Mahtava viikonloppu ja uusia innostuksia

Olipahan mukava viikonloppu. Pesoset kävivät. Naiset värkkäsivät Marille ihan mahtavan hienon vanhojentanssipuvun. Ja minä Pesosen kanssa vähintään yhtä mahtavia makkoroita. Niinhän sitä sanotaan, että ei pidä höperöä yllyttää. Minun tapauksessani yllytykseksi voidaan laskea myös prosessin opettaminen. Oli nimittäin niin mahtavan haasteellista ja hienoa touhua, että pitää tehdä joskus ihan itsenäisestikin. Kipinä on jäänyt kytemään! En muistanut kaiken touhun keskellä ottaa kopiota makkaran reseptistä, joten laitan tuonne loppuun vain joitakin kuvia aiheesta. Makkarat syötiin tänään paistettujen perunoiden ja rakuunaporkkanoiden kera.

Eilen makkaratehtailu aloitettiin nauttimalla mahat täyteen venäläistä perusruokaa eli shtshi, jonkan reseptin sain opiskeluaikoinani erään venäläisen Mashan äidiltä. Masha ei oppinut suomen ja venäjän kielten hienouksia eli keskeytti opinnot. Minä sen sijaan opin tekemään hiton hyvää keittoa.

Shtshi (10 - 15 hengelle)

vettä

suolaa

keittolihaa (minä käytin karjalanpaistilihat 700 g ja noin puoli kiloa lampaan kylkeä)

noin 3/4 kg kaalia

4 - 5 porkkanaa

6 - 7 perunaa

2 punasipulia

mausteita maun mukaan (laitoin tl basilikaa ja mustapippuria sekä rkl timjamia)

3 - 4 laakerinlehteä

5 - 6 valkosipulin kynttä

auringonkukkaöljyä (venäläisessä keittiössä öljy on aina auringonkukkaöljyä)

smetanaa

5 l:n kattila

Keitä lihoja aluksi kovalla tulella, poista vaahto. Kun liemi kiehuu kunnolla, keitä pienellä tulella tunti. Lisää kaali suikaloituna ja perunat kuorittuna ja lohkottuna. Silppua sipulit ja kuullota niitä pannulla rasvassa. Raasta kuoritut porkkanat karkeaksi raasteeksi ja lisää kuullotettujen sipulien sekaan. Kuullottele viitisen minuuttia ja kumoa kattilaan. Pilko mukaan myös valkosipulit. Keitä vielä varttitunti. Kun keittäminen alkaa olla lopuillaan, lisää suolaa maun mukaan, laakerinlehdet ja muut mausteet. Tarjoile. Pöytämausteeksi smetanaa, jota jokainen lisää omalle lautaselleen sopivaksi katsomansa määrän.

Shtshi on perinteinen venäläinen keitto, joka vain paranee uudelleen lämmitettäessä.

Kuvia makkaranteosta:

Aluksi lihat jauhetaan lihamyllyllä

Seuraavaksi ainekset sekoitetaan, me teimme sen yleiskoneen taikinakoukulla.

Mausteet kannattaa mitata tarkasti

Suoli pujotetaan lihamyllyn lisävarusteisiin kuuluvan makkarataikinasuuttimen päälle. Jos ei onnistu, kannattaa pyytää vaimo apuun.

Ensimmäinen itse tehty makkara saa hymyn irtoamaan.

Ja sitten uuniin

Tarjoiluehdotus

Työnantajana

Henkilökohtaisen avustajan palkkaaminen on aika jännä kuvio. Juridisesti avustettava toimii työnantajana, jolle kaupunki antaa avustuksena avustajan palkkaa ja palkansivukuluja vastaavan määrän rahaa. Lisäksi kaupunki hoitaa kaikki lakisääteiset maksut avustettavan lukuun sekä huolehtii palkanmaksuun liittyvän paperisodan hoitamisesta. Esimerkiksi avustussumma ei kulje avustettavan tilin kautta, vaan raha menee suoraan kaupungin tililtä avustajan tilille. Eli jos asiaa lähemmin tarkastellaan, niin kyllä se avustaja tosiasiallisesti on kaupungilla töissä. Eipä siinä mitään, toimii se näinkin, ja kaiken lisäksi kaupungille menettely lienee jossain määrin edullisempaa tällä tavalla hoidettuna. Ja ainakin meidän kohdalla asia on pelannut tosi hyvin.

Äiskän avustaja oli pitkästä aikaa sairaana. Vielä kaksi vuotta sitten homma hoitui siten, että Työvoimatoimiston cv-netti auki ja soittelemaan sopiville ehdokkaille. Vaan ei toimi enää! Pari vuotta sitten nimittäin ihmiset uskalsivat laittaa cv-nettiin puhelinnumeronsa ja näin ollen olivat nopeasti tavoitettavissa äkillisissä tapauksissakin. Mutta eikös mitä, jotkut helvetin läähättelijät soittelivat niin paljon epäasiallisia puheluita naisille, että kukaan ei nykyään laita numeroitaan näkyviin - hyvä jos nimensä. Ei muuten onnistu pelkän sähköpostiosoitteen avulla kysyä, että olisitko valmis tulemaan tunnin kuluttua töihin. Olin sitten eilisen ja tämän päivän kotona. Olihan meillä Äiskän kanssa ihan mukavaa kahdeltaankin - on muuten tänä viikonloppuna ollut jo 25 vuotta.

Tänään oli sitten Ruokapäivä - oikein isolla R:llä. Ja tänään syötiin 

Makkaraspagettilaatikkoa

(Lähde: Maku 2/2011)

300 g spagettia

250 g krakovanmakkaraa tai nakkeja

1 rkl pullomargariinia (no joopa joo. en varmasti lähtenyt ostamaan. Laitoin lorauksen oliiviöljyä.)

2 tlk (á 380 g) chili-tomaattimurskaa

2 dl ruokakermaa

1/2 tl suolaa

Pinnalle ruohosipulia hienonnettuna.

Keitä spagetti kypsäksi. Valuta. Paloittele makkarat. Paista makkarapalat kuumalla pannulla rasvassa kauniin ruskeiksi. Sekoita tomaattimurskan joukkoon kerma ja suola. Kaada spagetti voideltuun uunivuokaan. Lisää makkaranpalat ja kaada päälle tomaattiseos. Paista 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Ripottele pinnalle salaattia ja tarjoile. Meidän tapauksessa voisi tuohon loppuun vielä lisätä, että koiralle. Ei tykätty kukaan. Syötiin puolet ja loput säästettiin Lulu-koiralle.

No huomenna sitten tulee Pesonen perheensä kera kylään. Pesonen on Äiskän ensimmäinen avomies ja Vanhimmaisen isä. Hieno  kaveri. Tehdään yhdessä makkaroita. Minä tuossa tein jo venäläistyylisen kaalikeiton valmiiksi, niin jää enemmän aikaa muulle mukavalle. Käydään se keitonkin resepti huomenna tai sunnuntaina läpi. Mutta en ole unohtanut sitä Neuvostoliittoteemaa. Tein nimittäin Viru-hotellin reseptiikalla

Viru suupisteen eli Virun alkupalan
(ja taas on resepti kopsattu siitä Ilta-Sanomien  Neuvostoliitto-erikoislehdestä)

500 g paistettua nauta-sikajauhelihaa
250 g tehosekoittimessa hienonnettua savukinkkua (ja hitto, että osasi olla veivaaminen sauvasekoittimella)
50 g voita
1/2 dl konjakkia

Voilevy

150 g pehmeää voita (minä kun en ole näissä tällaisissa jutuissa mikään virtuoosi, niin käytin varmuuden vuoksi 300 g. Kesti paremmin hallinassa.)
50 g (= nippu) tilliä

Sekoita paistettu jauheliha, hienonnettu savukinkku, sula voi ja konjakki keskenään. Sekoita voi ja tilli hyvin. Levitä tillivoi leivinpaperille ja levittele sen päälle lihamössö. Seuraavaksi pyöräytä leivinpaperin avulla sellainen kääretortun tapainen jööti. Helpommin sanottu kuin tehty: minä nimittäin sekoittamisen ja levittämisen  helpottamiseksi sulatin voin. Sitten kun se oli siinä leivinpaperilla, vein sen ulos -25 asteeseen jäähtymään. Ja otin liian aikaisin sisälle! Kun lämpimähkön lihamössön levitteli siihen pinnalle, pyrkivät ainesosat pyöräyttämisvaiheessa sekoittumaan keskenään. Joka tapauksessa; kun jööti on saatu aikaiseksi, pane se kylmään jähmettymään. Minun jöötin näkö ei ollut kaksinen, mutta maku on hyvin neuvostoliittolainen. Leipä alle ja votkaa päälle, niin hyvä tulee.

Alkuperäisessä reseptissä kerrottiin, että neukkulainen aitouskerroin kasvaa, jos lihat korvaa halvalla makkaralla, jättä konjakin pois ja käyttää makua antamaan sipulia.

Murrosikäiset ja ruuan määrä

On täysin mahdoton tehtävä valmistaa ruokaa juuri oikea määrä, jos perheessä on murrosikäisiä. Erityisesti murrosikäisiä poikia. Jos ruoka ei ole hyvää, sitä syödään juuri sen verran, että suurin nälkä lähtee. Ja sitten hypätään koko loppuilta jääkaapilla. Oisko täällä jotain hyvää? No sitten kun olet arvioinut tämän mukaan ruuan määrän ja sattuukin olemaan mieleistä ruokaa, murrosikäinen syö edelliseen verrattuna nelinkertaisen määrän ruokaa ja katselee, että olisiko kattilassa vielä lisää. Sitä joutuu jo vähän toppuuttelemaan, että tästä oli tarkoitus syödä muidenkin eikä pelkästään sinun. Jos taas teet tämän herkkumäärän mukaan vähemmän hyvää ruokaa, niin sitä riittää moneksi päivää. Ja ainakin minulle 95 prosenttia ruuista on sellaisia, että en voi sanoa kumpaan ryhmään kuuluisivat. Eli teet miten teet, niin aina menee pieleen määrän suhteen. Vaan kylläpä se jossain vaiheessa alkaa tasaantumaan.

Tänään sattui vahingossa kohdalleen. Ruokana oli 

makarottoa pekonin ja herneiden kera

(lähde: Paras keittokirja nro 4, Tanska 2004)

5 dl maroneja

1 pieni purjo

500 g pekonikuutioita

2 - 3 dl säilykeherneitä

3 - 4 dl mozzarella-emmental-juustoraastetta

2 dl ranskankermaa

Laita makaronit kiehumaan. Paista pekonikuutiot rapsakoiksi kuumassa paistokasarissa. Poista kuutiot, jätä rasva. Kuullota hienoksi silputtu purjo pekonin rasvassa. Lisää säilykeherneet, pekonikuutiot ja kypsäksi keitetyt makaronit. Lisää juustoraaste ja ranskankerma. Sekoita hyvin. Tarjoile.

Hyvää ja erittäin täyttävää äänin 3 - 0. Äiskä rankeerasi kakkoseen. Aikaa valmistukseen meni noin 15 minuuttia.

Ostaisin yhden puhelimen

Keväällä Viipurissa taskuvarkaat veivät vanhan kamerakännykkäni. Siitä lähtien olen sitten pärjäillyt omasta mielestäni oikein hyvin vanhalla Nokia 3308:llani. Appiukon mielestä en. On hänellä perustelunsakin: nimensä on aakkosissa ensimmäisenä ja näin ollen kaikki taskupuhelut ohjautuvat hänelle. Joulun alla sitten appiukko puhui minut ympäri. Lupasi ostaa joululahjaksi Nokian Meegon. Vähän ennen joulua sitten alkoi puhe, että jos sittenkin odottaisit sen uudemman mallin, joka alkuvuodesta julkaistaan. Kysyi vielä, että jos mitenkään malttaisin odottaa! No maltoinhan minä, kun olisin sillä vanhallakin ihan hyvin soitellut.

Minä sitten käskettynä menin 1. helmikuuta kello 10.00 paikalliseen Giganttiin puhelimen ostoon. Nuori myyntimiehen alku tervehti ylituttavallisesti. Vastasin tervehdykseen ja kerroin, että ostaisin yhden mustan Nokia Lumia 800 -puhelimen. Kaveri aloittaa innokkaan tivaamisen, että olenko Dna:n vanha asiakas. Arvelin jo, että muille ei myydä, kun noin kovasti kiinnostaa. Äkkiä kuitenkin selvisi, että olisi kuulemma joku tarjous vanhoille Dna:n asiakkaille. Kysyin, että kuinka vanha asiakas pitäisi olla? Ja kelpaako, jos on vain tällä hetkellä asiakkaana? Kelpaa, jos on tällä hetkellä. Ei siis tarvitse ollakaan vanha asiakas. Ja sitten alkoi hirveä selittäminen, kuinka Dna:n asiakkaat saavat puhelimen puhelinlaskussa erissä maksettuna. Tuli ihan sellainen olo, että minulla ei olisi rahaa ostaa tuotetta kertamaksulla, koska olen Dna:n asiakas. Ilmoitin välttäväni osamaksusopimuksia, mutta olevani kiinnostunut siitä tarjouksesta. Ai mikä tarjous? No sinähän sanoit, että sinulla on joku tarjous, jos on Dna:n asiakas. Selvisi, että osamaksumahdollisuus oli se tarjous. Ok. Ostan puhelimen kertamaksulla. No entä tuoteturva? kysyi myyjä. Mikä se on? kysyin minä. Ja taas kaveri selittämän: No kun tässä puhelimessa on niin heikko tämä runko, ettei se kestä mitään putoamisia ja takuu ei sellaisia rikkoutumisia korvaa. Ei se kyllä oikein korvaa mitään muutakaan. Ja pelkkä tarkastuskin maksaa paljon rahaa. Asia selvä, en tarvitse tuotetakuuta. Kait siihen tulee mukana joku suojus, jos se noin heikko on? kysyin. Ei siihen tule kuin sellainen silikoni suojus, mikä ei paljoa suojaa. Loppujen lopuksi ostin vielä suojakotelon - johon puhelin ei sen silikonisuojuksen kanssa sitten sopinut. Ellen olisi ollut vahvasti päättänyt ostoksesta jo etukäteen, niin kyllä olisi jäänyt puhelin ostamatta. Nyt sen sijaan voisin sanoa ostaneeni puhelimen myyjän vastakkaisista yrityksistä huolimatta.

Melkein kuin neuvostoliittolaista palvelua! Ja näin olemme taidokkaalla aasin sillalla päässeet tämänpäiväiseen ruokaan, joka on yksi neuvostoliittolaisen ravintolakeittiön helmiä:

Stolitsnyi salat eli pääkaupunkilainen salaatti, kuten se Tallinnan Viru-hotellissa valmistettiin

(resepti kopioitu suoraan Ilta-Sanomien Neuvotoliitto-teemalehdestä vuodelta 2011)

6 hengelle

300 g (=3 kpl) keitettyjä perunoita

50 g (= puolikas tai pieni) keitetty porkkana

300 g keitettyä broileria

Lisäksi:

60 g (n. 1/4 prk) säilöttyjä herneitä

Hienonna mukaan:

25 g tilliä = pieni nippu (laitoin 2 tl kuivattua)

25 g persiljaa = pieni nippu (laitoin 1 tl kuivattua)

25 g sipulinvarsia eli 1/4 yhden nipun varsista (laitoin 1 tl kuivattua ruohosipulia)

Sekoita ainekset ja jaa annoskulhoihin.

Kaada päälle sekoitettuna (oikeasti minä laitoin kaikki yhteen isoon kulhoon ja sotkin nämä smetanatkin sekaisin)

100 g majoneesia

200 g hapankermaa (smetanaa)

Koristeluun

1 kpl keitetty kananmuna

1/2 appelsiini

Kaalimakkarapadan kera syötiin. Juniorin kommentti oli hyvä, kun kysyin, että onko hyvää: Ihan hyvää, eihän tämä maistu miltään. Aika oikeassahan tuo oli. Ihan syötävää minustakin: tästä voisi tulla sairaalaruokien hitti. Äiskä rankeerasi kolmoseen.

СССР - Neuvostoliitto

Minna tuolla pari viikkoa sitten toivoi DDR-teemaa blogiini. Minä sitten sitä ihmettelemään ja makustelemaan ajatusta. Päätin aikani tuumailtuani ryhtyä pitämään teemakuukausia. Olen kuitenkin siinä määrin Venäjä-friikki, että päätin aloittaa Neuvostoliitto-kuukaudella. Valinta on siinäkin mielessä perusteltu, että moni entisen itäblokin maa oli useita vuosikymmeniä Neuvostoliiton voimakkaassa vaikutuspiirissä. Tämä vaikutus näkynee jossain määrin myös näiden maiden nykyisessä ruokakulttuurissa. Kaiken lisäksi minulla ei ole muuta ns. neuvostoliittolaista keittokirjaa kuin Hesarin kuukausiliitteestä repäisty juttu, jossa on aikakauden reseptejä. Eli jos jollakin on hyviä neukkureseptejä, niin laittakaa testailuun. Joka viikonloppu on ruokalistalla jotakin neuvostoliittolaista. Toki on myönnettävä, että neuvostoliittolainen keittiö on yhtä eksakti käsite kuin afrikkalainen keittiökin. Joku on sanonut, että valitse resepti jostakin kansallisesta keittiöstä, huonoimmat mahdolliset raaka-aineet ja korvaa vielä liha makkaralla, niin siinä on neukkuruokaa. Mistä näitä tietämään.

Eipä sen puoleen. Tämänpäiväistäkin ruokaa saattoi Neuvostoliitossa saada eteensä. Laitoin nimittäin

Haudutettua lammasta riisin kera georgialaisittain (neukkuaikaan gruusialaisittain)

500 g rasvaista lammasta (minä leikkelin selkäfileitä puolisen kiloa ja laitoin rasvaksi rypsiöljyä)

3 - 4 punasipulia

2,5 dl riisiä

suolaa maun mukaan

noin 4 dl vettä

Lohko liha palasiksi. Paista pinta kiinni öljyisellä paistinpannulla. Ohje neuvoi tekemään tämän pienellä tulella! Ja vain pinta harmaaksi! Lihan pitää jäädä pehmeäksi. Laita valmiit lihapalat kattilaan. Kuullota kuorittuja ja silputtuja sipuleita pannulle jääneessä rasvassa hetkinen. Lisää ne kattilaan. Lisää kiehuvaa vettä sen verran, että liha ja sipulit juuri ja juuri peittyvät. Ripottele riisit pintaan, mutta älä sekoita. Lisää pinnalle tasaisesti noin teelusikallinen suolaa. Keitä pienellä tulella kannen alla niin kauan, että vesi lähes kokonaan imeytyy riisiin. Sellainen reilu puoli senttiä pitää jäädä pohjalle. Tarkista suolan määrä ja tarjoile.

Kun katsoin tätä reseptiä, ajattelin, että mikä ihme tästä tekee georgialaisen tai ylipäätään kaukasialaisen. En tiedä sitä vieläkään, mutta kyllä siihen oma kaukasialainen vivahteensa tuli. Annoksen pinnalle voisi laittaa vielä ruokalusikallisen maustamatonta jogurttia. Minulla kun ei sitä ollut, laitoin tilkan piimää ja hyvin sattui kohdalleen. Minä ja Juniori tykättiin tosi paljon. Äiskä rankeerasi kolmoseen.

Oli ihan mitäänsanomattoman näköistä, joten en ottanut kuvaa.