Ai että minä odotan (tai niin kuin meillä sanotaan: vuotan), että nuo lapset aikuistuvat! Saavat omia lapsia ja tulevat luoksemme. Sanovat, että miten lapset ovat murrosikäisenä ihan mahdottomia. Minulla saattaa olla jotain kommentoitavaa. Tämänpäiväiset jutut ovat lyhkäisiä, sillä viime yönä harrastettiin Marin kanssa isä-tytär-keskustelua kahden ja kolmen välillä yöllä. Puhelimessa. Aiheena kotiin tulo silloin, kun kouluun on mentävä aamulla puoli kymmeneksi. Eli minä sitten neljän tunnin unilla töihin. Ei kovin paljoa juttu lennä. Säästetään jutut tästä aiheesta siihen päivään kun minulle valitetaan, että lapsenlapsista on tullut ihan mahdottomia.
Tänään oli Neuvostoliitto-päivä. Ja ruokana Open Kiovassa opiskeluaikoinaan syömää perineuvostoliittolaista perusruokaa, joka on itse asiassa aika lähellä meikäläistä pyttipannua.
Neuvostoliittolainen perunapannu (neljälle)
8 keskikokoista perunaa. Kuori ja suikaloi pieniksi suikaleiksi.
3 isoa porkkanaa. Kuori ja suikaloi pieniksi suikaleiksi.
1 keskikokoinen sipuli. Kuori ja silppua
400 g lauantaimakkaraa. Kuori ja kuutio. (Open ohjeen mukaan halpaa makkaraa - особая колбаса)
iso loraus auringonkukkaöljyä
1 tl suolaa
Kuumenna öljy pannulla. Lisää peruna- ja porkkanasuikaleet. Paistele niitä kunnes alkavat olla lähes kypsiä. Lisää sipulisilppu. Jatka seoksen kypsentämistä käännellen silloin tällöin. Toisella pannulla ruskista kevyesti makkarakuutiot. Kun perunapannulla tavarat alkavat olla kypsiä, lisää ruskistetut makkarakuutiot ja sekoita. Ateria on valmis tarjoiltavaksi. Ope kirjoitti vielä: "Vihannekseksi porkkanaraastetta, jonka päälle on pantu läntti smetanaa ja siihen riputeltu sokeria. Tai sama punajuuriraasteena. Tai kesemmällä avomaankurkusta ja nuoresta sipulista [kaislasta] tehty salaatti smetanan kera - pirun hyvää!"
Me syötiin venäläisittäin säilöttyjä vihreitä tomaatteja salaatin korvikkeena. Hyvää äänin 4 - 0. Äiskän asteikolla kakkonen, vaikka Äiskä aluksi epäili koko ruuan syötävyyttä.
Tässä katselin kaapissa olevan pari pakettia halpaa makkaraa... selvisi sitten huominen ruoka, kiitos siitä, näin hiihtoloma viikolla ruokaa täytyy hiukan enemmän miettiä kun ei ole lapsilla kouluverrokia (meidän lapset sanoo pahaa ja syy on raa'at perunat useimmiten pilaa kuulemma kaiken) Taidan salaatin tosin vaihtaa kunnon suolakurkkuihin (joita ensin luulin lautasella olevankin)
VastaaPoistaJa niin ne lasten aikuistuminen, voi pojat siinä se on onni ja autuus :) Meillä on vain keskusteltu kielenkäytöstä vanhimmaisen kanssa, sanoi isälleen heti ensimmäiseksi sunnuntai aamuna: Painu helvettiin. Jep minulle kyseistä ei uskalla sanoa, isälleen kyllä, joka lähinnä kintaalla viittaa asialle, eli äiti keskustelee kohteliaasta ja kunnioittavasta käytöksestä sitten... suoraan sanoen tekee jotain v kirjaimella alkavaa, mutta on pakko kaikki alkaa niin pienestä. Lauon varmaan kun tulen keski-ikäiseksi (vielä olen melkis teini ;) ) omilleni, heidän kasvattaessa lapsiaan: Sanoinko minä tuosta satoja kertoja?
Ja olet oikeassa opettajat ovat hampaattomia, koulun asiat kuuluisi hoitaa koulussa ja kodin asiat kotona... Tosin moni perhe hoitaa kotiasiatkin kotona. Joskus Hämeessä asuessani opettajat kertoivat vanhempien soittelevan yöllä ja uhkaavan tappaa (olivat vielä kunnan silmäätekeviä perheitä) eli heillä ei ollut kanttia edes puhua vanhemmille mistään :/
Jeeee!! Minä en ole yksin! Kyllä tämä virtuaalimaailma on ihana.
PoistaHuppis tarkoitin tietenkin, joidenkin perheiden hoitavan kotiasiatkin koulussa :D ja et ole yksin todellakaan luulen netin olevan pullollaan meitä, suurinosa ei vain vielä ole löytänyt tänne :)
VastaaPoista:)
PoistaVoi veljet, olen johtanut harhaan, sehän pitää olla отдельная колбаса. Tässä linkissä on kuvakin, ilmeisesti siis markkinoiden halvin laatu: http://www.koshmak.ru/images/product/kolbasi/otdelnaya_sin.gif
VastaaPoistaItse herkun lämmitys on kuvattu Juri Trifonovin mainiossa novellissa Vera i Zojka (http://www.modernlib.ru/books/trifonov_yuriy/vera_i_zoyka/read_1/) : "Rupesin lämmittämään perunoita, joita olin paistanut eilen. Kaadoin paistinpannun täyteen, päälle auringonkukkaöljyä, rikoin munan sekaan ja leikkelin lopun lenkkimakkaran, siinä 50 gramman palasen - ja niin oli lounas valmis, olisipa vaan kaikilla tällaistakin!"
Tässä se taas nähdään tämä auktoriteettien kunnioitus. Minä jo hieman kummeksuin tuota особая -sanaa - ei mielestäni istunut kokonaisuuteen. Mutta ei se mitään. Aina oppii uuttaa, molemmin puolin verkkoa.
PoistaTuo Trifonovin juttuhan on huomattavasti lähempänä meikäläistä pyttipannua kuin Kiovan versiosi. Tai sitten minä ymmärsin ohjeen väärin.
Johtanut harhaan! 70 minuuttia harhaan johdettuna ei ole mitään sen rinnalla, että joitakin johdettiin harhaan 70 vuotta. Toki heistäkin jotkut hieman epäilivät suuntaa. :=)
:D)
PoistaKo. makkaran tuoteseloste kertoo: Состав: говядина 1 сорт, свинина полужирная, шпик, соль, сахар, перец черный, чеснок.
PoistaEli: naudanlihaa, sianlihaa, silavaa, suolaa, sokeria, mustapippuria ja valkosipulia.
Joten autenttisen maun aikaansaamiseksi sekaan voisi puristaa jokusen valkosipulin kynnen.
Oletko muuten lukenut Lara Vapnyarin novellikokoelmaa Broccoli and other tales of food and love? Se kertoo New Yorkiin muuttaneiden venäläisten elämästä uudessa maailmassa ja nimensä mukaisesti tietysti myös ruuasta. Hullua huumoria ja oivaltavaa kerrontaa. Vapnyar kirjoittaa englanniksi, enkä tiedä hänen kirjojaan käännetyn muille kielille. Suosittelen lämpimästi kaikille englantia taitaville.
VastaaPoistaTäytynee tutustua. Wikipedian mukaan ainakin tyylilaji vaikuttaa tutulta:
Poista"Her work is generally identified as typically Russian, dealing intimately with the daily-life concerns of its subjects with fatalistic humor."
Tuota pyttipannua olen syönyt Venäjällä usein ja haistellut paistuvia sipuleita porraskäytävissä vielä useammin. Hyvää.
VastaaPoista