sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Lykynlammen olympialaiset 2017

Pitkä aika on vierähtänyt edellisestä jutusta. Syitä on monia, enkä niitä isommin ala käsittelemään. Syöty kuitenkin  koko ajan. Ja liikuntaa harrastettu. Kuten otsikkokin kertoo, niin tämäkään ei ole varsinainen ruokajuttu. Viisi vuotta sitten nimittäin järjestimme maisteri Siiskosen kanssa kahteen pekkaan Lykynlammen olympialaiset. Homman nimihän oli, että juostiin käytöstä poistetun hyppyrimäen alastulorinteen 169 porrasta viisi kertaa ylös ja alas. Yhteensä 845 porrasta hapotusta. Hävinnyt maksoi illan kaljat sun muut juomat. Pappa betalar päti silloin eli Iskähän siinä maksumieheksi jäi kirkkaasti.

Tarkoitus oli uusia kisa seuraavana vuonna, mutta erinäisistä syistä johtuen homma siirtyi aina viiden vuoden päähän tähän kesään. Ei minulla ole ollut tämä porrasasia mielessä, kun aloitin kolme vuotta sitten crossfitin harrastamisen. Harrastuksen nimi tosin muuttui lisenssiasioista johtuen crosstrainingiksi tässä jokunen aika sitten. Mutta kun kisaa alettiin uudelleen suunnitella, niin heti tuli mieleen, että onpa mukava nähdä, mitä aktiivinen kuntoilu on saanut aikaan.

Lykynlammen portaat. Kuva: Willimiehen jäljillä -blogi


Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna sitten kokoonnuttiin Lykynlammelle. Maisteri Siiskonen saapui Lappeenrannasta ja joukkoon uutena jäsenä liittyi myös opiskelukaverimme Mauri. Mauri on juossut maratoneja, mutta kaljan juonnissa on harjoittelunsa jäänyt vähemmälle. Edellisestä kerrasta oli muutosta sen verran, että ainakin minä tein kunnon lämmittelyt.

Kisaajat. Vas. Maisteri Siiskonen, Iskä ja Mauri
 Kuva: Willimiehen jäljillä -blogi

Ja kisa alkoi. Mauri säntäsi nuoruuden innolla (35v.) kärkeen. Sen jälkeen en häntä pystynyt omien kiireiden vuoksi seuraamaan. Seuraavana maisteri Siiskonen, ja viimeisenä minä, joukkueen ikäpresidentti (57v.). Siiskonen taitaa olla 52. Eli monenlaista kokemusta oli liikkeellä. Yllätyksekseni pystyin oikeasti juoksemaan ensimmäiset 80 rappua eli puoliväliin. Maisteri Siiskosen ohitin jo ensimmäisten parinkymmenen rapun paikkeilla. Hapoillehan se alkoi mennä. Mutta nyt tuli treenaamisen merkitys ensimmäisen kerran näkyviin. Hapoille menoa osasi paremmin varoa ja hallita. Ylhäällä pulssi huitoi 165 tietämillä, eli vielä ei menty ihan tappiin.

Toisenkin kierroksen pystyin vielä puoleen väliin juoksemaan, mutta sen jälkeen olikin kyseessä kävelykilpailu. Taidettiin viimeiset kierrokset jokainen enemmän tai vähemmän kävellä. Viimeinen kierros menossa, Siiskonen on koko ajan kestänyt sellaisen minuutin matkan verran takana. Ensimmäisen kerran viimeisellä kiekalla henkeä vetäessäni havaitsin maisterin yrittävän kiinni ottoa. Ja tässä tuli treenaamisen merkitys toisen kerran esiin. Kun tiesi kierroksen olevan viimeinen, pystyi vetämään itsensä ihan tappiin ja hapoille. Lisäsin vauhtia ja Siiskosen yritys hyytyi. Itsellä oli ylhäällä pulssi lähellä 190 ja jalat ihan tukossa. Mutta ne kestivät hapoille menon ja alas mentiin vielä hallitun ripeästi.

Henkilön Ilkka Pirhonen kuva.
Kisan jälkeen

Mauri oli nopein, aika 13.17. Minä toisena aikaan 24.42, mikä oli melko tarkkaan kaksi minuuttia nopeampi kuin viisi vuotta sitten. Maksuvuoroisena ajan 25.55 saavutti maisteri Siiskonen. Sinänsä maisteri teki koko joukon kovimman suorituksen. Viisi vuotta ikää lisää ilman liikunnan harrastamista ja sekunnilleen sama aika kuin edellisellä kerralla!

Illalla sitten grillattiin, niistä ei sen enempää. Kunhan tässä kesän kiireet helpottavat, tulee myös ruokajuttuja. Liikunnallista kesää kaikille.

1 kommentti:

  1. Huikea suoritus! Ihan mahtavaa, kun harrastat crosstrainingia. Minä oon kokeillut crossfittiä ja ainakin toistaiseks se jäi kokeilun asteelle. Muuta liikuntaa kyllä tulee harrastettua, mutta juu.. se crossfit. Aikamoista rääkkiä etten sanois :)

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.