lauantai 16. maaliskuuta 2013

Pikku-Myyn pitaleivät ja muita hauskuuksia

Olen useassa aiemmassa tarinassani kertonut kollegastani Pikku-Myystä. Äiskän sairastumisen jälkeen ennen minun sairaslomalle jäämistä Pikku-Myy oli se ihminen, joka osasi tukea minua aktiivisella kuuntelemisellaan siten, että jaksoin niinkin pitkään käydä töissä. Ja toisaalta sitten kahden viikon sairasloman jälkeen palata takaisin töihin. Nykyisin työskentelemme eri työryhmissä, mutta näemme aina silloin tällöin. Viimeksi kun näimme, Pikku-Myy kertoi tehneensä hyviä ja helppotekoisia pitaleipiä. Eihän siinä muu auttanut, kuin pyytää resepti. Mutta ennen kuin menen pitaleipiin, on kerrottava myös Äiskän iloista.

Äiskän avustajana on viime syksystä saakka toiminut erittäin pätevä sijainen. Äiskä on hauska, kun toisaalta pilke silmäkulmassa kiroilee, että avustaja komentaa tekemään kaiken itse. Toisaalta Äiskä on sitten todella iloinen, kun pystyykin tekemään asioita itse. Eli vammaisen ihmisen kanssa työskenneltäessä on todella tärkeää, että nimenomaan avustaa eikä tee toisen puolesta. Nyt sitten sijainen pystyttiin vakinaistamaan, ja Äiskä on onnessaan. Tytöillä on nimittäin yhteinen intohimo! Molemmat ovat persoja makealle ja tykkäävät yhdessä rakennella kaikenlaista kivaa tämän makeannälkänsä tyydyttämiseksi. Onneksi Avustajalla on harkinta kohdillaan, että tulee muistettua myös päivän aikainen ravitseva ja monipuolinen ruokailu. Tänään tytöt olivat keksineet laittaa

marjahillaa

5 dl puolukkasurvosta
1 dl sokeria
2 rkl hunajaa
1/2 dl grahamjauhoja
2 dl vispikermaa vaahdoksi vatkattuna

Sekoita kaikki ainekset hyvin ja viimeksi kermavaahto vähän varovaisemmin. Tarjoile. Vähän olivat säästäneet minullekin maisteltavaksi ja tosi on, että toistekin tehdään. Oli se vaan niin hyvää.

Äiskä ja herkut.


Minulla on edelleen kesken yhteenveto tammikuussa käytetyistä elintarvikkeista. Sen kuitenkin huomasin jo alkuvaiheessa, että leipä vie ison läjän euroja. Niinpä olenkin sitten yrittänyt paistella leipää itse. Leivistä otetut kuvat ovat olleet niin huonoja, että en ole niitä suuremmin esitellyt. Kyllähän kaikki nyt tietävät, minkä näköinen on leipä. Taikinankin lämpötiloineen päivineen olen tehnyt enemmänkin niin sanotulla mututuntumalla. Leivän haju tai valmistusprosessi ei ole herättänyt minussa minkäänlaisia maailmaa syleileviä intohimon tunteita, mutta leivästä on tullut hiton hyvää.

Iskän auringonkukkaleipä

3 dl vettä
1/2 dl kuorittuja auringonkukan siemeniä
1 pss (11g) kuivahiivaa
1 tl suolaa
1 rkl hunajaa
noin 3 dl ruissihtijauhoja
noin 4 dl vehnäjauhoja
noin 1/2 dl oliiviöljyä

Mittaa kuivat ainekset vaikka mittakannuun. Pane alustuskulhoon reilusti käden lämpöinen vesi ja hunaja. Kumoa kuivat ainekset kulhoon ja alusta taikina tasalaatuiseksi. Lisää lopuksi oliiviöljy ja alusta kunnes öljy on imeytynyt taikinaan. Pane kulho liinan alle lämpimään kohoamaan noin puoleksi tunniksi. Pyörittele taikinasta sellainen puolen metrin jööti, joka on toisesta päästä paksumpi. Kierrä jööti rullalle siten, että paksu pää jää keskelle. Laita kieppi uunipellille ja taputtele suhteellisen matalaksi. Anna kohota 10 - 15 minuuttia. Paista aluksi 250 asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Laske uunin lämpö 200 asteeseen ja paista vielä 45 - 50 minuuttia. Anna jäähtyä liinan alla ja tarjoile aikanaan.

Ja kun vauhtiin pääsin niin innostuin paistamaan rotinaviemisiä. Äiskän entinen kyty eli ensimmäisen miehensä veli sai pojan, ja mennään huomenna perikarjalaiseen tapaan katsomaan poikaa ja viedään samalla viemisiä helpottamaan tuoreen äidin olemista. Karjalassa tätä kutsutaan rotinoiden viemiseksi. Rotina sana tulee venäjän kielen sanasta, joka tarkoittaa syntymää. Minä kun olen huono noissa pullissa ja kakuissa, niin päätin tehdä yksinkertaisemman version entisen Nuijamaan pitäjäruuasta eli 

helpot lanttukukkoset

400 g porsaan suikalelihaa
400 g lanttulaatikkoa
1200 g rukiista piirakkataikinaa (esim. Pirkka)

Ruskista lihasuikaleet kuumalla paistinpannulla kevyesti. Kauli taikina noin kolme - neljä millimetriä paksuksi levyksi. Painele vaikkapa kattilan kannella levystä noin 16 senttimetriä halkaisijaltaan olevia kakkaroita. Kakkaroita pitäisi syntyä 10 - 12 kappaletta. Jaa lanttulaatikko ja ruskistetut lihat tasan jokaisen kakkaran toiselle laidalle. Jätä reunalle hieman vapaata tilaa. Käännä tyhjäksi jäänyt puolisko kakkarasta lihojen ja lanttulaatikon yli siten, että syntyy puolikuun muotoinen piirakka eli kukkonen. Painele reuna kiinni. Pyöräytä vielä taikinapyörällä reunasta suikale irti, niin kestää paremmin ummessa paistamisen ajan. Paista 225 asteisessa uunissa 15 - 20 minuuttia. Tarjoile lämpimänä tai kylmänä. Molemmat ovat hyviä.



Ja sitten urakan lopuksi huomisen ruuan tärkein osanen eli 

Pikku-Myyn pitaleivät

3 dl vettä
50 g hiivaa
2 tl sokeria
1/2 tl suolaa
noin 8 dl vehnäjauhoja
2 rkl öljyä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää muut kuivat aineet ja alusta taikina joustavaksi. Lisää lopuksi öljy. Kohota puolisen tuntia. Taputtele taikinasta sellaisia senttiä paksuja kakkaroita. Pikku-Myy sanoi, että pitäisi tulla 16 kappaletta. No tulihan niitä, mutta ensi kerralla teen kahdeksan ja saan meidän makuun sopivamman kokoisia. Non niin, nyt sitten on pöytä täynnä kakkaroita. Laita kakkarat kuumalle uuninpellille. Ja pelti 10 - 15 minuutiksi 250 asteiseen uuniin. Komiasti kohoavat uunissa ja jäähdyttyään ovat oivallisia täytettäväksi herkullisella liha-kasvis-kastike-seoksella. 


Kiitos Pikku-Myy.

Minä juon nyt yhden Kukko-lagerin ja lähden nukkumaan.

13 kommenttia:

  1. Pientä kuittailua ilmassa :) hyvän näkösiä ja varmasti myös makusia kukkosia!

    VastaaPoista
  2. Voi miten ihania rotina-kukkosia. Minullakin on tapana viedä rotinoita aina, nykysiin vaan harmittavan harvoin siihen on mahdollisuus. Minä vien tavallisimmin
    rotinarinkelin vaikkakin olen miettinyt että suolainen vieminen taitaisi nykyään olla toivotumpaa. Muistan aina lämmöllä kun anoppi tuli katsomaan esikoistamme mukanaan iso padallinen karjalanpaistia ja iso foliovuoka täynnä hyvää perunavuokaa. Eipä tarvinnut paljoa keittiössä hääriä muutamaan päivään.

    Minä olen kanssa alkanut uudestaan leipoa lähes kaiken leivän. Ruisleipää teen aina kerran viikkon pariin (sen tekeminen herättää edelleen intohimoja ja tekee hyvälle mielelle), ja sitten sämpylöitä useamman kerran viikkossa. Tänään ajattelin tehdä vuokaleipää, kokeilen että saanko paahtoleiväksi sopivaa, se kun on lasten herkkua. Ja nyt on tarkoitus kokeilla juuren tekoa vaaleaa leipää varten, katsotaan sitten viikon päästä kuinka se onnistuu.

    Ja onnea vakinaistamiselle!

    VastaaPoista
  3. Kiva kun ilmestyit takaisin. Olen joka päivä käynyt sivuillasi, halunnut laittaa rohkaisevia kommentteja, mutta ujouttani jättänyt väliin. Jutut elämästäsi ruoanlaiton puitteissa on elämänmaku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enhän minä täältä mihinkään ole kadonnut tai katoamassa. On vaan ollut niin paljon kaikenlaista touhuamista, että ei niin millään ole ehtinyt kirjoittelemaan. Se on tämä kevät, kun panee ihmiset liikkeelle.

      Poista
  4. Jopas on moninaiset herkut tässä bloggauksessa! Olen taas alkanut mussuttaa leipää urakalla, kun jossain vaiheessa jätin sen lähes täysin pois. Ja kallista on. Innostuspotku leipomiseen tuli perille, kiitos!

    VastaaPoista
  5. Mitä kaikkea sitä ei tulekaan ajatelleeksi, niin kuin nyt helpompaa versiota lanttukukoista! Kiitos vihjeestä. anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai sinä olet jo sitä pikaversiota kokeillut?
      http://iskakokkaa.blogspot.fi/2011/01/lanttukukko-on-pikaruokaa.html

      Poista
  6. Näyttäisi siltä, että olen löytänyt mielenkiintoisen blogin, ja sehän meni heittämällä seurantaan. Hyvä vinkki tuo lanttukukkonen, joten täytynee testata sitä itsekin. Viimeksi tänään sanoin emännälle, että pakko on kokeilla lanttukukkoa ja siinä on helpompi ohje, sekä onnistumisen mahdollisuus suurempi! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilu kannattaa ehdottomasti. Oma suosikkini on tuo pikaversio: http://iskakokkaa.blogspot.fi/2011/01/lanttukukko-on-pikaruokaa.html

      Täällä muuten Peruvian White tunkee jo kukkaa. Mikä tilanne eteläisessä naapurikaupungissa?

      Poista
    2. Oikeastaan minulla on pari viimevuotista williä, mitkä kukkivat vain tässä vaiheessa. Uusista taimista Jalapeño on ruvennut vasta nuppuilemaan, eli vielä odotellaan. ;)Itse kirjoitan chiliaiheista blogia ja laittelen joskus sinne joitain reseptejä, jos olen käyttänyt chiliä valmistamisessa.

      http://sushrajalla.blogspot.fi/

      Poista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.