Perse edellä puuhun

Tänään oli sitten sellainen päivä, että ruokaresepti oli jossain vaiheessa päivää hyvin vähämerkityksinen olento. Appiukko soitti ja sanoi tulevansa neljältä Äiskän synttärikahville. No sehän sattui loistavasti. Mutta Juniori! Heti kun tulin kotiin alkoi tarina, että onko syötävä tänään? Ei yhtään nälkä! JNE. Sovittiin, että tulee kuitenkin seiskalta käymään. Laitan ruuan siihen. Ja sitten rakas appiukko! Alkoi kyselemään Äiskän shakkinappuloiden kaupallisesta hyödyntämisestä. Eihän se ole kuin ryhtymisestä kiinni! Sama juttu pöydällä. Siinä vaiheessa alkoi minulla käyrä kohota! Jotenkin tuntuu, että touhuamista on ihan tarpeeksi ilman bisnesideoitakin. Vaikka olen toistakymmentä vuotta elättänyt itseni kaupanteolla, se ei vaan nyt tunnu nappasevan. Onneksi appikin taisi huomata ärtymykseni ja tasoitteli, että ihan yleisellä tasollahan minä... No sitten Mari näytti pyöränsä vakuutuslaskun! Tapiolan tekemän tarjouksen jälkeen neljännen korjausyrityksen piti johtaa vakuutukseen, joka on tarjouksen mukainen. Katin kontit! Ei sattunut vieläkään. Kun minulla olisi muutakin tekemistä kuin laukata vakuutusyhtiössä oikomassa niinkin yksinkertaista asiaa kuin liikennevakuutusta. Ja viimeksi Mari! Juuri kun olen aloittamassa ruuanlaittoa: Iskä ei kait haittaa, jos en syökään tänään kotona. Ei ole yhtään nälkä. Voi helkkari, että hitsasi Iskällä. Hikeennyin ihan liikaa Marille. Lopuksi pyysin anteeksi, mutta ei enää ollut kovin innokkaita fiiliksiä kokkailuun. Oli tunne, että tänään on sellainen perse edellä puuhun -päivä.

Juniori tuli kuitenkin sovitusti syömään. Ruuaksi meillä oli makaronia ja 

broileria letšo-kastikkeessa

600 g broilerisuikaleita

1 silputtu punasipuli

3 valkosipulin kynttä murskattuna

1/2 rkl paprikajauhetta

pikkupurkki smetanaa (oisko siinä vakiopurkissa 120 grammaa?)

1 rkl vehnäjauhoja

200 g letšoa 

öljyä

suolaa

Kuullota sipuli. Lisää broilerinsuikaleet. Jatka paistamista. Lisää paprika, letšo ja vähän vettä tai kanalientä. Hämmentele välillä ja keitä pienellä teholla. Kuumenna jauhoja kuivalla pannulla tai kattilan pohjalla. Kun alkaa olla merkkejä ruskistumisen alkamisesta, ota pois liedeltä ja lisää smetana ja vähän vettä tai kanalientä. Sekoita hyvin vispilällä. Valuta broileripannulle, lisää valkosipulit ja hämmennä. Anna hautua kypsäksi. Lisää suolaa maun mukaan.

Letšo

Letšo (лечо) on alkuaan unkarilainen ruoka (lecso), josta on omat bulgarialaiset ja venäläiset versiot. Ainakin. Sitä tehdään syksyllä tomaattien ja paprikoiden kypsyessä suuria määriä varastoon. Venäjällä letšoa voi ostaa kaupoista. Minä tein eilisiltana venäläistä versiota, kun ei ollut City-Marketissa valmiina.

1 kg tomaatteja

500 g punaisia paprikoita

noin 150 g eli yksi isohko punasipuli

noin 150 g porkkanaa

vajaa desi öljyä

vajaa puoli desiä etikkaa

vajaa desi sokeria

tasainen rkl suolaa

Pilko tomaatit pieniksi palasiksi. Kaada kattilaan. Lisää sokeri, öljy ja suola. Keitä 15 minuuttia. 

Lisää karkeaksi raastettu porkkana ja etikka. Keitä vielä 15 minuuttia. 

Pilko paprikat sopivan kokoisiksi palasiksi ja poista siemenet. Lisää paprikat ja pieniksi silputtu sipuli kattilaan. Keitä vielä puoli tuntia pienellä teholla. Purkita tuotos. Sitten talven kylminä iltoina otat kellarista purkin ja lämmittelet lieden reunalla kattilassa. Nauti vaikka sellaisenaan smetanan, ruisleivän ja votkan kera. Tai käytä ruuanlaittoon niin kuin minä tänään tein.

Alkuperäinen ohje neuvoi tekemään kaveriksi sellaisia vehnäjauhoklönttejä (галушки), mutta skippasin ne ja keitin vain ihan tavallisia makaroneja. Syntyi aika mitättömän näköinen eväs, mutta maku oli kohdallaan.  Äänin 3 - 0 hyvää. Äiskältä kolmonen.

 Mitä sie siel tuijotat! Mäne tekemää letšoa! Tomaatit on nyt halpoja!

Olisiko 48 tuntia vuorokaudessa parempi

Tänään piti touhuta ruokareseptien kanssa vaikka mitä, mutta eihän se niin mennytkään. Eilen illalla kävin jo puoli yhdeltätoista nukkumaan, mutta nukahdin vasta puoli yhdeltä. Jälkeen päin tajusin, että ei olisi pitänyt juoda töistä tultua kahvia! Näin sitä muututaan. Nuorena ei nukuttanut, jos ei saanut iltayhdeksältä iltakahvia. Töissä oli sen verran vilkasta, että päivä meni ongelmitta. Illalla sitten teen taas viikon ruokalistan ja vähän kokkailen venäläistyylistä lecsóa huomiselle valmiiksi ja käyn aikaisin nukkumaan. Ja paskan marjat! Johonkin se aika vain katosi. Kello tulee yksitoista, ja sain juuri hommat siihen malliin, että pääsin päivittämään tätä blogia. Ensiviikon ruokalista kyllä jäi huomiseen.

Tänään kuitenkin kaiken höseltämisen keskellä kokkailin perheellemme 

Wokkivihanneksia

150 g parsakaalia

150 g kukkakaalia

150 g minimaissia

1 paprika

1 pienehkö sipuli

1/2 purjo

pieni rasia herkkusieniä

öljyä

kastike:

1 iso valkosipulin kynsi murskattuna

1 rkl raastettua inkivääriä

1 tl sambal oelek -tahnaa

1 tl basilikaa

2 rkl hunajaa

1/2 tl perunajauhoja

1/2 dl viinietikkaa

1/2 dl soijakastiketta

Sekoita kastikkeen ainekset.

Pilko kasvikset ja sienet suht' saman kokoisiksi palasiksi ja paista pannulla sellaisiksi al napakoiksi. Suurin piirtein yllä lueteltu järjestys on hyvä. Kypsyvät sitten jotakuinkin samaan aikaan. Niin, minä käytin kahden pannun tekniikkaa. Pikkupannulla wokkasin nopeasti alkuun aina laji kerrallaan ja sitten isolle pannulle kokosin kaikki sekaisin kypsymään. Kun kaikki on saatu isolle pannulle, kaada hyvin sekoitettu kastike sekaan. Kuumenna ja tarjoile saman tien.

Lankomies oli kylässä. Tykkäsi kovasti eli äänin 3 - 2 hyvää. Äiskältä kolmonen.

PS. Äiskä muuten täyttää huomenna 52 vuotta.

Kokeiltaisiinko rakastumista?

Ensi helmikuussa tulee täyteen 25 yhteistä vuotta Äiskän kanssa. Yhteen muutettiin ilman seurustelua suoraan ravintolasta. Naimisissa ollaan oltu kait 21 vuotta. Pitkä aika eikä aina niin auvoinenkaan. Olemme joskus sanoneet, että meillä on italialainen avioliitto. Rakastetaan ja riidellään täysillä. Tämä on sitten johtanut siihen, että keskimäärin kerran viidessä vuodessa on ollut avioero vireillä. On täytetty paperit ja maksettu maksut - ja annettu asian raueta. Kolme vuotta sitten keväällä alkoi olla taas vähän samanlaista ilmaa liikkeellä. Äiskä oli silloin se viisas - niin kuin aika usein muulloinkin. Sanoi minulle: "Kuule Ilkka! Mitä jos lopetettaisiin tämä toisillemme ilkeily ja jatkuva nokkiminen. Kokeiltaisiinko vaikka rakastumista. Muistatko kuinka alkuaikoina piti välillä soittaa töistä toiselle ja kertoa, kuinka paljon rakastaa? Yritetään nyt samaa. Ryhdytään lähettämään toisillemme seurustelutekstiviestejä!" Kyllä minä tunsin itseni ihan pöljäksi, kun töissä tupakkatauolla näpräsin minä rakastan sinua  -tekstareita! Mutta ihme ja kumma ne alkoivat toimia. Se kesä oli meille rakkauden ja läheisyyden kesä.

Etiäisiä

Anoppi (jota en ole koskaan nähnyt) kuoli aivoverisuonen katkeamiseen kun Äiskä oli 14 vuotias. Pari viikkoa Äiskän rippijuhlien jälkeen. 2008 kesällä Mari pääsi ripille. Äiskä kertoi monta kertaa, kuinka paljon hänelle tulee mieleen muistoja omalta rippikoulukesältään. Totesimme sen johtuvan siitä, että Mari oli ensimmäinen tyttö perheessämme. Mutta toisaalta... Äiskä kertoi myös pelkäävänsä, ettei elä vanhaksi. Kertoi kuolemanpelosta. Kävi jopa sopimassa hyvän ystävämme Ankin kanssa, että jos meille kahdelle tapahtuu jotakin, ettemme pysty huolehtimaan lapsista, niin Anki katsoo, että lapsilla ovat asiat kunnossa.  Kaikenlaista tällaista oli ilmassa kolme vuotta sitten kesällä.

Päivälleen kolme vuotta sitten minä kävin ostamassa Champix -tupakanpolton lopettamislääkkeitä koko sadan viidenkympin satsin. Olin ajatellut, että kun Äiskä täyttää 19 päivä 49, niin minä aloitan lääkkeen syönnin ja lopetan tupakoinnin päivälleen kahden viikon kuluttua omana 49-vuotissyntymäpäivänäni. Äiskä oli jo keväällä lopettanut tupakoinnin.

Näinhän me suunniteltiin, mutta ei se sitten ihan niin mennytkään. Seuraavan parin kuukauden aikana aina välillä palaamme siihen, kuinka asiat käytännössä menivät ja kuinka kävi tupakoimattomuudelleni.

Ja lasten toivomuksesta söimme tänään tonnikalapastaa.

Kurkku kestää paistamisen!

Kuten joskus olen sanonutkin, niin aika harvoin vedän ruokareseptejä ihan omasta päästä. Eli osaan vain laittaa ruokaa toisten ohjeiden mukaan. Tänään kuitenkin yllätin itseni. Tein kanapyttipannua. Vaistolla.

Ainekset

2 perunaa
1 porkkana
punainen ja keltainen paprika
puolikas purjo
1 kesäkurpitsa
10 cm pätkä kurkkua
450 g broilerin suikaleita
öljyä
suolaa
mustapippuria

Kuori perunat ja porkkana. Laita öljyä pannulle ja pannu kuumenemaan. Suikaloi kasvikset edellä luetellussa järjestyksessä ja laita sitä mukaa pannulle paistumaan. Näin kesäkurpitsaan saakka. Paista kasvikset al dente eli melkein kypsiksi. Lisää broilerin suikaleet, suola, pippuri ja ihan viimeisenä kuutioitu kurkku. Paista koko ajan käännellen kunnes broileri on kypsää.

Mari oli töissä, joten äänestettiin Juniorin kanssa äänin 2 - 1 hyväksi ruuaksi. Juniori tykkäsi muuten, mutta kasvikset olisi kuulemma saanut jättää pois, niin olisi ollut parempaa. Äiskällä meni nelosen ja vitosen väliin.

Tänään ei Iskällä ole oikein ollut sellainen taistelijafiilis. On ollut ikävä sitä aikaa, kun Äiskä oli vielä terve. Perjantaina Äiskä täyttää 52 vuotta ja kolmen ja puolen viikon päästä tulee kolme vuotta Äiskän sairastumisesta.

Kikherneitä jauhelihapihvissä

Voi kun lasten kasvatukseen olisi saatavilla yhtä selkeä resepti kuin tämän päiväisiin jauhelihapihveihin. Koulut alkavat ensi tiistaina, ja nuoriso biletti tänä viikonloppuna kuin viimeistä päivää. Minä oli aivan varma, että jompi kumpi omistakin nuorista hankkii itsensä tämän riemun johdosta johonkin vaikeuksiin. Mutta yllätys, yllätys! Liekö ollut puhdas sattuma, että kaikki meni ihan putkeen. Juniori tuli molempina iltoina jo ennen määräaikaa kotiin. Marraskuussa 16 täyttävän Juniorin viikonlopun kotiintuloaika on 24.00. Jotenkin olen aina niin hyvillä mielin, kun haluavat lähteä motskarilla tai mopolla. Luotan, että sen verran on järkeä, että eivät aja kännissä konepyörillä. Sattumaa tai kasvatuksen hedelmä, mutta iloinen olen kun koulut alkavat. Jotenkin se vaan rytmittää elämää ja pitää lapset enemmän asiallisissa touhuissa.

Tänään kuitenkin syötiin 

Jauheliha-kikhernepihvejä ja makaronia

400 g jauhelihaa

200 g ranskankermaa

1 muna

230 g kikherneitä (sellaisia suolavedessä valmiiksi keitettynä myytäviä)

1 ruukku lipstikkaa

iso nippu ruohosipulia (jos on vain pieni, niin kuin minulla, voi lisätä kuivattua ruohosipulia)

4 isoa valkosipulin kynttä

3 tl sinapinsiemeniä

1 tl kanelia

cayennepippuria oman uskalluksen mukaan

1 tl mustapippurirouhetta

                                                                                    1 tl suolaa

Ainekset jauheliha-kikhernepihveihin

Silppua ruohosipuli ja lipstikka pieneksi silpuksi kulhoon. Murskaa valkosipulin kynnet sekaan. Lisää loput ainekset. Kikherneistä tietysti valuttele vesi pois. Vaivaa kunnon sitkeä taikina.

Pannulla pinta ruskeaksi ja sitten uuniin.

Taputtele taikinasta pihvejä, jotka paistat pannulla öljyssä ruskeaksi. Aseta pinnalta paistetut pihvit uunipellille ja paista vielä 180 asteessa noin viisitoista minuuttia, jotta pihvit kypsyvät sisältäkin. Keitä kaveriksi makaronia.

Valmis ateria

Tasapeli 2 - 2. Äiskä rankkasi kolmosen ja nelosen välille. Jäin ihmettelemään, että miksi hyviin pihveihin pitää noita herneitä tunkea? Jos vaikka laittaisi kikherneiden sijasta kaurahiutaleita, niin saattaisi viedä kieleni mukanaan.

Viikon ruokalista

Äiskän avustaja on ollut kesälomalla. Kesälomantekijä on ollut tosi tormakka. Suunnitellut etukäteen myös päiväruuat. Asia, joka on helpottanut suuresti minun kaupassa käyntejäni.

Lauantai                          Merimiespihvejä
Sunnuntai                        Jauhelihapihvejä ja makaronia
Maanantai päivä              perunapiiraita (kaupan pakastepiiraita)
                ilta                  kanapyttipannu
Tiistai        päivä             kalapuikot ja perunamuussi
                ilta                  uunisilakoita ja perunoita
Keskiviikko päivä          lämpimiä voileipiä
                   ilta              blinejä eli lettuja ja hilloa (omaishoitajan vapaapäivä, Iskä moottoripyöräilemässä)
Torstai        päivä           riistamunakas
                  ilta               wokkivihannekset
Perjantai    päivä            pinaattiletut
                 ilta                kanaa ja kukkakaalia
Lauantai                        Marin pyynnöstä ihan tavallinen perustonnikalapasta (välillä pitää kuulemma syödä      ihan tavallista kotiruokaakin, sanoi Mari!)