On se tämä elämä vaan metka juttu. Viimeiset neljä vuotta ovat olleet todella tapahtumarikkaita. On Äiskän sairastuminen. Lasten kasvaminen ja siihen liittyvä oma kasvaminen. Tuntuu, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita on ollut enemmän kuin yhdelle miehelle olisi ollut tarpeen. Nyt alkaa tuntua, että lasten kanssa alkaa pärjäämään. Tosi paljonhan noille on molemmille tullut tolkkua päähän viimeisen vuoden aikana. Mutta joskus tuntuu sille, että suurin merkitys on ollut sillä, että on saanut kasvatettua itseään. Uskaltanut luottaa lapsiin ja uskaltanut antaa heidän tehdä omia virheitään. Sen oikein huomaa, miten elämä muuttuu helpommaksi, kun pystyy hyväksymään lasten itsenäistymisen ja toisaalta hyväksymään myös omien vaikuttamismahdollisuuksien vähäisyyden. Hyvä näin olkoonkin, että nyt sitten tuntuu, että mitään ei tapahdu!
Tähän saakka derkkuruoka on ollut yllättävän hyvää. Tänään nautimme kuitenkin täysin rinnoin ostalgiasta. Ruokana oli
Kebakoita itä-saksalaisittain eli Kebaptscheta
400 g jauhelihaa
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippurirouhetta
Vaivaa ainekset sekaisin ja leivo sellaisia pari senttiä paksuja ja 13 - 14 senttiä pitkiä lihajöpököitä. Kypsennä uunissa 225 asteessa sen verran, että pinta ruskistuu. Tarjoile ranskanperunoiden ja ketsupin ja salaatin kera.
Hyvää äänin 4 - 0. Äiskän asteikolla kolmonen. Kebaptscheta oli DDR:ssä suosittua 70-luvulla. Muistelenpa vaan syöneeni minäkin ensimmäiset kebappuikot koto-Suomessamme samalla vuosikymmenellä.
Reseptin lähde: Ute Scheffler, Alles Soljanka oder wie? Das ultimative DDR-Kochbuch 1949 - 1989, Leipzig, 2000
Reseptin lähde: Ute Scheffler, Alles Soljanka oder wie? Das ultimative DDR-Kochbuch 1949 - 1989, Leipzig, 2000
Mistä pidän aivan erityisesti, ovat lyhyet ainesosaluettelot. Tässä ei todellakaan ole mitään liikaa :) Muistan nähneeni jossain ruokablogissa jauhelihapihvien ohjeen, jossa oli jotakuinkin samat aineet: jauheliha ja mausteet. Mahtavuutta! Nykyään tupataan kikkailemaan ja hifistelemään mitä erikoisempien (ja vaikeasti saatavien + ylihinnoiteltujen) ainesten kanssa ja muokkailemaan hyviä perusohjeita mitä kommervenkkisimpiin muotoihin, joten on ilo löytää vielä blogeja, joissa vaalitaan perinteitä :) Kiitos tästä!
VastaaPoistaTämännäköisen reseptin ei pitäisi kauhistuttaa tumpelointakaan kotikokkia, päinvastoin: tämä rohkaisee kokeilemaan keittiötaitoja ja pistää ajattelemaan, että ei se ruoanlaitto nyt ihan mahdotonta voi olla (Nimim. 19-vuotiaan, itsenäisesti asuvan veljen isosisko, joka opiskelee ravitsemustiedettä ja katsoo surumielen veljensä "kokkailuja" ja ravitsemustilannetta = pizza+ranskalaiset)
Tämä lähtee kokeiluun heti pääsiäislomalla! :)
OU JEE!!! Mä oon aina tienny etten voi olla yksin tekemässä ton muotosia lihapötköjä! Kotona nauravat niitä "jööteiksi" kaikki varmaan arvaa mistä nimi tulee :D Mun mielestä vain kaikkein kätevin muoto tehdä, mahtuu paljon pellille tai pannulle. Ja olen aivan samaa mieltä edellisen kanssa, yksinkertainen on parasta arkiruokaa, viikonloppuna voi kikkaillakin :)
VastaaPoistaJep se lasten kasvaminen.. hitto mutta tuottaa vaikeuksia vanhemmillekin, meillä kun on vasta ensimmäinen tulossa aikuisuuden porteille. Pitäisi vain malttaa luottaa laskea hihnat ja antaa mennä ja samalla toivoa ja uskoa, kaiken menevän hyvin kuitenkin. Sitä tunnetta jota välillä tunnen voi vain kuvailla; pistä silmät sokoiksi sadan vauhdissa ja luota vieruskaverin neuvoihin... eli vaikeeta on ;)
Minä teen melkein aina lihapullat niin, että laitan jauhelihaa, myllystä karkeeta merisuolaa ja toisesta myllystä mustaapippuria ja sekoitan hyvin. Joskus lisään vähän kuohukermaa, jos jääkääpissa löytyy ja päivämäärä huutaa käyttämistä. Tai vähän parta-jugurttia tai kananmunan. Mutta yleensä en hifistele olleenkaan.
VastaaPoistaTeen kahdella lusikalla pyöreät pullat, mutta kun laitan ne paistinpannuun, niin litistän ne lusikalla. Paistuu tasaisemmin ja nopeammin.
Joku syödään ne suoraan sellaisenaan tai teen niin kun viime lauantaina. Eli pistän uunivuokaan, päälle paljon kuullotettua sipulia ja pakaste kasvikisa ja purkki kermaa ja vähäksi aikaan uuniin.
Hyvää tuli!
Pitäisi minunkin palata välillä "yksinkertainen on maukasta" -periaatteeseen. On vähän siinä suhteessa karannut mopo lapasesta. Tosin tänään on töissä lounaseväänä spagettia ja ketsuppia!
PoistaVoiko näin mainio resepti olla tottakaan! Upeeta, kerrankin voin tarjota jotain uuden nimistä ruokaa. Tätä teen!
VastaaPoista