Tämä viikko on ollut jotenkin alavireinen. Töisssä vielä menee, mutta kotona tuntuisi kaikkein mukavalta ryhtyä viinan juontiin ja tupakan polttoon! Mutta eihän siitä noin mitään tule. Kun alavireisyydelle antaa vallan, se alkaa syödä miestä sisältä päin. Jostakin se on loppuviikkoon mennessä ilo pintaan revittävä. Joo, joo. Tiedän minä sen viinan juonninkin, se auttaa ihan yhtä vähän kuin vedenkin juonti. Eli sitäkään emme kokeile. Ja tupakasta on juuri päässyt eroon. 20 kiloa tuli painoa lisää lopettamisen jälkeen. Ei uskalla enää alottaa, koska hetken päästä taas pitäisi rimpuilla eroon. Ja polvet eivät enää kestä uutta painon nousua.
Mutta ruokaa pitää laittaa, vitutti tai ei. Tämänpäiväisen ohjeen nappasin Raisa Vuohelaisen (toim.) Eurooppalaisessa keittiössä -kirjasta (WSOY 1994). Alkuperäinen resepti puhui vasikanlihasta ja vasikan osista, mutta kun minulla nyt sattuu sitä lammasta olemaan, niin käytin sitä.
Lihakastike zurichiläiseen tapaan
400 g lampaan lihaa
200 g lampaan munuaisia
loraus ruokaöljyä
1 rkl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
50 g voita
1/2 sipulia hienonnettuna
200 g viipaloituja herkkusieniä
ruilautus sitruunamehua
1 dl kuivaa valkoviiniä
1 dl lihalientä (minä laitoin teelusikallisen riistafondia ja desin vettä. Ihan hyvä tuli niinkin.)
2 dl kermaa
1 rkl perunajauhoja
kuivattua persiljaa
Liota munuaisia noin vuorokausi väljässä vedessä. Voit vaikka pari kertaa vaihtaa veden. Suikaloi liha ja munuaiset ja ruskista ne pienissä erissä pannulla kuumassa öljyssä. Sekoita suola ja pippuri jauhoihin ja lisää seos lihojen joukkoon. Siirrä lihat syrjään.
Kuullota sipulisilppu voissa ja lisää herkkusienet. Lisää pannulle sitruunamehu, viini, lihaliemi ja kermaan sekoitettu perunajauho. Anna kastikkeen hieman sakeutua. Kaada liha- ja munuaispalat kastikkeeseen. Anna kiehua mahdollisimman pienellä teholla parikymmentä minuuttia. Ripottele pinnalle koristeeksi kuivattua persiljaa. Tarjoile vaikkapa lohkoperunoiden kera kuten minä tein. Myös röstiperunat sattuvat hyvin.
Hyvää äänin 4 - 1. Juniori ei maistanutkaan, kun näki sienet. Yllätys oli, että Mari, joka ei yleensä tykkää sienistä, tykkäsi tästä ruuasta. Äiskä luokitteli asteikollaan kakkoseen.
Jossain vanhassa keittokirjassa munuaisia ja sian maksaa liotettiin maidossa, että maku tulisi miedommaksi. EN ole kokeillut, kun maksa on yleensä nautaa ja munuaiset ei kuulu ohjelmaani (kirottu nenä!).
VastaaPoistaNiinhän niissä lukee. Minulla on kaksi vanhaa kirjaa, joista toinen neuvoo maidossa liottamaan ja toinen vedessä. Osittain lienee kyse siitä, että ennen vanhaan suomalaisten maku oli enempi miedompien makujen perään. Minä en enää maksaa liottele ollenkaan ja munuaisetkin tilannekohtaisesti. Tämän lihakastikkeen kohdalla oli aiheellista vähän miedontaa makua.
VastaaPoistaItsekkään en tykkää sienistä mutta, muuten hyvä ruoka.
VastaaPoistaUpea tuo tupakasta pääsy - onnittelut! On sinussa miestä!
VastaaPoistaAurinko pilkistelee - tuskin voit sen piristystä kauaa vastustaa. Ja huomenna on jo perjantai ja kukin voi nautiskella vaikka pari lasillista tahi miten olisi oikein hyvä viini ruuan kera... Olet ne ansainnut :)
Kiitos kannustuksesta. :)
PoistaMulla oli vuosipäivä eilen. Tuli tasan 4 vuotta siitä kun tupakin käryyttelemisen lopetin. Päivääkään en ole katunut mutta tunnustan että toisinaan yhä tekee tupakkia mieli.
VastaaPoista-Irmeliina-
En välitä lihoistasi tai lampaistasi mitään, mutta mielialastasi kyllä, joten tsemppiä sinne, kyllä se aurinko paistaa vielä risuläjään, hienoa että olet pystynyt lopettamaan:) (siis sen tupakin)
VastaaPoistaVoi hyvä ihminen! Ensimmäiset 30 blogitekstiä kirjoitin sillä ajatuksella, että sisältö olisi niissä ruuissa ja resepteissä. Sen jälkeen tajusin sen olevan jossain ihan muualla. Ja senkin olen sanonut, että en varsinaisesti osaa kokata. Laitan vain ruokaa jonkun muun kehittämän reseptin mukaan. Ja nämä reseptit tosiaan on kaikkien mahdollista löytää samoista lähteistä kun minunkin.
PoistaJa minulle on itse asiassa ihan sama, mitä mieltä joku on siitä, että pidän lampaan lihan voimakkaasta mausta.
Nämä vitutukset ja huvittamattomuudet taasen johtuvat ihan omista syistään, jotka ovat kytköksissä elämäntilanteeseeni. Niitä tulee ja menee. Niiden kanssa on vain opittava elämään ja niitä hallitsemaan. Muuta ei voi. Nyt taas tosiaan paistaa aurinko elämään. Viikonloppu reissussa, lapset yksin kotona eikä mitään ongelmia!
Ja tuo tupakanpoltto tosiaan kannatti tosiaan lopettaa. Olkoonkin, että kylkiäisenä tuli 20 kg painoa lisää - lihaa, jonka olemassa olosta minä välitän! Ja yritän kuumeisesti keksiä, kuinka pääsisin eroon.