Tänään oli tosi kaunis ja aurinkoinen päivä. Sananmukaisesti ja kuvaannollisesti. Junnu tuli illalla jo puoli kymmeneltä kotiin. Ei ollut kuulemma mitään tekemistä kaupungilla. Terve merkki. Kylmä on kuitenkin vielä ollut. Olin olevinani noheva kerrankin ja ilmoitin motskarihuoltoon, että haen pienemmän pyörän huomenna ajoon. Taitaa olla vielä vähän aikaista ajella, mutta on se haettava tuohon pihaan valmiiksi. Sen verran kovasti jo polttelee päästä liikkeelle. Kesän retken karttaharjoituksia on tehty jo ihan riittämiin. Viime viikolla varmistui myös, että Äiskä pääsee laitoskuntoutusjaksolle heinäkuussa. Kaikki palikat ovat nyt kohdallaan. Minä pääsen kerrankin motukalla Venäjälle kuivan ja lämpimän kelin aikaan. Tulisi nyt se kesä jo...
Ruokana tänään käännösvirheistä (resepti napattu vanhasta saksalaisesta lehdestä, jonka kansilehti on kadonnut)
lihamureketta
1 kuivanut sämpylä
3 silputtua sipulia
2 murskattua valkosipulin kynttä
700 g sikanautajauhelihaa
2 munaa
2 tl suolaa
1 tl mustapippuria
200 g fetajuustoa (ja minä perkules en viitsinyt katsoa sanakirjasta ja käytin tuorejuustoa!)
öljyä
1 punainen paprika
500 g vihreitä papuja (jos käytät tuoreita, keitä ne ensin suolavedessä 8 min eli al dente, minä käytin säilykkeitä)
250 g kidney-papuja
400 g tomaattimurskaa
tl kärjellinen chiliä
3 tl timjamia
3 tl persiljaa
Liota sämpylä märäksi. Vaivaa sämpylä, 2/3 sipulimurskasta, valkosipulit, munat ja jauheliha taikinaksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää taikinaan 150 murskattua fetaa. Muotoile murekejööti, jonka laitat öljyttyyn uunin kestävään astiaan. Paista 30 minuuttia 180 asteessa. Ripottele pinnalle loput fetat ja paista vielä 15 minuuttia.
Sillä aikaa kun mureke paistuu uunissa kuullota loput sipulit ja kuutioitu paprika pannulla öljyssä. Lisää valutetut pavut ja huuhdellut ja valutetut kidneypavut. Kaada tomaattimurska joukkoon. Jos näyttää, että jää niin kuivaksi, ettei seoksen keittämisestä voi puhua, niin lisää vähän vettä, mutta älä liikaa. Mausta suolalla, chilillä, timjamilla ja persiljalla. Anna kiehua sen verran, että neste katoaa.
Tarjoile. Ei tarvitse mitään muuta. Äänin 2 - 1 hyvää. Minä ja Juniori tykättiin lihasta. Äiskä ei, sillä sipulit maistuivat aika vahvasti, kun niitä ei ollut ennen taikinaan laittoa kuullotettu. Minä taasen tykkäsin nimen omaan tästä ominaisuudesta. Juniori inhoaa papuja, minä ja Äiskä tykättiin papusörsselistä.
Noin viisikymppisenä sain yht'äkkiä hoitaakseni perheen koko ruokahuollon. Puolessa vuodessa tuli tympääntyminen jokapäiväiseen ruuanlaittoon. Ratkaisuksi löytyi pakon kääntäminen hauskaksi. Alkoi ruuanlaiton harrastaminen. Blogi kertoo seikkailuistani keittiön kummallisuuksien parissa ja jokapäiväisestä ruuanlaitostani kaikkine omituisuuksineen. Ohjeita olen yrittänyt tähtäillä neljälle. Joskus se onnistuu, useimmiten tulee tehtyä liikaa. Yhteydenotot: cooking.snowman(at)gmail.com
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Moi!
VastaaPoistaRakastan lihamureketta, se on tosi hyvä! Mieheni tekee lihamureketta silloin tällöin :)
Ja minäkin odotan kesää... kun ajattelen että vihdoinkin talvi on mennyt, taas sataa lunta :P
Kesä tulee aikanaan. Siihen saakka kokkaillaan Pellegrino Artusin hengessä. Terkkuja Könönpeltoon.
PoistaOlipa herkullista.. siis no en maistanut mutta tuli kamala nälkä..
VastaaPoistaÄlä huoli pippuri, Lumi on vanhan surma ja tykkäsin kun tuli vähän kuivemmat kelit, kyllä se kesä siitä sitten ajallaan:)
Näinhän se on. Jos kesä tulee liian aikaisin, on kesä kylmä. Mutta kun mieli tekisi jo kaksipyöräisen selkään.
Poista