On se tämä sosiaalinen luonne jännä mukana kuljetettava. Valtion virastossa on kaikenlaisia jänniä käytäntöjä. Kuten nyt tämä vuosilomasääntö meidän putiikissa. Vanhat lomat on pidettävä huhtikuun loppuun mennessä pois. No sehän tarkoittaa, että tällä viikolla ei ole ollut töissä väkeä kuin murto-osa normaalimäärästä. Eihän se varsinaiseen työntekoon vaikuta, kun kaikki omissa keljoissaan tutkimusta vääntävät. Vaikka meikeläisen työtehoon vaikuttaa. Nimittäin talo huokuu tyhjyyttään kahvi ja ruokatunneilla. Ei ole ketään kenen kanssa suutaan pieksäisi. Metla on nimittäin siitä hauska paikka, että 12 minuutin kahvitunteja ei pääsääntöisesti tuhlata työasioista puhumiseen. Ne ajat käytetään henkiseen rentoutumiseen ja jonnin joutavien puhumiseen. Nyt, kun kaikki ovat lomalla viimeisiä vanhoja lomiaan pois pitämässä, ei synny puutaheinää puheitakaan. Eikä nuppi rentoudu taukojen aikana. Ja työteho laskee entisestään. Onneksi ensi viikolla taas on väkeä vinoilemassa toisilleen.
Otsikolla viittaan siihen, että ranskan teema alkaa vedellä viimeisiään. Jos agenttimme ranskassa lukevat näitä F-tarinoiden reseptejä, niin olisi kiva kuulla jokunen ihan ranskalaisuuteen perehtynyt kommentti. Muualtakin kuin Montpellierin kulmilta, mutta erityisesti sieltä.
Sunnuntaina on viimeinen Ranska-päivä. Tänään oli toiseksi viimeinen ja ruokana oli
Keitettyä parsaa ja kinkkua - Asperges au jambon
500 g tankoparsaa, vihreää
2 pientä sipulia
200 g kinkkua
suolaa
voita
viinietikkaa
2-3 dl kuohukermaa
mustapippuria
persiljaa
Keitä parsaa suolalla maustetussa vedessä lähes kypsäksi. Kuullottele hienonnettua sipulia 1 - 2 rkl:ssa voita, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Kuutioi kinkku ja lisää pannuun. Lisää 1 - 2 tl valkoviinietikkaa, kiehauta ja lisää kerma. Mausta suolalla (1/2 tl) ja mustapippurilla (1/4 tl). Nosta parsat vedestä, valuta hyvin ja pane lämpimälle vadille. Kaada päälle kinkkukastike. Ripottele pinnalle komistukseksi persiljaa. Tarjoile.
Hävisin äänin 1 - 3. Juniori ei edes koskenut parsaan. Mari kohteliaisuudesta söi yhden, mutta kehui kastiketta. Äiskä rankeerasi asteikollaan kolmoseen. Minulle taitaa maistua kaikki! Itse asiassa kastike jäi niin luiruksi, että tuli mieleen muutta seuraavaan kertaan reseptiä: Pätkitään parsat keittovaiheessa tuumaa pitkiksi, niin saadaan kätevästi lusikalla syötävää ruokaisaa keittoa. Nyt ei oikein tiennyt, että olisiko lusikka- vai haarukkaruokaa.
PS. Alkuperäisessä reseptissä luki Keitettyä purjoa ja kinkkua - Poireaux au jambon, mutta kuvissa oli aivan selvästi parsaa - asperges. Niinpä meillä oli ruokana parsaa eikä purjoa.
Vähän pirttiviljelyä:
Kirsikkatomaatin taimet altakasteluämpärissä. Ämpäreiden pohjassa reikiä, joista vesi pääsee multaan. Näitä alkaa olla ympäri mökkiä!
Parsan alkuperäisen ohjeen lähde: Ranskalaisia talonpoikaisruokia, WSOY, Porvoo, 1980. Iskän tämän ohjeen pohjalta muokkaama.
Ei nyt tulis ensimmäisenä mieleen yhdistää viinietikkaa ja kermaa oli sitten kyseessä parsa- tai purjoruoka. Kuulostaa jotenkin oudolta.
VastaaPoista(En ole Montpellieristä. En tiedä mitä ajattelisin jos olisin. ;))
Ihan mukavia paikkoja on toki muuallakin kuin Montpellierissä. Sieltä päin vain nyt sattuu olemaan vakilukijoita. Siitä tuo otsikko. Ja ajatus tosiaan oli, että kun reseptit ovat vanhasta suomalaisesta ranskalaisen ruuan kirjasta, niin olisi ollut kiva kuulla kommentteja lopputuloksen "ranskalaisuudesta".
VastaaPoistasinullahan on tomaatit jo kivan kokoisia
VastaaPoistaMontpellier kuittaa, hiukan myöhässä! Poireaux au jambon kuulostaa herkulliselta, ja kurkin nopeasti miltä ne ranskalaisissa ohjeissa näyttävät. Enimmäkseen näyttäisivät olevan bechamel-kastikkeessa ja gratinoituna, ja kinkku kääräistynä (nuorten?) purjojen ympärille. Sinänsä kyllä aika erilainen ruokalaji.
VastaaPoistaParsa ja kinkku kuulostaa hyvältä yhdistelmältä, mutta kastike kieltämättä aika luirulta.