sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Äitienpäivä

Ihminen osaa monasti iloita asioista aidosti vasta, kun niiden menettäminen on ollut riittävän lähellä. Olen aidosti iloinen, että lapsillani on äiti. Ja lapsetkin muistavat, kun yhdessä olohuoneen sohvalla istuttiin ja itkettiin, kun Äiskän aivoverisuoni lytistyi kasaan kesken puhelun ja puhe alkoi sammaltaa. Silloin tosiaan pelkäsimme, että joudumme tyytymään pelkän isäinpäivän viettoon. Viimeinen selvä sana, minkä Äiskän suusta puhelimessa kuulin, oli Hämeenlinna. Tarkoitti kyllä varmasti sanoa jotakin ihan muuta.

Puhetta ei tule vieläkään, mutta kommunikointi pelaa muilla konsteilla jo tosi hyvin. On palattu vanhaan isävainaani määrittelemään järjestelmään: mies on perheen pää, mutta nainen on kaula, joka sitä päätä kääntelee. Tämä päivä oli täydellinen osoitus asiasta. Aamukahvi juotiin kakun kera. Kakku marketista ostettu. Äiskä oli iloisesti yllättynyt, kun huomasi molempien lahjaksi saatujen Aino-tohvelien olevan vasempaan jalkaan.

Päiväruuaksi olin suunnitellut jotakin yksinkertaista ja kaunista. Hyvin monesti yksinkertainen ruoka on myös maultaan parasta. Kun aloin mainita ryhtyväni ruuan laittoon, Äiskä esitti eriävän mielipiteensä. Ravintolaan, on äitienpäivä. Eihän siinä auttanut kuin sapattivermeet niskaan ja liikkeelle. Normaalisti Äiskä ohjaa porukkamme Rossoon, mutta tänään tehtiin poikkeus. Äiskä ohjasi meidät Aadaan, Joensuun kahdesta parhaasta ruokaravintolasta toiseen. Mikäs siinä, Äiskällä on aina ollut maku kohdallaan ruuan ja miesten suhteen.

Kyllä kannatti. Aadassa oli chef porukkoineen pistänyt parastaan. Alkupalat olivat runsaat ja herkulliset. Juniori söi pelkkiä alkupaloja niin paljon, että pääruoka jäi jo vähemmälle, kunnes taas jälkiruokaa mahtui. Mari ja Äiskä söivät portviinissä haudutettua häränfileetä timjami-voikastikkeessa perunajuurespaistoksen kera. Maistoin Äiskän härkää. Oli herkullista ja mureaa kuin hyvin valmistettu maksa. Itse söin kalan ystävänä paahdettua nieriää tilli-hollandaisekastikkeella peruna-parsakakulla täydennettynä. Harvoin sattuu kohdalle juuri oikean aikaa kypsytettyä kalaa. Nyt sattui. Ei ole sattumaa, että Aada on Joensuun hyvistä ruokaravintoloista toinen - tai ensimmäinen, ihan miten vaan.

Äitienpäivän kunniaksi vielä runo

herään kellon sointiin.
sinä nukut vielä.
olet kaunis, terve.
heräät kohta ja tulet kanssani aamiaiselle.
nyt avasit silmäsi ja katsot minua hellän rakastavasti.
sanot ”too-to-too-too”.
se tarkoittaa hyvää huomenta.

3 kommenttia:

  1. Mikä runo.. Itku tuli eikä se meinaa loppua.. Toivottavasti teiän perheessä vietetään vielä monia ja monia äiskienpäiviä - ja iskienpäiviä!

    VastaaPoista
  2. Voi että, olipa mukava kirjoitus ja sitten se runo...

    Kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
  3. Sitä näköjään alkaa vanhemmiten pehmenemään.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.