maanantai 4. maaliskuuta 2013

Uusavuttoman kalakukko

Maailmassa on paljon asioita, joiden järkevyyttä ihmettelen. Samoin omassa toiminnassani. Toki joku muu voi ihmetellä minun toimiani vielä enemmän kuin minä itse. Notkua nyt kaikki illat tietokoneen äärellä blogia hoitamassa ja sosiaalisessa mediassa laajemminkin kavereiden kanssa surffaille! Onko siinä nyt mitään järkeä. Eikö olisi järkevämpää vaikka lukea kirjoja sekin aika? Viime aikoina olen yhä useammin päättänyt, että pidän naamakirjan kiinni ja päivitän blogia vain viikonloppuisin. Vaan eikä ole onnistunut. Täältähän minä näppäimiltä itseni löydän.

Vaan ostosrintamalla on ollut onni myötä. Viime viikolla sattui työmatka kulkemaan Aino- ja Reino-tehtaan ohi. Kävin ostamassa Äiskälle vasempaan jalkaan uuden Aino-tohvelin. 


Halvaantumisen myötä Äiskältä on kävely muuttunut niin sanotusti leveäraiteiseksi. En tiedä, mistä leveäraiteisuus tarkalleen johtuu, mutta jokatapauksessa halvaantunut käyttää jalan lihaksia eri tavalla kuin terve. Äiskällä nilkka on periaatteessa täysin hervoton. Ulkona liikuttaessa hän käyttää nilkassa kevyempää tukea, joka mahtuu kengän sisään. Kotona sitten sisällä on käytössä jäykempi tuki, joka on tietyllä tapaa varmemma oloinen jalassa. Kun tuessa on pohja kulutusta vastaan ottamassa, pitää jalkojen pituuden tasaamiseksi toisessakin jalassa olla kenkä. Tämän vuoksi Äiskällä kuluu kaksi vasemman jalan Ainoa vuodessa. Keväällä on mukava aloittaa moottoripyöräilykausi käymällä Lieksassa tehtaanmyymälästä ostamassa yksi tohveli.

Ruokanautinto oli tänään kohdallaan, kun pöydässä kökötti

uusavuttoman kalakukko

2 kpl (380g) suolaiseen leivontaan tarkoitettu piirakkataikina
15 kpl kalapuikkoja
2 pkt pekonisuikaleita

Kauli taikina muutaman millimetrin paksuiseksi pyöreäksi levyksi. Nosta se uunipellille. Lado taikinan päälle ensin kalapuikot ja sitten pekonisuikaleet. Kauli toinenkin taikina samalla tapaa, mutta aavistuksen verran isommaksi kuin ensimmäinen. Nosta levy kalapuikkojen ja pekonisuikaleiden päälle. Kääntele reunat umpeen ja paista 200 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Tarjoile.


Tasapeli 1 - 1. Minä tykkäsin. Äiskä inhosi pekonia niin paljon, ettei suostunut maistamaankaan. Juniori oli kamuilemassa. Suosittelen kokeilemaan. Kuoreksi voisi sopia aivan yhtä hyvin myös voitaikina. Toki kuulemani alkuperäisreseptin mukaan kuori pitäisi tehdä ruskeasta piparkakkutaikinasta!

Jälkikirjoitus: Seuraavana päivänä Juniori tuli kotiin. Iskä, onko meillä mitään nopeaa syömistä? Ei ole iso nälkä, mutta kiire on. No, ohjasin kukon kimppuun. Poika maistoi vähän - otti lisää ja söi puolikkaan kukon, kun oli niin hyvää. Omaishoitajan vapaapäivän tekijä maisto illalla. Ihastui saatesanoin: kuulostaa tosi ällöttävälle, mutta maistuu ihanalle. Yrittäkää vain savolaiset päästä alle kolmekymppisten sarjassa samaan perinteisellä kukolla!

8 kommenttia:

  1. tsih! Mummoni kääntyisi haudassaan! Ei Reinojen eikä Ainojen vuoksi, mutta kalakukko... kalapuikkoja pyh! ;)

    Kokeilepa huvin vuoksi sitä ruskeaa aitoa ruistaikinaa pakkasesta ja sitten kunnon läskisiivuja (ainakin 1 cm paksuja) sitten heität sinne "oikeaa" kalaa ja tietenkin kunnolla suolaa.. ei se mummoni sitäkään hyväksyisi mutta menee kokemattomaan kalakukkona (niin kaikenhan voit muotoilla uuniastiaan, eli tehdä patakukon) Laiskuus opettaa näppäriä tapoja, mutta en s i l t i kokeile kalapuikkokukkoa, Kuuluu vähän samaan kuin friteerattu mars patukka ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aiheen kehittelyähän voisi tosiaan jatkaa tuohon suuntaan.

      Poista
    2. Kiitos hiikkis! Nauran tässä kippurassa "friteeratulle mars patukalle" :)

      Tuota Ainoa katselin sillä silmälla että mietin.....saako sieltä tehtaalta ostaa myös oikean jalan Ainoa ILMAN pohjaa? Siinä tapauksessa kääntäisin kankaan alhaalla pehmeän rautalangan ympärille ja muotoilisin sen jalka/nilkkatuen muotoiseksi ja voila, oikealle jalalle olisi kans kenkä.
      Jotta se pysyisi paikalla voisi olla että pitää liimata kangastarroja jalkatukeen ja kengän sisälle, muutamaan paikkaan. [miettii patentin ottoa uuteen keksintöön :D ]
      Käsityöihmisenä en vaan pysty katsomaan mitään ilman että aivot keksii jotain.
      Hyvä sitäpaitsi että ne jotain keksii, koska täällä vaivaa flunssa ties monesko viikko ja pelmeenit ovat vieläkin laittamatta, vaikka koko ajan olisi tarkoitus tehdä niitä. Mutta ehkä tämä flunssa ja väsymys katoaa jossain vaiheessa....

      Poista
  2. Haaaaa, tämä uusavuton kalakukon tekijä aikoo ehottomasti kokeilla tämmöstä kukkoa! Lähikaupassa on savuläskisiivut tarjouksessa (tosin hirmuisessa 1 kg:n pakkauksessa) ja tuoretta muikkuakin näytti olevan. Siis kalapuikot kehiin, kun muikut on takuulla huomenna loppu! Taikina oli se, mikä minuun kolahti, kun en tykkää oikean kukon aina raa'asta/kosteasta ja liian paksusta ruistaikinasta. Ja tätä ei tartte tuntitolkulla paistaa! Rohkea veto Iskä, varmasti tiesit (huumoripitoisiakin) älähdyksiä tulevan tämmöisestä tarinasta :D

    VastaaPoista
  3. Oj oj
    Kun olimme käymässä Suomessa viimeksi niin lentokoneen vaihtoa odotellessa Helsingin asemalla ostimme kalakukkoa mukaan tuliasiksi ja mikä pettymyt, kuivaa, muikut olivat sitkeitä ja pekonia/läskiä ei ollut laisinkaan mukana. Eli mitä tästä opimme? Pitää itse tehdä ja saa varmaan paljon parempaa vaikka tuskon kalapuikoista tulee kokeiltua tätä.
    Mutta se siitä. Eilen tein ns. kasvis muhennosta kun talosta ei löytynyt perunoita (oma syy kun unohdin ostaa) ja siinä sivussa poronkäristystä ja siinäkin tuli virhe (isäntä oli ostanut creame fraisea joka oli tavallista eli ei laktoositonta) ja siitä sitten sai kärsiä tänä aamuna. On maha mennyt niin huonoon kuntoon että ilman laktoosittomia tuotteita pitää olla ja mielellään myös vehnä aiheuttaa suuret tuskat. Eli tylsäksi meni tämäkin elämä tai sitten ei...pitänee oppia laittamaan uudenlaista ruokaa ja kokeilemaan ja testaamaan.
    Mutta kokeilen edelleenkin iskän reseptejä (laiskana kun ei ite jaksa testata niin lainaan iskältä)
    Vointeja
    Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi. Kaikenlaiset allergiat ja yliherkkyydet ovat keljuja. Minä taas koen hankalaksi löytää esimerkiksi kermaa, jossa olisi laktoosit mukana. Onhan nimittäin niinkin, että jos opetamme itsemme välttämään jotakin, niin kohta elimistö ei sitä siedä. Itse olen havainnut asian asumalla välillä maidottomassa ympäristössä. Kun sitten vetää kolme lasillista kuukauden jälkeen tavallista piimää, on vatsamellakka valmis.

      Poista
  4. Yksi mahdollisuus on tehdä hapanleipäkuori ja kaulita puolet pellille, täyttää ja kaulita kansi päälle. Suljetaan, paistetaan ja haudutetaan peitteissä oikean kukon tapaan. Olen kokeillut liha-perunakukon teossa ja tuli aika hyvää. Kymenlaaksolainen perinneruoka kuulemma, taavettilaisen ystävättäreni resepti.
    Kukkoasioissa olen juukalaisen liha-perunakukon kannattaja ylimalkaan - siis peruna- ja siankylkisiivuja kerroksittain. Sen sijaan kissakukko (nilsiäläisten mielestä Kaavin perinneruoka) jää syömättä.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.