikkömuoto?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itäsiä murteitahan tuo sanaleikki on. En tiedä Marin ajatuksista ja kielialue taitaa sattua Pohjois-Karjalaan. Itselleni etelä-karjalaisena juttu avautui heti.

      Kakkulat tarkoittavat silmälaseja. Sanan akkusatiivimuoto on kakkuloita. Esim. Mummo kiillotteli kakkuloita nurkassa.

      Kakku on sitä syötävää, jota Mari tekee eli kakkua. Mutta monikon akkusatiivimuoto kakkuja on kirjakieltä, ja itä-suomalainen murremuoto ainakin Etelä-Karjalassa on kakkuloita. Esim. Häävieraile ol' tarjoll erlaisii kakkuloita. Eli: Häävieraille oli tarjolla erilaisia kakkuja.

      Vastaavasti kirjak. kuvia => murt. kuviloita.

      Nykyisin muoto on käsittääkseni tunnettu, mutta sen käyttö esimerkiksi 60- tai 70-lukuun verrattuna on vähentynyt ja alaa on vallannut kirjakielinen ilmaus.

      Poista
  2. 1. Sulla täytyy olla hehtaarin kokoinen paistokasari...
    2. Löysin Helin blogin kautta tänne ja seuraan molempia lähes päivittäin. Kokkausvinkkejä ei juuri muualta tarvitse etsiä.
    3. Viimeinen ateria, hmmm.. kallistun kanssasi samoihin nautintoihin ja jälkeenjääville sanoisin:
    "En voisi kuvitella ihanampaa kiitosta tälle elämälle, jonka elänyt olen kuin että kaikilla olisi hauskaa minun maahanpanijaisissani." (Lordi Mountbatten)
    ...ja tietysti maha täynnä hyvää ruokaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa tuo annos oli sen verran pieni, että tein sen paistipannulla ⌀ 28 cm. Paistokasari on tosiaan myös ⌀ 28 cm. Tympäännyin pienempiin, kun aina pyrki käymään pieneksi.

      Ja tuohon viestin jäljelle jääville olen jo sanonutkin: jos huomenna kuolen, niin voin ainakin sanoa eläneeni.

      Jälkeenjääneitä yritetään ymmärtää. :)

      Poista
  3. Hei! Vaikka haaste onkin tänne jo tullut, halusin silti ojentaa prenikan Iskälle. Kiitos mielenkiintoisesta blogista ja hienoista resepteistä!

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.