Kielikylpy - Šipainiekat, brossusyväimenke

Täällä Joensuussa ja Pohjois-Karjalassa aina silloin tällöin puhutaan karjalankielen elävyydestä nyky-Suomessa. Sen kunniaksi tämänkertainen postaus aunuksenkarjalaksi:

Šipainiekat, brossusyväimenke

Tahtas

3 dezilitrua vetty

suolua

rugehes sieglottuo jauhuo

Syväin

4 dl brossusuurimoi

2 litrua maiduo

2 jäiččiä

näppine suolua

Voijelemizeh maiduo da argivoidu

Luaji brossusyväin enne tahtastu, jo ehtäs. Kaksi litrua maiduo keitetäh da sih sevoitetah brossusuurimot. Keitetäh kuni sagenou, minuuttua 20. Huondeksel ližätäh kaksi jäiččiä da sevoitetah hyvin. Syväinpudro ei pie olla liigua sagei eigo liigua notkei. Ku pudro roih sagei, ližiä tippu maiduo kuni notkenou.

Kolmeh dezilitrah vetty pannah näppine suolua da ližätäh rugehistu jauhuo. Sevoitetah hyvin, ku suas ajella. Tahtahas luajitah vual'ušku, sit katkatah se palazikse da täpytetäh jauhoh. Kuoret ajellah da luajitah piduličah. Net pannah toine toizen piäle. Konzu kai kuoret ollah jo ajeltu, voibi kuorile panna pudrosyväimet. Šipainiekkoi yhtistetäh kahten käin edusormil, sit äski piirai rodieu näbei. Piiruat pannah 250 astehizeh päččih, pasta 15-20 minuuttua. Kypset piiruat pidäy hyvin voidua kuumah maidoh sevoitetul sulatul voil. Voidu ei pie žiälöijä. Šipainiekan pohjua ei pie voijella, kuni kuori ei äijäl pehmenis. Syögiä hos vilun maijonke. Leiby-suolu syöjile.

Viikonlopuksi luvassa suomenkielinen versio kuvineen.

Kaikenlaista hauskaa

Lapsena aina sanottiin, ettei ruualla saa leikkiä. Aikaa myöten olen oppinut, että saa leikkiä, kun tekee sen ruokaa kunnioittaen. Ensin kuitenkin lähikaupastamme tarinaa. Tuossa 400 metrin päässä on pienen pieni kauppakeskus, jossa on pizzeria, parturi, thai-hieronta ja Siwa. Eli lähes kaikki, mitä tarvitsee. Ravintolakin siinä oli, mutta lopettivat, kun ei ollut asiakkaita. Tilalle tuli vuosi sitten thai-kauppa. Sehän on tällaiselle ruokaharrastajalle hieno paikka. On tullut ostettua monenlaista Aasian herkkua kotona kokeiltavaksi. Kuten viime viikolla kissakalaa, jota piti heti kokeilla.

Kissakalaa uunissa

3 kissakalaa
oliiviöljyä
sitruunamehua
suolaa
mustapippuria
valkosipuli
2 rkl kapriksia
terttukirsikkatomaatteja

Nylje kalat mateen tapaan. Fileoi ne. Varaa paistofoliota sen verran iso pala, että saat fileet käärittyä siihen. Lorauta foliolle oliiviöljyä. Lado fileet tiiviisti rinnakkain folion päälle. Seuraavaksi ripottele pinnalle suolaa ja mustapippuria. Lopuksi ruilauta reilusti sitruunamehua. Kuori ja viipaloi valkosipuli. Levittele viipaleet tasaisesti kalan päälle. Laita lopuksi kapriksia pinnalle. Ja ihan viimeiseksi terttu pari kirsikkatomaatteja. Sulje folio tiiviiksi paketiksi ja paista 225 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Tarjoile perunamuussin kera.

Hyvää äänin 2-2. Äiskän asteikolla viidennen luokan ruokaa eli lähes syötäväksi kelpaamatonta. Tässä kohdin on huomioitava, että Äiskä ei ylipäätään pidä kalasta. Eikä Juniori. Kannattaa kokeilla muullakin valkealla kalalla. Esimerkiksi mateesta uskoisin tulevan tosi hyvää.

Ja sitten siihen ruualla leikkimiseen. Pitkään olen aina tuota kuivalihaa ajatellut. Nyt piti kokeilla. Liotin kolmen sentin paksuisia naudanlihasuikaleita 15 prostenttisessa suolavedessä 12 tuntia. Sitten rakensin katiskaverkosta häkin, johon asettelin suikaleet roikkumaan. Lopuksi katto häkkiin, etteivät linnut pasko lihojen päälle. Ja koko komistus ulos pyöräkatokseen kevätauringon ja -ahavan kuivattavaksi.

Palataan asiaan ensimmäisten kärpästen ilmaantuessa apajille.

Kukko ei enää kieu lampolassa (sisältää tuotesijoittelua)

Reilu vuosi tässä on tullut pidettyä taukoa, mutta nyt jotenkin tuntuu ihan sille, että voisi välillä kirjoittaa ruuastakin. No, tuntumiseen vaikutti osaltaan myös se, että hyvä ystäväni Sammallahden lampuri toi joku aika sitten kukon. Sellaisen höyhennetyn luomukukon, joka oli syönyt jyviä, kiekunut lampolan pihalla ja vahtinut kanoja. Siitä sitten piti ruoka vääntää.

Ohjeen löysin Viskilän tilan resepteistä. Arvelin sen olevan mausteiltaan laimeahko, joten pidin mausteen sinänsä ennallaan, mutta lisäsin määriä.

Kukko juurespedillä

1 kukko
1 rkl suolaa
1 tl inkivääriä
1 tl maustepippuria
1 tl jauhettua neilikkaa
1 tl sinappijauhetta

juurespeti

2 isoa porkkanaa
2 palsternakkaa
1 juuriselleri
1/2 lanttu
1 tl suolaa
2-3 rkl öljyä
reilusti kuivattua timjamia
varovasti valkopippuria.

Sekoita suola ja mausteet. Hiero seosta kaikkialle kukon pintaan ja, jos mahdollista, myös nahkan alle ja sisälle. Köytä puuvillanarulla siivet ja jalat kiinni vartaloon. Jos nahka on kovasti kiinteä, voit terävällä veitsellä tökkäistä muutaman reiän rintalihasten kohdalle. Tulee kuulemma rapsakampi pinta.

Kuori ja paloittele juurekset. Pane palaset uunivuokaan ja kaada öljy päälle sekä ripottele timjami, suola ja valkopippuri pinnalle. Sekoita kunnolla.

Lopuksi aseta kukko koko komeuden päälle selälleen. Paista aluksi 200 asteisessa uunissa 15 minuuttia. Laske lämpö 175 asteeseen ja paista vielä 45 minuuttia. Tarjoile.

Hyvää äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla kakkosluokan ruokaa.

Merkille pantavaa oli, että liha oli kaupan pakastebroilereihin verrattuna erittäin kiinteää. Se ei myöskään ollut läheskään niin rasvainen kuin kaupan broilerit. Makumaailma oli varsin kotimaisen oloinen.

Rajakokemus

Aikoja sitten hyvä ystäväni, Sokerivaltakunta -blogin kirjoittaja, Sonja A. esitteli blogissaan ruuan, joka ei ole sieltä tavallisimmasta päästä. Muulla forumilla sitten esitti provosoivan kommentin, että odottaa minun joskus kokeilevan. Olen kuulemma outojen ruokien ystävä. Ei tiennyt, että minua ei moiseen tarvitse isommin yllyttää. Kipinä jäi elämään. Erinäisistä syistä kokeilu on vain jäänyt ja jäänyt. Nyt kuitenkin kaikki palikat loksahtivat kohdalleen, ja Marin kaverin Eveliinan kanssa kokkasimme tänään

Uunissa paistetut lampaan päät

(ohje kahdelle)

2 lampaan päätä

suolaa

Nylje ja huuhdo päät huolella. Erityistä tarkkuutta noudata suun puhtaudessa. Siellä on kuitenkin heinää, mikä ei tunnu mukavalta syödessä. Eli huuhdo heinät suusta. Hiero suolaa päihin ja pane päät öljyllä voideltuun vuokaan. Peitä vuoka foliolla ja paista kaksi tuntia 200 asteisessa uunissa. Poista folio ja paista vielä sen verran, että pintaan tulee kaunis ruskea väri. Tarjoile.

Oliko ruoka hyvää? Vastaus lienee jossain määrin kiinni makumaailmasta, johon on tottunut. Kieli ja alaleuka olivat parhaat. Posket yllättävän rasvaisia. Kokanaisvaikutelmana totesimme, että ei ole hirmuista hinkua löytää lisää lampaan päitä. Ehkä se johtui siitä, että jätimme parhaat palat eli aivot ja silmät suosiolla syömättä. Mutta kokeilkaa ihmeessä joskus itsekin.

Tilintekoa

Iskä kokkaa -blogi syntyi eräässä elämäni kriittisimmistä vaiheista. Vaimo oli pari vuotta sitten sairastunut vakavasti ja minusta oli tullut omaishoitaja. Nuorimmilla lapsilla oli pahin murrosikä menossa. Ja siinä lisämausteena kaikki tilanteesta aiheutuneet ongelmat. Elämä oli hektistä. Fyysisen tekemisen kohteeksi valikoitui ruuanlaitto käytännön pakosta. Sitä voi tehdä kotona. Ja henkisellä puolella blogin kirjoittaminen toimi hyvänä henkisenä purkautumisväylänä. Siitä, että homma toimi näin, olen suuresti kiitollinen kaikille teille lukijoilleni. Osasta on jo tullut naamakirjaystäviäkin ja osan kanssa on soiteltu puhelimella. Kirjoittaminen vaatii aiheita ja niitä tuo muutaman vuoden takainen elämäni tarjosi lähes jokaiselle päivälle jotakin. Onneksi aika kuitenkin muuttuu ja elämä tasoittuu. Ja aiheet vähenevät.

Nyt on tultu siihen vaiheeseen, että Iskä kokkaa -blogi siirtyy säästöliekille. Tähän saakka olen pyrkinyt kirjoittamaan edes yhden ruokajutun viikossa, ja siihen itselleni tyypillisen alkutekstin. Tästä eteenpäin kirjoitan elämäni kuulumiset Et-lehden Sinua en jätä -blogissa, toivon mukaan kerran viikossa. Ruokajuttuja kirjoittelen pelkkinä resepteinä sitä mukaa kuin tuntuu, että ruuassa on jotain kirjoittamisen arvoista. Käytännössä saattaa olla aika harvoin.

Joten kiitos kaikille, Aila, Sanja, Hiikkis, Salix, Aili Inkeli, Laali, Cebic, Heli, Anu ja kaikki muut, jotka olette Some-ystävinäni kaikki nämä vuodet kulkeneet. Niin, ja tietysti Musta Leski.