Lomaillen

Äiskä kävi Kuopiossa KYS:n neurokirurgisella osastolla kontrollikuvauksissa. Eilen ennen lähtöä luin kutsun kolmeen kertaan läpi. Ja aina sama lopputulos. Jos ei ole diabetesta, ei tarvitse mennä mihinkään kokeisiin. Niin sitten mentiin tasan tarkalleen kello 13 paikalle, niin kuin oli kutsuttu. Hyvä päiväkävely tuli Äiskälle, kun pitkiä käytäviä harppoi. Onko verikokeessa käyty? oli ensimmäinen kysymys, kun ilmoittautumiseen päästiin. Kerroin, että ei ole käyty, kun ei ole diabetesta. Hoitsu tiskin takana kertoi ystävällisesti, että kyllä se pitää ja oli muuten kutsussakin. Deja vu! Nyt muistin, edellisellä kerralla oli aivan sama juttu. Ja minulla alkoi hermo käryämään. Oltiin nimittäin kävelty aivan näytteenoton oven editse tullessa ja nyt olisi pitänyt lähteä uudelle reissulle. Minä olin suunnitellut koko illan täyteen tekemistä eli en millään olisi malttanut. Kiukuttelin siinä asiasta ja kyselin pyörätuolia, että päästäisiin nopeammin. Vaan sitten alkoi tapahtua. Viereisestä potilashuoneesta tuli hoitaja, antoi pyörätuolin. Kysyi, että mihin se näytteen ottaja tulee. Kun kuuli tilanteen, totesi iloisesti hymyillen: Minä voin lähteä käyttämään, pääsette lähtemään asioillenne. Ja minä olin myyty! Iloisesti rupatellen hoitaja lähti käyttämään Äiskää ja minä samaa matkaa kotiin. Joskus erinomainen ystävällinen palvelu yllättää äkkiarvaamatta ja tuo hyvää mieltä kohteelleen pitkäksi aikaa. Tänään sitten varjoainekuvailivat Äiskän jäljelle jääneet verisuonen pullistumat ja myöhemmin kesällä ilmoittelevat, ovatko kestäneet entisen kokoisina vai alkaneet pullistelemaan.

Mitä näihin kokkailujuttuihin tulee, niin ei ole huvittanut yhtään. Odotan vain loman alkua. Ruokana on ollut milloin sika-nautaterriiniä eli nötköttisäilykettä makaroniin sotkettuna milloin nakkeja ja perunoita. Lienee rehellisempää todeta, että minä olen nyt kesälomalla ainakin tämän kesäisen motskarireissun loppuun saakka. Maisteri Siiskosen kanssa sitten lihoja grillaillessa päätän, jäänkö vielä hoitovapaalle - itseäni hoitamaan. Päivittelen blogia, jos aihetta ilmaantuu eli elämässä tapahtuu jotain mainitsemisen arvoista tai tulee laitettua mielenkiintoista ruokaa, joka ansaitsee tulla esiin. Hyvää juhannuksen odotusta kaikille.

Elon merkki!

En minä minnekään ole kadonnut enkä lopettanut bloggaamista tai ruuanlaittoa. Nyt on vaan ollut tuhottoman paljon ihan pieniä asioita, joita on ollut mukava tai pakko tehdä. Niin pieniä, ettei niistä ole ollut paljon maailmalle kerrottavaksi, mutta ovat vieneet kuitenkin kaiken ajan. No sellainen pieni asia tietysti on ihan kertomisen arvoinen, että olen vihdoin saanut itseni revittyä sen verran tästä tietokoneen vierestä irti, että nähtävästi ehdin lukemaan ennen kesälomaretkeä suunnittelemani kaksi kirjaa: Arto Mustajoen "Kevyt kosketus venäjän kieleen" ja Klaus Bednarzin "Das Kreuz des Nordens". Lisäksi on ollut kaikenlaista pientä turhaa kulunkia, joka on pakottanut sopeuttamaan kulutusta. Ja kun kulutusta sopeutetaan nopeasti, on syömisen laatu kieltämättä helpoin tapa. Sattuu vielä yksiin tuon tiukan ajankäytön kanssa. Kun ruokana on makaronia ja ketsuppia ruisleivän ja piimän kera, ei ruuanlaittoon mene paljoa aikaa eikä rahaa. Painokaan ei pääse enää nousemaan.

Esimerkkinä kuluvan viikon ruokalista:

Maanantai  jauhelihakeitto

Tiistai        makaronit ja jauhelihakastike

Keskiviikko riisihiutalepuuro ja mustikkakeitto

Torstai       perunamuussi ja makkarakupit

Perjantai    nuudelit

Lauantai    kyläreissu, valmiit sapuskat.

Sunnuntai  jotain valmiita tähteitä pakasteesta

Ja aina väliin salaattia, hedelmiä ja marjoja. 

Vobla - Laptonin lahnat

Vobla (Rutilus caspicus), suomeksi vobla, on Kaspian meressä ja siihen laskevissa joissa elävä kala. Venäläisten "kansalliskala".  Syödään suolattuna ja sisälmyksinenn kuivattuna. Esimerkiksi oluen kanssa. Samalla periaatteella valmistetaan myös muita kaloja. Lähes yhtä suosittu on villakuore. Olen nähnyt myös särkeä, kampelaa ja lahnaa myytävän samalla periaatteella valmistettuna.

Maaliskuun puolivälissä Lehmon Laptoni soitti keskeltä Pyhäselän jäätä, puolivälistä Rääkkylää. Kysyi, että otanko sellaisia kahta puolta kilon olevia lahnoja. Olisi kuulemma parikymmentä tarjolla ja vaihtoehdot ovat, että otanko minä vai jättävätkö variksille. No minähän otin. Laitoin saavin pohjalle kolme senttiä karkeaa suolaa, sitten kerroksen lahnoja, joista oli pää ja suolet poistettu. Sitten taas suolaa, lahnoja, suolaa, ja niin edellee kunnes kaikki lahnat olivat suolassa. Päällimmäiseksi kerros suolaa ja hieman saavia pienempi kansi päälle. Kannen päälle kymmenen kilo kiviä ja saavin sulkeva kansi vielä päälle. Siellä ne suolautuivat kunnes tänään päätin naapurin Tuomon kanssa katsoa, mitä niille kuuluu.

Harvoin menee homma yhtä hyvin putkeen kuin tällä kertaa. Olen kerran ostanut Pietarissa Ligovon torilta tuoreita kuivaksi suolattuja villakuoreita eli snitokkeja ja kerran kaverini Sergei löysi tuoreita voblia. Ne olivat hyviä, mutta tämä lahna oli vielä parempi! Kokeilkaa ihmeessä.

Matalalentoa!

Ihan mahdotonta matalalentoa on tämä omakotitalossa asuvan elämä näin keväällä. Vaikkei sinänsä ole isommin mitään pihahommia tullut tehtyäkään. Toisaalta tästä voisi vetää johtopäätöksen, että hulina-aikaa asumismuodosta riippumatta. Mistä johtunee? Välillä olen jopa pohtinut tekemisten karsimista. Ehtisi paremmin lukemaankin. Vaan ei kait sitä vanha koira temppujaan unohda eikä uusia opi. Mennään näin. 

Touhutessa se meni äitienpäiväkin. Sen verran helpotin touhuamista, että tilasin täytekakun Visiitti-ravintoloiden ravintola Puistosta. Kakkumestarina toimi Decapitated Foodblogin Insanity. Sen verran esitin toivomusta, että kerroin Äiskän olevan vähän päälle viisikymppinen rokkimimmi. Tulos miellytti niin näöllään kuin maullaankin. Ja maku parani ajan myötä.

Viikonloppuna tuli myös grillailtua. Tällä kertaa grillailimme poikkeuksellisesti pelkkiä kasviksia.

Marinoidut halloumi-kasvisvartaat 

2 munakoisoa

2 kesäkurpitsaa

2 punaista paprikaa

2 valkoista suippopaprikaa

2 rasiaa kirsikkatomaatteja

3 pakettia (noin 750 grammaa) halloumijuustoa

Marinadi

3 dl oliiviöljyä

4 valkosipulin kynttä murskattuna

4 tl paprikajauhetta

2 tl juustokuminaa

2 tl rosmariinia

2 tl oreganoa

1 tl cayennea

1 tl mustapippurirouhetta

2 tl suolaa

Pilko kasvikset edellisenä iltana grillivartaaseen sattuvan kokoisiksi palasiksi. Pane palaset isoon kulhoon ja marinadin ainekset päälle. Sekoita hyvin ja jätä viileään. Paloittele myös halloumi vartaaseen sattuvan kokoisiksi paloiksi. Älä tee liian pieniä, sillä murtuvat helposti ja putoavat sitten aikanaan grilliin eivätkä grillaajan mahaan. No niin, nyt on siis juustokin paloiteltu. Koska halloumi on suolaista, laita palaset kylmään veteen likoamaan ja odottamaan seuraavaa päivää. 

Tästä eteen päin homma onkin helppoa. Virittele seuraavana päivänä grilliin tulet,  ja pujottele kasvikset ja juustot vartaisiin. Kun hiillos alkaa olla sopiva, nostele vartaat grilliin ja grillaa koko ajan käännellen kypsiksi. Eivät ne oikeastaa kaivanneet mitään kaverikseen. Hyviä olivat - paitsi Juniorin mielestä. Kävi grillin vieressä nälissään vilkaisemassa ja söi päälle läjän voileipiä! Äiskän asteikolla meni kakkosluokan ruuaksi, ainakin melkein.

Iltanäkäräiset

Tietokoneen kello näyttää 0:19 lauantai-aamuna. Äiskä kävi hetki sitten nukkumaan. Minä sekoittelin pienen yömyssyn itselleni. Lasillinen Saaremaata ja rusina. Oli tippunut pöydälle kiisseliä keitellessä. Se rusina. Kiisselin keittelin aamupalaksi eilisestä omenoiden keitossa käyttämästäni siideristä.

omenainen siiderikiisseli

omenoiden keittämisestä  tähteeksi jäänyt siideriliemi
1 omena kuorittuna ja kuutioituna
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 rkl perunajauhoja

Keitä omenat liemessä pehmeiksi. Lisää sokeri ja vaniljasokeri. Sekoita perunajauhot tilkkaan kylmää vettä ja kaada koko ajan sekoittaen kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja poista liedeltä. Anna jäähtyä ja tarjoile. Lämpimänä maistui ihan hyvälle. Aamulla kuullaan tarkemmat kommentit.