lauantai 30. maaliskuuta 2013

Perinteinen pääsiäislammas?

Minä joka pääsiäinen pohdin sitä, että miten monen vuoden jälkeen jostakin tulee perinteinen. Jääkiekossa vastaavaan ei tarvita ensimmäistäkään vuotta. Aletaan vaan puhua talviklassikosta, joka ymmärtääkseni käsitteenä tarkoittaa, että tapahtuma olisi toistunut niin monena talvena, että siitä olisi tullut klassikko eli pysyvän, tunnustetun aseman saavuttanut tapahtuma. Perinteiseksi pääsyyn sentään tarvitaan hieman aikaa, mutta suurin osa jututtamistani ihmisistä kertoo, että heillä ei lapsuuden kodissa syöty pääsiäisenä lammasta. Vielä 80-lukukin vierähti pelkän mämmin lumoissa. Kunnes sitten 90-luvulla alettiin puhua pääsiäislampaasta ja vuosituhannen vaihteeseen päästäessä siitä olikin muodostunut jo perinne. Niinpä meilläkin syötiin perinteisesti lammasta, ja ihan oman reseptin mukaan kokeiltuna. Kaveriksi laitoin 

salaattia ja viinietikkakastiketta

salaatti oli tavallista perheemme perussalaattia: salaattia, tomaattia, kurkkua, paprikaa ja purjoa.

salaattikastike

2 kovaksi keitettyä munankeltuaista
1 raaka munankeltuainen (säästä valkuainen)
8 rkl öljyä
4 rkl viinietikkaa
1 tl Dijon-sinappia
1/2 tl jauhettua valkopippuria
1 tl hienoksi silputtuja kapriksia
2 tl kuivattua rakuunaa
2 tl kuivattua persiljaa
2 rkl punaviiniä

Sekoita ainekset hyvin vaikkapa sauvasekoittimella. Alkuperäinen saksalaisesta keittokirjasta luettu ohje neuvoi, että vatkaa se munanvalkuainen kovaksi vaahdoksi ja nosta valmiin kastikkeen päälle. En joko ymmärtänyt kieltä tai ohjetta, mutta idea ei minulle auennut. Kaadoin kastikkeen salaatin päälle ja lunttasin vaahdot pintaan. Komiaa oli ja syötyä tuli. Maku miehisen voimakas. Hipelöivä.


Niin, Vanhimmainen oli käymässä, joten kaikki herkut meillä valmistettiin jo pitkäperjantaina, kun oli sitten koko perhe kasassa eli syöjiä riittävästi. Sen verran piti kiirettä, että näihin kirjoitushommiin pääsin vasta lauantai-iltana.

Iskän pääsiäispässi 

Lampaanviulu, joka on ollut kaksi vuorokautta 15 prosenttisessa suolavedessä suolaantumassa.

Kuori

2 paahtoleipää (siis ei 2 palaa, vaan 2 kokonaista viipaloitua paahtoleipää)
10 murskattua valkosipulin kynttä
10 tl kuivattua timjamia
oliiviöljyä
1/2 dl sitruunamehua
suolaa
mustapippurirouhetta

Nosta lampaan viulu pois vedestä. Kuivaa. Sekoita kuoren ainekset ja kaada sekaan niin paljon öljyä, että vaivaamisen tuloksena syntyy notkea yrttitaikina. Nosta liha leivinpaperin päälle syvälle uunipellille ja taputtele taikina ympäri viulua. Pane paistolämpömittari viulun paksuimpaan kohtaan. Varo kuitenkin, ettei tapaa luuhun, silloin mittari ei näytä oikein. Paista 200-asteisessa uunissa, kunnes mittari näyttää 85 astetta. Minä olin varautunut paistamaan noin seitsemän tuntia, mutta yllättäen kolmen tunnin kuluttua mittari huitoi jo 90 asteessa, joten kypsää sen ainakin piti olla.


Vaan eipä palanut, vaikka aluksi vähän ehdin säikähtämäänkin. Kuoren rapsin pois, ja koska lammas valmistui kolme tuntia etuajassa, käärin sen ensin folioon, sitten sanomalehtiin, pariin froteepyyhkeeseen ja lopuksi kietaisin vielä kylpytakin ympärille. Lihalle ja ja perunoille valmistin sitten hunajakastikkeen. Aikanaan kun muu ruoka oli valmista kolmen tunnin kuluttua ja porukka kasassa pöydän ympärillä, oli yllätys suuri, kun viulu oli vielä täysin kuuma.


Sitten se tärkein. Yhteen ääneen totesimme, että parasta lammasta, jota olemme koskaan syöneet! Mureaa ja mehukasta. Maistui lampaalle! Ja silti oli erotettavissa hyvin vieno yrttisyys, joka oli kuoresta tarttunut. Superhyvää äänin 6 - 0. Ja Äiskän asteikolla kakkosluokkaa. Kiitos junassa ollut Miellyttävän Oloinen Nuori Nainen, joka annoit innoituksen tähän kokeiluun.

7 kommenttia:

  1. Oikein hyvää settiä,maukasta ja mureaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kohteliaisuudesta. Vaikka hyvää se tosiaan oli.

      Poista
  2. Olipa hyvän oloinen resepti, aion taatusti kokeilla!

    Seurailen tätä blogia koko ajan, kun saan ilmoituksen uusista jutuista sähköpostiini, mutta tulee harvemmin kommentoiduksi. Uuden työn vuoksi olen aika myöhään kotona, enkä valvo enää iltaisin pitkään, kuten ennen.

    Itse olen valmistanut "perinteisesti" oman version pääsiäislampaasta muutamina viime vuosina, ja koska minä ja perhekin on aina rakastanut valkosipulia, sitä on ollut tuhdisti. Voihan sen jättää poiskin.

    Laitanpa tähän vinkin, se on nimittäin myös tavallisen juhlan ruokaa, jos vaihtaa lampaan esim. naudanpaistiin tai hirvenlihaan.

    On se mukava kun tapaa matkoillaan ihmisiä, joilta saa mukavia vinkkejä ruuan laittoon - niin ja aika kuluu mukavasti! Jos se Miellyttävän Oloinen Nuori Nainen tietäisi, mitä sai aikaan, olisi varmaan iloinen!

    Mukavaa loppupääsiäistä ja iloista aprillipäivää!
    Valkosipulilammas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo reseptisihän on vähän niin kuin sofistikoituneempi versio Lemin särästä. Ja varmasti hyvää.

      Mukavaa kuulla uudesta työpaikastasi. Toivottavasti on reilu isäntä, joka pitää toimiston lämpimänä.

      Poista
    2. Kiitos!

      Lemin särä, eipä ole tullut mieleen! Olen kyllä kuullut siitä.

      Tämä työpaikka on tosiaankin mukavan lämmin! :)

      Mukavaa huhtikuuta. Eivätköhän ne lumimassatkin ala häviämään vähitellen!

      Poista
  3. Mielenkiintoinen lammasresepti sulla! Uskon että on ollut varmasti hyvää!
    Perinteistä se on mullakin, marinoin kahvissa ja valkosipulissa, nyt laitoin sekaan inkivääriä, uunissa kun muhii tarpeeksi on niin mureaa että liha irtosi luista ihan iteksiään :) eikä takuulla maistu villasukalle kuten moni lampaasta epäilee!
    Kiva kun saa lapsiakin käymään juhlapyhinä, minä sain ainokaisen tyttäreni yökylään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lampaaseen tosiaan sisältyy paljon mielikuvia, jotka eivät pidä paikkaansa.

      Poista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.