torstai 10. maaliskuuta 2011

Linssipataa

Käyttäkää tuoreita vihanneksia. Suunnitelkaa etukäteen. Ostakaa useamman päivän ostokset kerralla. Näin periaatteessa, mutta ei aina niin helposti käytännössä. Ostin parsakaalia huomiseen ruokaan viikonloppuna. On sen oloinen otus, että ajattelin säilyvän jääkaapissa. Ja katin kontit! Tänään oli ihan mustana. Ei muuta kuin illalla kauppaan kaalin ostoon. No, sellaista elämä on. Eli kuukauden ruokamenot tähän mennessä 195 euroa.

Tämän päiväinen linssipata on joskus ollut linssikeitto, jota olen sitten omien mieltymysten mukaan muokannut pataruuaksi. Apraksiasta kärsivän ihmisen, kuten äiskä, on helpompi syödä kun on vähemmän nestettä. Ja jossain vaiheessa linssien väri on vaihtunut. Venäjältä kun linssit ostan, niin vihreitä saa helpommalla. Ja sitten aina pitää vähän katsoa, mitä kaapista pitäisi käyttää pois pilaantumasta. Näin mentiin tänään:

Ainekset, riittää kuudelle nälkäiselle

8 dl vettä
500 g tomaattimurskaa
1 kasvisliemikuutio
3 dl vihreitä linssejä
4 salottisipulia
2 - 4 porkkanaa (katso vähän minkä kokoisia ja sitten päätä määrä)
2 - 4 perunaa (vrt. porkkanat)
1 - 3 sellerin vartta (kuten edellä)
merisuolaa reilu teelusikallinen
1 rkl oreganoa
pöytämausteeksi sitruunamehua

Huuhdo linssit. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Lisää linssit, tomaattimurska ja kasviliemikuutio. Keitä pienellä tulella aina välillä hämmentäen. Kuori sipulit ja lisää ne kokonaisena kattilaan. Kuori porkkanat ja perunat. Pilko pieniksi ja lisää joukkoon. Pilko myös varsiselleri ja lisää se muiden sekaan. Jatka keittämistä pienellä teholla kunnes kasvikset alkavat vaikuttaa pehmeiltä syötäväksi. Puoli tuntia on minimi, minä olen joskus hauduttanut tunninkin. Jotenkin se vaan on hitaasti hauduttuaan paremman oloista.

Mausta suolalla ja oreganolla. Tarkista maku. Koristele persiljalla. Pöytämausteeksi käy ihan tavallinen Sicilica, mutta jos haluat brassailla, niin sitruunoita pöytään ja jokainen sitten rutistelee itse omat mauteensa.

Vain Iskä tykkäsi eli negatiivisesti ajateltuna voidaan ilmoittaa ruuan olevan äänin 3 - 1 pahaa. Äiskä maistoi vain yhden lusikallisen. Voi hitsi.

2 kommenttia:

  1. Vaikuttaa hyvältä. Minä käytän vain runsaammin mausteita ja jos Johannes pääsee lisäämään niitä, niin lopuksi kitalaki on tulessa.

    VastaaPoista
  2. Tämä on juuri se syy, miksi en aina merkitse resepteihin tarkkoja mausteiden määriä. Jokaisen on löydettävä itse oman kielen ja kitalaen välinen tasapaino. Lopullinen tarkoitushan on valmistaa ruokaa, joka maistuu pöydän ympärillä istuville.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.