Sadonkorjuuta

Keväällä tuli esiteltyä kuvia alulla olevista tomaatin, chilin ja paprikan taimista. Nyt alkaa olla sitten yhteenvedon aika. Kesän sato kokonaisuutena oli minun kasvattamakseni runsas, vaikkei satokausi kaikilta osin mennyt niin kuin olisi pitänyt. Tällä tarkoitan sitä, että kasvit olivat hukkua liikaan veteen lomani aikan. Tämä vei varmasti kaksi viikkoa kehitystä taa päin. Vaan kesä oli pitkä, lämmin ja aurinkoinen, joten satoakin syntyi. Iloisimpana yllätyksenä mieto pienen paprikan kokoinen chili, Poblano. Talven aikana kuolleen taimen tilalle sain siemenet niin myöhään, ettei sen olisi pitänyt ehtiä tänä kesänä tehdä minkäänlaista hedelmää. Mutta niin vain pääsin tänään syömään sen yhden valmiiksi kypsyneen. Tomaatit ostan jatkossa kaupasta, paitsi suippotomaatin. Niitä laitan ensi vuonna useamman taimen. Jalapenot heitän pois, niihin en saanut oikein mitään. En makua enkä kokoa. Chilejä en lisää, mutta mietoa Poblanoa laitan useamman taimen. Paprikoissa jatkan erikoislajikkeiden etsimistä. Tämänkesäinen Tequila on ainoa, joka säilyy. Maku siinä ei ollut mitenkään erityinen, mutta violetti väri sattuu hyvin salaatteihin. Edellä kuvattu linjaus johtuu vain ja ainoastaan siitä, että vaadittavaan työmäärään suhteutettuna perustomaatteja ja -paprikoita saa kaupasta niin edullisesti, ettei kannata itse kasvatella. Eivätkä ne itse kasvatetut niin paljon parempia ole.

Se ainoa kypsäksi ehtinyt Poblano.

Chili olisi mielenkiintoinen, mutta sen käyttö ruuanlaitossa on hieman kimurantti. Suurin osa chiliä käyttävistä resepteistä on sellaisia, joissa chili on mauste. Minä en ole kovin ihastunut tähän logiikkaan, jossa hyvälle maistuvasta lihasta tehdään niin tulista, että lihan tms. maku katoaa. Sen takia olenkin ihastunut tuohon suurikokoiseen Poblanoon, josta voi valmistaa ruokaa täytettyjen paprikoiden reseptejä mukaellen. Tänään sitten mukailin ihan vaistolla 

Täytettyjä Poblano-chilejä

2 Poblanoa

100 g naudan jauhelihaa

1 muna

2 rkl kanttarelleja

2 rkl kaurahiutaleita

1 tl suolaa

1 tl valkosipulijauhetta

1 tl mustapippuria

loraus vettä

2 rkl parmesanraastetta
2 rkl ruohosipulia

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Halkaise chilit. Poista siemenet. Sekoita muut ainekset taikinaksi. Täytä chilin puolikkaat jauhelihataikinalla. Paista uunissa kypsäksi. Aikaa taisi mennä minulta kypsentämiseen sellaiset parikymmentä minuuttia. Tarjoile.

Täytetyt Poblanot perunamuussin ja sipulin sekä hapankaalin ja puolukoiden kera.

Tämä oli ihan minun oma herkkuateria, jota en edes tarjonnut muille. Tykkäsin. Ja täyte onnistui tosi hyvin, vaikka olikin ihan itse kehitelty.

Jos jollakin on reseptejä, joissa chili on pääraaka-aine, niin mielelläni kokeilisin. Paitsi paholaisen hilloa, sillä sekin on sitten enemmän lisuke.

Jälkihoitoja

Aina välillä todetaan jonkin ikävän tapahtuman yhteydessä, että jos tästä täytyy jotain hyvää löytää, niin... Ja sitten jotain aina löydetään. Minulle kävi juuri noin oman sairastumiseni kanssa. Tietysti enimmiltään koko juttu oli aika paha ja ikävä, mutta hyvää löytyi etsimättä. Henkiin jääminen ja oman itsensä tutkiskelut sun muut sellaiset ovat tavallaan asiaan kuuluvia ensisijaisia positiivisuuksia. Nyt, kun elämä alkaa palautua uomiinsa, alan arvostaa myös näitä toissijaisia hyviä asioita. Juniori on ottanut ihan toisella tavalla vastuuta olemisestaan ja elämisestään. Näkee, että hän on myös oivaltanut kodin ja vanhempien läsnäolon merkityksen ihan uudella tavalla, kun on muutaman viikon saanut illat tässä kotona yksin istuskella. Sen näki jo silloin kun olin vielä sairaalassa. Poika istui pitkiä aikoja tarinoimassa kanssani. Kertoi kotona olevan tylsää yksin ja keskustassa kylmää! Samoin olemme huomanneet, että tapahtunut yhdisti meitä perheenä. Vaan suurin hyvä mielestäni on Äiskän toimintakyvyn palaaminen. Moni sellainen asia, jossa ennen sairastumistani Äiskä tarvitsi apua, hoituu nyt täysin omatoimisesti rutiinilla! Ne ovat tärkeitä asioita niin hänelle itselleen kuin meille muille - omatoiminen selviytyminen nostaa kummasti mielialaa ja itsetuntoa.

Olen aina tykännyt palautteen antamisesta. Erityisesti, jos kyseessä on ollut positiivinen palaute. Tänään, kun kävin niitä keittiön ihmisiä sairaalalla haastattelemassa, kävin myös kiitoskäynnillä teho-osastolla. Kirjoitin auki, miltä tuntuu olla kuoleman kielissä keuhkokuumeessa, ja annoin esseen osaston henkilökunnalle. Lisäksi vein kiitokseksi hyvästä hoidosta täytekakun.

Lisää kuvateksti

Kakussa hoitaja pumppaa auton käsipumpulla mahallaan olevalle potilaalle ilmaa. Kakun on tehnyt Visiitti-ravintoloihin kuuluvassa ravintola Puistossa työskentelevä Decapitated food -blogin Suski.

Vauhti päällä

Nyt alkaa olla normaali vauhti päällä. Mitään kun ei tee, niin liikkeessä jaksaa olla koko päivän. Normaalien arkiaskareiden eli ruuan laiton, kodin siistinä pitämisen ja kaupassa käynnin lisäksi ei sitten muuta uskalla yrittääkään. Mutta siitä olen iloinen, että jaksan jo noitakin hommia (ja kaikennäköistä muuta pientä, joka ei rasita fyysisesti) touhuta koko päivän. Vauhti vaan ei nähtävästi ole vielä ihan entisellään, sillä päivästä pyrkivät tunnit loppumaan. 

Huomenna muuten käyn haastattelemassa Pohjois-Karjalan keskussairaalan ravitsemuskeskuksen henkilöitä eli juttu sairaalaruuasta toteutuu pikapuolin. Kun siellä sairaalassa sain kymmenen ylimääräistä painokiloa tippumaan pois, niin nyt sitten olen yrittänyt pitää saavutetusta tasosta yllä. Yhdeksi keinoksi olen yrittänyt nostaa kerran päivässä keiton syönnin. Niinpä tänään ruokalistallamme komeilikin

Pinaattikeitto

210 g pinaattia

2 dl vettä

1 l maitoa

3 rkl vehnäjauhoja

1 1/2 tl suolaa

2 tl sokeria

50 g voita

4 kovaksi keitettyä kananmunaa

Silppua pinaatti tosi pieneksi silpuksi. Pane silppu kattilaan ja lisää vesi. Keitä viisi minuuttia koko ajan hämmentäen. Lisää maito, jätä pari desiä maitoa suurustamiseen. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kymmenisen minuuttia. Kannattaa aika useasti pyöräyttää lastalla tai vastaavalla, ettei pala pohjaan kiinni. Lisää mausteet. Sekoita vehnäjauhot kylmään maitotilkkaan, jonka olet säästänyt. Kaada seos kattilaan ja kuumenna keitto kiehuvaksi. Kuori munat ja leikkaa lohkoiksi. Lisää lohkot keittoon ja tarjoile.

Hyvää äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla meni jälleen kerran kolmannen luokan ruuaksi. Minusta lautasellinen pinaattikeittoa on niin tylsän näköinen, että en ottanut kuvaakaan.

Kiinni ottoa

Ei tahdo Iskä kestää millään tässä terveen tahdissa mukana. Yllättävän nopeasti muuten laitostuu. Viikko sitten kun olin edellisenä päivänä kotiutunut, istuin aamulla sohvalla ja odotin aamupalaa! Ei tuonut kukaan. Itse piti käydä tekemässä. No nyt on tullut tehtyä jo kaikenlaista. Kuten eilen taisin jo kertoakin, meni viime viikko enemmänkin Äiskän avustajan tekemien ruokien turvin läpi. Viikonloppuna sen sijaan tuli harrastettua ihan oikeaa kokkailua. Joskus alkuvuodesta laitoin spätzlelaatikkoa työkaverin antaman ohjeen mukaan. Nyt kehitin sitä hieman omaan makuuni sopivammaksi.

Jauheliha-spätzlelaatikko

500 g tuorespätzleä (Lidlistä ainakin saa)

1 sipuli 

5 cm purjoa

400 g jauhelihaa

suolaa, mustapippurirouhetta

250 g hapankaalia

200 g mozarellaraastetta

margariinia

Lämmitä uuni 200 asteiseksi. Voitele uuninkestävä vuoka. Pane spätzlet vuokaan. Ruskista jauheliha paistinpannulla ja mausta se suolalla ja mustapippurilla. Sekoita spätzlen joukkoon. Silppua sipuli ja purjo ja kuullota ne pannulla. Lisää vuokaan. Kuumenna myös hapankaali pannulla ja sekoita se muiden joukkoon. Viimeksi sekoita vuokaan puolet mozarellaraasteesta. Loput mozarella ripottele vuoan pinnalle. Kypsennä uunissa kunnes pinnalla oleva juusto alkaa olla kauniin ruskeaa. Tarjoile.

Tosi hyvää äänin 2 - 1. Minä ja Juniori tykättiin. Äiskällä on ollut sairaalasta tuloni jälkeen jännä vaihde päällä. Kaikki vähänkään oudompi ruoka on lähtökohtaisesti pahaa, vaikkei olisi vielä edes maistellut. Nyt huvitti seurata, kun ruoka ilmiselvästi oli ihan kelvollista perusruokaa (jonka Äiskä myöhemmin myönsikin), mutta luonto ei antanut periksi myöntää asiaa ihan heti.

PS. Kesän hauskin viljelytuttavuus oli suippotomaatti. Näitä kasvatetaan ensi kesänä enemmän ja jotain muuta jätetään pois. Nyt jäi sato pienehköksi, kun erinäisistä syistä en ehtinyt alkukesästä paneutumaan asiaan riittävästi. Eli olin motskarireissulla Venäjällä ja meinasivat tukehtua liian veden takia.

Ravintolapäivä 18.8.

Olen edelleen tyytyväinen siihen, että aikoinaan ryhdyin harrastamaan ruuanlaittoa. Nytkin on saanut heti sairaalasta palattua aloittaa harrastamisen. On ollut suorastaan pakottava tarve harrastaa. Joku muu harrastus olisi vaatinut huomattavasti pidemmän toipumisajan. Kieltämättä menneellä viikolla on pitänyt mennä siitä ali, missä aita on ollut korkeimmalla. Eli Äiskän avustaja on tehnyt hyvää ruokaa päivällä sen verran paljon, että minulle on jäänyt vain illalla lämmittäminen. Paitsi nyt viikonloppuna piti jo jotain tehdä itsekin. Lupasin ensimmäisen postauksen käsittelevän sairaalaruokaa, mutta en ole vielä saanut audienssia sairaalan keittiöön, joten käsitellään ennen sairastumistani vietetty ravintolapäivä pois roikkumasta.

Ravintolapäiväähän vietettiin 18.8. sunnuntaina. Minä kokkailin kanashavermoja. Shaverma on kotoisin Lähi-Idän alueelta. Venäjälle lienee tullut Armeniasta. Pietarissa ja sen vaikutuspiirissä puhutaan shavermasta, muualla Venäjällä shaurmasta. Ruokana shaverma on yksinkertaista pikaruokaa: lavash-leivän sisään pyöräytetään salaattia ja lihaa - lammasta, sikaa, kanaa, ja kastiketta päälle. Minä päädyin valmistamaan kanashavermoja. Ja kun en saanut mistään lavashia, niin korvasin sen paksummilla taco wrapeilla. Lavashia ei tarvitse lämmittää, mutta wrapit maistuivat paremmilta, kun ne lämmitti kevyesti.

Iskän kanashavermat

800 g maustamattomia kanasuikaleita

suolaa, mustapippurirouhetta

4 kpl taco wrapeja tai lavash-leipää

300 g kaalia

1 tomaatti

1 tuore kurkku

1 paprika

1 sipuli

2-3 valkosipulin kynttä

6 rkl ketsuppia

6 rkl majoneesia

Sekoita silpuksi leikatuista kaalista, kurkusta, paprikasta ja sipulista salaatti. Murskaa valkosipulin kynnet ja sekoita ne ketsupin ja majoneesin kanssa kastikkeeksi. Ruskista kanasuikaleet ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Lämmitä wrappi kevyesti. Laita sen päälle salaattia, hieman kastiketta ja lopuksi kanaa. Käännä itseäsi vasten oleva wrapin reuna sisään päin. Seuraavaksi käännä molemmat reunat sisään päin. Nyt annos kestään käsissä ja on valmis syötäväksi.

Suosituimmaksi kastikkeeksi osoittautui edellä kuvatusta versiosta chilillä terästetty kastike. Ravintolapäivään tein edellä olevan ohjeen mukaisia suhteita noudattaen satsin, johon meni noin kuusi kiloa kanaa. 

Oli tosi vaikeaa arvioida kävijöiden määrää etukäteen. Marin kakkuloita -blogin Marin kanssa arvelimme, että 25 kävijää on varma. Päätimme odottaa 50 kävijää ja varautua 60 kävijän mukaan. Loppujen lopuksi kävijöitä oli lähes sata, joista vajaa parikymmentä meni suoraan Marin jälkiruokaosastolle. Jälkiruuat riittivät hyvin. Niistä lienee Mari tehnyt blogiinsa oman postauksen. Shaverma-osastolla salaatti ja kastikkeet riittivät hyvin, mutta kanaa piti käydä välillä Siwasta ostamassa lisää. 

Kaikkinensa tosi mielenkiintoinen kokemus.