maanantai 16. toukokuuta 2011

Verta, lettuja ja syyllisyyttä

Jänniä juttuja tekee tuo yli 20 vuoden avioliitto. Viime syksystä lähtien olen odottanut, että Äiskä pääsee laitoskuntoutusjaksolle ja minä vähän vetämään henkeä. No, nyt sitten on tilanne päällä: Äiskä Kuopiossa ja minä lomalla. Kuten jo kerroin, käytiin poikien kanssa Pietarissa. Tehtiinhän me siellä vähän töitäkin, mutta minulle se oli enemmänkin sellainen humputtelumatka. Kavereiden tapaamista ja viinan juontia illalla. Päivät menivät kaupoissa kiertäessä. Tästä minä onneton tunnen kauheaa syyllisyyttä. Olen käynyt juopottelemassa!!! Järki sanoo, että mitä sitten? Järki on oikeassa, mutta tunne haraa vastaan. Ja jos Äiskä pystyisi puhumaan, tiedän että hän kannustaisi rentoutumaan. Mutta ei auta, syyllisyys kalvaa. Minulla on ollut mukavaa.

Me syötiin Äiskän kanssa usein kaupasta ostettuja verilettuja. Sitten Äiskä alkoi ajattelemaan asiaan uskonnon kannalta, ja päätti ettei syö verta. No sehän tarkoitti, ettei meillä sen jälkeen syöty verilettuja. Kunnioitan hänen vanhoja periaatteitaan sen verran, etten ole edes tarjonnut verilettuja syötäväksi sairastumisen jälkeen. Mutta tänään niitä oli!


Ainekset

0,5 l verta
0,5 l maitoa
2 munaa
5 rkl ohrajauhoja
8 rkl ruisjauhoja
vajaa rkl suolaa
pieni hienoksi silputtu sipuli
1 rkl meiramia
öljyä

Kuullota sipuli. Kaada kulhoon veri ja maito. Lisää sitten munat, jauhot, suola, kuullotettu sipuli ja meirami. Sotke aina välillä vispilällä. Laita kulho jääkaappiin tunniksi, jotta taikinan jauhot saavat turvota rauhassa. Paistamiseen sopii sama kikka kuin lettuihinkin: kunnon loraus öljyä taikinan sekaan ja sekoitus. Ja sitten ei muuta kuin paistamaan. Pannu saa olla kohtuullisen kuuma (asteikolla 0 - 12 parhaalta tuntui 8) ja vähän ensimmäisille letuille öljyä pannuun. Tarjoile sokeroidun puolukkasurvoksen kera. 

Minä söin itseni niin täyteen, että ei taida tänään tarvita enää mitään. Lapset katsoivat keittiöön: Ai, meillä on verilettuja. Minä söin juuri koulusta lähtiessäni, ei ole nälkä. Että silleen.

4 kommenttia:

  1. Yritähän heittää syyllisyys romukoppaan, vaikka vaikeaa onkin. Äiskällä ei elämä ole helppoa, mutta ei taida sinullakaan olla liikoja lepohetkiä. Lentoemojen turvallisuusohje pitää paikkansa myös maan kamaralla eli ensin happinaamari omille kasvoille että sitten voi auttaa muita! Hauskanpito on sallittua, että jaksaa taas punnertaa arjessa.
    Itsetehdyt verilätyt ovat superherkkua!!!

    VastaaPoista
  2. Ihana kommentti! Tiedän sen olevan juuri näin, mutta se pieni Samu-sirkka olkapäälläni kuiskuttaa koko ajan jotakin ihan muuta.

    VastaaPoista
  3. Suosittelen lämpimästi Samu-sirkan ylihyveellisyyden tilalle toiselle olkapäällesi Peter Pania ja toiselle Helinä-keijua ;-) Oma pää keskellä on hyvä balanssinpitäjä. Terv. nimim. "Hyvin toimii"
    PS. Hienoa on se, että tiedät itse asian oikean laidan, ja Äiskäkin tietää.
    PPS. Paistetusta jauhelihasta saa näköjään salaattiakin aikaiseksi, hyvää tuli!

    VastaaPoista
  4. Helinä kuulostaa hyvältä.
    ps. aikoinaan otti päähän, kun Äiskä halusi keskustella. Nyt on mukavaa, kun on keskusteltu.
    pps. käytetäänhän kanaa ja kalaakin salaateissa, niin miksei myös lihaa.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.