On se tämä maailma muuttunut. Lapsuudessani ihmisten elinpiiri koostui suurinpiirtein niistä ihmisistä, jotka asuivat samalla kylällä tai olivat samassa tehtaassa töissä. Ja sukulaisista, jotka asuivat yleensä myös samalla kylällä. Yhteyttä pidettiin kauempana asuviin sukulaisiin kirjeillä, korteilla ja muutaman kerran vuodessa puhelimella soittaen. Oli suuri tapahtuma, kun mekin Simpeleeltä lähdimme isävainaan serkkujen (evakkona muualle Suomeen muuttaneita) luo Kuopioon tai Turun tienoille. Jos ihminen oli naapureiden kanssa pahoissa väleissä eikä sukulaisia asunut samoilla kulmilla, hän oli todella yksin.
Toista on nykyään. Suvut ovat hajaantuneet ympäri maata ja maailmaa. Työn perässä juostessa kaveritkin vaihtuvat. Mutta meillä on sosiaalinen media. On skype, mese, facebook, twitter ja mitä niitä kaikkia onkaan. Ja sitten on nämä blogijutut. Periaatteessa minä olen aika yksin. Vaimoni sairastuttua ihmiset katosivat ympäriltä ja uusien tuttavuuksien luontikin on vähän niin ja näin. Mutta minulla on facebook ja blogi. Facebookissa on kaikki vanhat ja nykyiset kaverit. Ja täällä blogissa näkee laskureista teitä lukijoita olevan. Ja kommentit, ne ovat koko homman suola. Kiitos kaikille, jotka jaksatte kommentoida näitä jaarituksiani ja sörsselisepustuksiani. Teistä on tullut anonyymejä ystäviäni.
Tämänpäiväinen ruokailu oli taas nopean aikataulun juttu Äiskän puheterapian johdosta:
Makaroni puttanesca alá Iskä
Ainekset viidelle
Makaronia 5 dl
6 tomaattia
plöräys oliiviöljyä
2 sipulia
5 valkosipulin kynttä
1/4 tl cayennepippuria
4 rkl kapriksia
100 g anjovisfileitä
puolenkymmentä rkl mustia oliiveja
puoli ruukkua tuoretta persiljaa
parmesaanijuustoa
Laita makaronit kiehuvaan veteen ja keitä ohjeen mukaan kypsäksi. Kuumenna öljy pannulla. Lisää pieneksi pilkottu sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne pehmeäksi. Lisää cayenne. Jatka kuumentamista.
Lisää kaprikset, anjovikset ja pieniksi pilkotut tomaatit. Keitä 5 - 10 minuuttia. Lisää oliivit ja silputtu persilja.
Valuta makaronit ja sotke ne kastikkeen kanssa. Tarjoile. Pöytämausteena parmesaania reilusti.
Luokiteltiin hyväksi äänin 4 - 0. Äiskän asteikolla kakkosen ja kolmosen välillä.
Tänään oli tilipäivä. Ostin kameran. Huomisesta eteenpäin alkaa taas kuvitus pelaamaan. Niin, ja tänään sillä aikaa kun Äiskä oli puheterapiassa, löysin ihan mahottoman hyvän paikan: Joensuun Punnitse ja säästä -myymälän. Todella paljon kaikkea kivaa ruuanlaitossa tarvittavaa. Toki Venäjän hintoihin verrattuna monessa tuotteessa vähän kalliin karvakka, mutta asiointiin ei tarvitse neljää tuntia aikaa eikä viisumia.
Yksinäisyys on nykyajan suuri ongelma, harmittavaa..
VastaaPoistaEi käydä naapurissa, hyvä jos edes tervehditään.
Mikä ihme on moisen muutoksen elinaikanamme saanut aikaiseksi??
Ystävien katoamisen huomasin, kuten sinäkin, kun edesmennyt mieheni sairastui vakavasti.. Syy??
Elämäniloa toivotan!
Tätä kokeillaan ehdottomasti ja sopii tosi hyvin päivään kun ollan liikuttu paljon eli sillon voi hiilareita syödä...kapris on mums hyvää ja parmesan kanssa...laittaisin siihen ehkä vielä kruunuartisokkaa vähän
VastaaPoistaJuu Ulleriina, ei tässä olla synkkyyteen vaipumassa. Lasi mieluummin puolitäytenä kuin puolityhjänä! Käyhän useammin kommentoimassa.
VastaaPoistaAnne-Marie: On se hienoa lukea teidän rutinoitujen ruuanlaittajien juttuja. Kokemus kertoo, että joku kruunuartisokka sattuu hyvin! Minä en ole edes kuullut moisesta otuksesta.
Hienoa Iskä - ihana blogi miehisen krouvilla otteella! Heti tuli mieleen, että usutan mieheni tätä lukemaan - Vesi kielellä odotan, että pääsisin valmiiseen pöytään näitä herkkuja syömään...
VastaaPoistasonja
Oikein Sonja. Meille kaikille tekisi joskus hyvää vaihtaa hetkeksi rooleja puolisoidemme kanssa. Lähtisi arvostus nousemaan. Molemmin puolin.
VastaaPoistaOn siinä toki sellainenkin vaara olemassa, että kun miehesi lukee näitä juttuja, huomaat pian itse kokkaavasi listan herkkuja.
Käy kuitenkin toistekin kommentoimassa. Kommentit ovat tämänkaltaisen kirjoittamisen suola.
Hyväkään ruoka ei maistu ellei siinä ole suolaa. (Meilläpäin sitä sanotaan tuimaksi. Etelä-pohjanmaalla tuima tarkoittaa tietääkseni päinvastoin liian suolaista.) Elämä ilman ystäviä on myös tuimaa. Mikäs sen parempaa on kuin vaihtaa ajatuksia hyvien ystävien kanssa! Pysyy jalat maassa ja kaikkiin tilanteisiin saa pönkitystä että jaksaa taas eteenpäin.
VastaaPoistaTäällä me ollaan sinuakin varten, Iskä!! Olen varma että blogisi antaa ajatuksia kaikille lukijoille, vaikka kommenttia ei tulisikaan muilta kuin meiltä löppäsuilta (=puhelias)!
Mä käyn useinkin, mutta en jaksa aina kommentoida. Sama vika näyttää olevan mun blogissa kävijöillä :) Iloista ja aurinkoista kesää!
VastaaPoistaTerveiset Keski-Uusimaalta! En tiedä miten löysin, mutta olen muutaman viikon aina silloin tällöin vieraillut blogillasi ja lueskellut taivaltanne. Elämä tuo meille jokaiselle kaikenlaista odotettua ja odottamatonta eteen. Askel askeleelta ja päivä kerrallaan tässä vaan on mentävä. Elämän mutkista huolimatta kirjoituksissasi on niin positiivinen sävy, että tulee lukijallekin todella hyvä mieli ja voimaa ponnistaa niissä omissa mäissä ja mutkissa.
VastaaPoistaVähähiilihydraattista meikäläisenkin porukka aina välillä miettii, siitä kirjoitetaan niin paljon hyvää. Mutta tällä hetkellä mennään maltilla hyvällä, useimmiten lähiruualla, itse tehden ja tekemisestä nauttien. Minä tänäänkin sanoin, että ruuanlaitto käy kyllä terapiasta. Jos ameriikan maillakin laitettaisiin vähemmän einestä ja enemmän kotiruokaa, niin niillä "shrinkeillä" olisi siellä paljon vähemmän hommia! :)
Oikein mukavaa ja aurinkoista kesän alkua sinne teille kaikille!! Terv. TiV
Heli: Aina täytyy välillä kopistella.
VastaaPoistaTiV: Elämä on niin rankka juttu itsessään, että jos mukana ei ole positiivinen asenne, niin sitähän saattaa vaikka väsähtää. Kiva, että tykkäät käydä. Kommentoi rohkeasti vaan useammin. Kommentit ovat kirjoittamisen suola.