Tämä on sitten puhdas kasvi(tieteellinen) juttu vain ja ainoastaan rouva "Pajun" toivomuksesta.
Minä olen sellainen innostuva ihminen. 80-luvun lopulla innostuin venäjän kielen opiskelusta, vaikka koulussa kielet olivatkin aina nelosia vitosia. Kolme vuotta ja olin opetellut hirmuisen innostuksen avustamana käyttökielen, jonka turvin pääsin Pietariin töihin. Sittemmin on tullut opiskeltua ihan enemmänkin, mutta se on toinen juttu. Seuraavaksi innostuin soittamisesta. Kovalla harjoittelulla käänsin työttömyysajan hauskaksi ja opettelin soittamaan nokkahuiluja ja klarinettia. Monet vuodet menivätkin sitten joko soittokunnan tai oman bändin kanssa keikkaillessa. Ja sitä rataa. Aina viiden vuoden periodeissa: opiskelu, talon remontointi, moottoripyöräily ja nyt tämä taimenkasvatus. En ymmärrä, kuinka tässä näin kävi!? Marilla on vuosia ollut aina kaksi tomaatin tainta tuossa talon etelä-seinustalla. Viime kesänä oli jokunen chili. Satoa on saatu vaihtelevasti. Yleensä ei, kun hoito on jäänyt vähän puolinaiseksi. Mutta tänä talvena tämä jotenkin karkasi lapasesta. Keittiössä on jokainen vähänkin valoisampi paikka tomaatin, paprikan tai chilin taimia. Ja kun purkin kokoa täytyy taimien kasvaessa kasvattaa, tullee vielä ennen toukokuun loppua olemaan meidän keittiö aikamoinen pirttivilmä. Sananmukaisesti.
Kylvin tomaatit ja paprikat samaan aikaan eli maaliskuun puolivälissä. Samaan aikaan sain vanhalta lukiokamulta pari chiliä ja yhden habaneron, jotka olivat jo isolla taimella. Pienimpiä ovat tällä hetkellä paprikat, ja suurin osa niistäkin suippopaprikoita. Vasta osa on siirretty puolen litran purkkeihin. Jokunen on vielä kertakäyttömukeissa:
Paprikassa kiinnostaa ajan myötä kokeilla eri lajikkeita, joita voisi sitten käyttää erilaisten ruokien laitossa. Saa nähdä, mitä pitävät Suomen kesästä ja ulkoilmasta.
Tämä onkin mielenkiintoista. Muista sitten päivittää miten tämä projekti menee eteenpäin!
VastaaPoistaMinäkin haluaisin olla yrttiviljelijä, tonttikin melkein hehtaarin kokoinen, mutta minusta ei siihen ole, vaikka talo onkin täynnä komeita viherkasverja, eli jonkinlainen viherpeukalon tynkää minulla kyllä on. Viherkasvini ovat kuivuutta kestäviä, jos pitäisi kastella joka viikko, kuolisivat raukat.
Minä en ole koskaan ollut kovin innostunut minkäänmoisesta viljelystä, en tomaatin enkä muunkaan, koska se vaatii minulta liikaa. Mutta oli minulla toissa vuonna salaatteja penkissä, kun innostuimme miniän kanssa tekemään kiinalaisen kohopenkin edellisenä vuonna puutarhaan. Ja rukolaa kasvatin purkissa. Onnistui hyvin.
Miniälle ostin synttärikukaksi syötävän chilin, jossa oli siis hedelmät jo valmiina kypsymässä.
Ne olivatkin sitten tulisia. Kuivasin ne kun olivat valmiita. Tästä on jo puolitoista vuotta aikaa, ja vasta nyt se tulinen, kotona kuivattu chili loppui, vaikka meillä käytetään sitä reippaasti.
Yleensä ostan habanerot ja muut tuliset tilpehöörit kaupasta. Koska niitä on pakkauksessa aika paljon, irtomyynnissä ei juuri löydä, niin kuivaan aina mitä jää jäljelle. Se on tosi helppoa ihan tavallisessa uunissa.
Naapurin mummeli kasvatti viime kesänä suippopaprikoita. Antoi niistä muutaman minulle ja olivat aivan järjettömän hyviä!
PoistaHei!
VastaaPoistaViljely on kivaa :)
Vietkö tomaattisi ym. päiväksi viileään? Vai miten estät niistä tulemasta ohuita ja honteloita?
No voi hitsi! Eipä ole käynyt edes mielessä. Tuossahan nuo keittiön ikkunalla horottavat. Katsotaan miten varsi kestää kun kesä tulee.
PoistaOi, olen ihan otettu :)
VastaaPoistaKasvitieteelinen juttu ihan minuna varten.
Suuret kiitokset!
Kuulumisia kasvitieteelisestä laboratooriosta haluan kuulla ja nähdä tulevaisuudessakin :)Minusta piti isona tulla puutarhuri, mutta ei tullut....joten nyt harrastan sitä aina silloin tällöin.
Avataan vähän muillekin:
PoistaPajut (Salix) on puuvartisten kasvien suku pajukasvien (Salicaceae) heimossa.