Kalajuttuja

Lapsena ja nuorena tuli käytyä paljon kalassa. Ja nimenomaan pohjaongella eli jäykästä 30 - 40 senttiä pitkästä vavasta lähti siima, jonka päässä oli madolla varustettu koukku ja paino. Siiman pituus säädettiin siten, että mato lillui vajaan puolen metrin päässä pohjasta. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun 200 grammainen ahven nykäisee vavan kautta rannetta. Ja kesäisen autereiset aamut. Mutta jotenkin tämä elä vain on mennyt siten, että nykyään kaikki muu tuntuu tärkeämmältä kuin ongella käynti. Nähtävästi tykkään muista jutuista enemmän, sillä niinhän se tahtoo olla, että aina löytyy aikaa asioille, joita pitää tärkeinä ja joista tykkää.

Mutta kalaruualle löytyy aina aikaa. On se kala vaan niin hyvää. Jopa jossain määrin aliarvostettu silakka, jota tänään söimme hyvin perinteiseen tapaan valmistettuna. Ja vieläpä pakastesilakoita, kun oli lihatiskistä päässyt loppumaan.

Paistetut silakat neljälle

noin 20  isohkoa silakkafilettä

sitruunamehua

suolaa, valkopippuria

vehnäjauhoja

2 munaa

korppujauhoja

oliiviöljyä

mustia oliiveja (meni näidenkin ostaminen vaikeaksi, kun kuulin, että ovat yleensä kauheilla myrkyillä mustutettuja vihreitä)

sitruuna

Ruiskuttele fileet sitruunamehulla. Anna vetäytyä 5 - 10 minuuttia. Ripottele fileiden päälle suolaa ja valkopippuria. Vatkaa munat rikki. Kaada yhdelle lautaselle vehnäjauhoja ja toiselle korppujauhoja. Jauhota fileet ensin vehnäjauhoissa. Sitten pyörätät ne munakulhossa ja lopuksi kääntelet korppujauhoissa.

Lopuksi paista oliiviöljyssä kohtuullisella lämmöllä molemmilta puolilta kullan ruskeiksi.

Kaveriksi keitin perunan per nenä. Juniori teki kermaviilistä, suolasta, sokerista ja tillistä kylmän kastikkeen. Tarjolle laitettaessa laitoin vielä lautasen reunalle muutaman mustan oliivin. Toivat mukavaa suolaisuutta kuumaan kesäiltaan. Tarkoitus oli vielä laittaa nätisti muutama sitruunaviipale, joista voi vielä rutistella mehua kalalle. Tämä komistus kuitenkin jäi, sillä Juniori kuori vahingoissa sitruunan ja siitä saa tosi hankalasti rutisteltavia palasia.

Hyvää äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla meni kakkoseen.

Kyllä osaa kahvin keitto olla vaikeata

Työpaikkani kahvi- ja lounasravintolatoimintaa pyörittää valtakunnallinen yritys. Sama firma pyörittää kaikkia Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen ravintoloita. Näin heinäkuussa oma ravintolamme on lomien johdosta suljettu. Käymme yliopiston henkilökunnan ravintolassa. Viime viikolla ostin porukallemme jälkiruokakahvit. Intin petrooliksi kutsuttu kama on laatukahvia saamamme tärpätin rinnalla. Lehmon Laptoni joi ja irvisteli. Minä menin ja ostin teetä. Kolmas joukostamme meni valittamaan, että kahvi maistuu kuin märän pahvin imeskely. Kaikkea se onkin maistanut! Kokki totesi heti, että sitä ei ole sitten sekoitettu. Kamu sai uuden sekoitetun kahvin. Perjantaina sama toistui lievempänä. Kehotin sekottelemaan kahvia vähän useammin ja join irvistellen. Tänään sitten taas oli samaa pohjanoteerausta. Kyllä minä hitsasin! Kerroin kokille, etten tosiaankaan ymmärrä kuinka voi olla näin vaikeaa keittää kahvia. "Keitetään aina samalla tavalla." Keittäkää vain, mutta maistakaa joskus itsekin. Join teetä. Kolmas kamu valitti asiallisemmin. Sai uuden sotketun kahvin. Laptoni irvisteli. Kyllä minä silti ihmettelen, kuinka vaikeaa on keittää kahvia! Ja hyvät ihmiset: älkää tyytykö huonoon palveluun tai tuotteeseen! Maksatte kuitenkin rahalla!

Kotona sitten värkkäsinkin raikkaan kesäisen 

Ruohosipulipadan

4 dl vettä

2 dl kahvikermaa

200 g ruohosipulituorejuustoa

tujaus valkopippuria

2 - 3 tl hunajaa

1 tl suolaa

2 rkl perunajauhoja sekoitettuna desiin kylmää vettä

1 ruukku silputtua ruohosipulia (tai jos kasvaa omasta takaa, niin noin desi)

3 - 4 porkkanaa

1 pieni kukkakaali

140 g pekonia (Lidlissä sattui olemaan tämän kokosissa paketeissa)

Laita kattilaan vesi, kerma, juusto, valkopippuri, hunaja ja suola. Kuumenna kiehumispisteeseen. Lisää veteen sekoitettu perunajauho ja ruohosipulisilppu. 

Kuori porkkanat ja pätki palasiksi. Palastele myös kukkakaali. Keitä porkkanpalasia ja kukkakaalia kymmenisen minuuttia. Leikkaa pekoni sentin suikaleiksi. 

Paista pannulla rapeaksi. Valuta kasviksista vesi pois ja paista niitä muutama minuutti pekonin kanssa pekonin rasvassa. 

Kaada aluksi valmistettu sakea keitto pannulle kasvisten ja pekonin päälle. Tarjoile.

Juniori ei tykännyt. Oli kuulemma liikaa kasviksia. Me Äiskän kanssa tykättiin. Toki rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että pekoni meni tässä ruuassa hukkaan. Ei maistunut. Eli ensi kerralla tuplamäärä pekonia tai sitten ei ollenkaan, niin tulee kasvisruoka.

Junttikanaa

Arki on palannut. Sinänsä ihmeellistä, kuinka yksi viikonloppu voi virkistää. Ihan kuin olisi ollut pidemmänkin aikaa lomalla. Elämään tuntuu tulevan hurjasti sisältöä lisää, kun hyvä ystävä tulee kylään. Mutta kaikki mukava loppuu aikanaan. Niin myös viikonloppu. Äiskän ja Juniorin kanssa sitten touhusimme viikonlopun päättäjäisiksi 

Junttikanaa ja uusia perunoita

1 marinoitua broileri (voi sen toki itsekin marinoida)

1/3 tölkki Budweiser-olutta (joku muukin kelvoton kura kelpaa)

uusia perunoita

Avaa oluttölkki ja ota siitä kunnon kulaus.

Töki tölkin yläreunaan reikiä.

Survo tölkki kanan ahteriin. Aseta kana uunipellille pystyyn ja paista 200 asteisessa kiertoilmauunissa tunti.

Poista tölkki kanan sisältä. Ole varovainen, ettet polta itseäsi, sillä tölkissä saattaa olla vielä jäljellä kiehuvan kuumaa kaljaa. Minä en löytänyt mistään pikkutölkkiä Budeweiseria, joten lorottelin puolikkaan tölkistä juomaa riittävän määrän tarkoituksenmukaisesti käsiteltyyn muun merkkiseen tölkkiin.

Keitä kaveriksi perunoita. Me nautimme vielä eilistä korvasienikastiketta perunan päällä. Kaikki tykkäsivät äänin 3 - 0. Äiskä veti kakkoseen. Broileri ei varsinaisesti maistu sen kummemmalle kuin normaalisti valmistettunakaan. Juju onkin siinä, että kanan sisällä kiehuva olut tekee normaalisti kuivahkoista kanan osista, kuten rintapalat, tosi mehukkaita. 

Kokeilkaa ihmeessä. On muutakin kuin hyvä showtemppu.

PS. Valmis ruoka oli niin ruman näköinen, etten laittanut kuvaa ollenkaan.

Kaksi vanhaa trukkijätkää

Syksy 2003. Seison vesisateessa Joensuun yliopiston humanististen tieteiden tiedekunnan tupakkapaikalla. Olin juuri aloittanut opiskelut - 44 vuotiaana. Siinä tupakoidessani kiintyi huomioni hieman minua nuorempaan kaveriin, joka puhui tutun oloisesti. Iskeydyin juttusille. Kertoi olevansa Etelä-Karjalasta. No sieltähän minäkin alun perin olen maailmalle lähtenyt. Kaveri kertoi olevansa entiseltä ammatiltaan vaneritehtaan trukkikuski. No minä olin ennen opiskeluja ollut kymmenen vuotta konepajalla trukkikuskina. Meistä tuli heti hyvät kaverit ja monta mukavaa hetkeä yhdessä vietettiin seuraavien vuosien aikana.

Kevät 2008. Oltiin molemmat saatu tieto gradujen hyväksymisestä eli alettiin olla niin sanotusti muodollisuuksia vaille valmiita maistereita. Otettiin kolmas samassa tilanteessa oleva kaveri mukaan ja lähdettiin ulkoilukeskuksen kodalle. Kassit täynnä makkaraa, kaljaa ja venäläistä votkaa. "Ottakaahan makkaraa, maisteri Siiskonen." "Kiitos, kiitos. Ottaakos maisteri Pirhonen palan painikkeeksi votkaa vai kaljaa?" Tähän tapaan pelleillen jutustelimme. Pohjimmiltamme olimme tyytyväisiä ison urakan valmistumisesta. Vanhat trukkikuskit - nyt ihan oikeat maisterit. Ja molemmat lähes viisikymppisiä!

Opinnot loppuivat, tiet erkanivat, mutta ystävyys jäi. Ja pelleily. Joulukortteihin kirjoitetaan titteliksi maisteri ja etunimi jätetään kirjoittamatta. Ystävyys on myös yhteistä sisäänpäinkääntynyttä huumoria. Tänään sitten kaksi vanhaa trukkijätkää grillailivat:

Tämän jutun reseptit ovat poikkeuksellisesti kahdelle helvetin nälkäselle äijälle!

Röstiperunat

5 keskikokoista perunaa

1 sipuli

öljyä

juustoraastetta

suolaa

Kuori perunat ja raasta ne karkeaksi raasteeksi. Huuhdo raaste siivilässä ja valuta hyvin. Kuori ja silppua sipuli. Kuumenna öljy pannulla ja paista miedolla lämmöllä sekaisin sotkettuja perunoita ja sipulia kymmenen minuuttia paistosta koko ajan käännellen.

Lisää puolestatoista kahteen desiä juustoraastetta. Sekoita hyvin. Taputtele pinta tasaiseksi. Anna paistua viitisen minuuttia. Käännä paistos toisin päin. Jatka paistamista vielä kymmenen minuuttia.

Lopuksi ripottele pinnalle juustoraastetta, jonka annat vielä sulaa omia aikojaan ennen kuin nostat perunat pöytään.

Lihan kastikkeeksi valmistimme Lehmon Laptonin tuomista korvasienistä 

Korvasienikastiketta

1/2 - 1 l hyvin ryöpättyjä korvasieniä

1 sipuli

köntti voita (noin 50 g)

3 rkl vehnäjauhoja

2 dl maitoa

2 dl kuohukermaa

Sulata voi kattilassa. Kuullota silputtu (no tietysti se pitää myös kuoria) sipuli kattilassa. Lisää sienet. Hauduta keskilämmöllä kymmenen minuuttia. Lisää vehnäjauhot. Sekoita. Lisää vähän kerrassaan maito ja kerma. Anna hautua vielä kymmenisen minuuttia. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Suolaa reilusti ja valkopippuria varovasti. Tarjoile.

Ja koko grillituokion huipentumana nautimme kaksi kolmen sentin

T-luupihviä

2 kolme senttiä paksua t-luupihviä (eli noin 700 g per pihvi)

grillauskastiketta

mustapippurirouhetta

merisuolaa

valkosipuli kuorittuna ja silputtuna

Ota pihvit ainakin puoli tuntia ennen grillausta huoneenlämpöön. Varsinaiseen grillaukseen ihan perinteinen hiiligrilli on paras. Voitele pihvit kastikkeella.

Hiero pintaan mausteet. Paista hyvällä hiilloksella 10 - 15 minuuttia.

Kääntele pihvejä koko ajan ja voitele aina kastikkeella. Tarjoile.

Salaatittina käytimme lehtisalaattia naapurin salaattipenkistä. Kiitos Mailalle. Lisäksi nypimme omasta pihast voikukan lehtiä ja väriksi laitoin tomaattisiivuja. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Kyytipoikana tietysti olutta.

Dvornjagamme Lulu kiittää.

PS. Kiitokset Pilkon Citymarkettiin Tuulalle, joka ystävällisesti erikoistilasi meille kerrotut naudanlihaiset t-luupihvit ja leikkasi ne haluamaamme paksuuteen. Palvelua, joka ei pääsiäisen tienoissa onnistunut Joensuun kauppahallin lihamyymälässä. Ja aina kehutaan kauppahalleja ja moititaan marketteja! Himputti sentään.!

Hyvä päivä

Tänään oli hyvä päivä. Voimassa oleva työsopimukseni ulottui vain lokakuun loppuun. Sain tiedon, että minut on valittu taas uuteen projektiin, joka kestää ainakin ensi vuoden vappuun. Tällaista tämä on. Vuoden 2007 vapusta alkaneen akateemisen urani keskimääräinen työsuhteen pituus on ollut viisi ja puoli kuukautta. No sinänsä hyvä, että töitä on kuitenkin ollut. Ja ensi vappuun mennessä ehtii taas ilmaantua vaikka mitä. Ja toinen hyvä asia tänään oli, että maisteri Siiskonen tuli käymään. Verestellään vanhoja muistoja. Saunotaaan (ja juodaan kaljaa, kunhan on saatu Äiskä nukkumaan). Ei sillä, että salaa, mutta kun kaikissa iltahommissa joutuu auttamaan, niin haluan tehdä sen täysin skarppina. Ei ole kivaa näytellä vesiselvää, jos on kaljoissaan. Ja kuitenkin pitää vastuu kantaa rakkaasta ihmisestä. Ja huomenna taas rillataan porukalla.

Mutta tänään kokkailtiin  kesäisen raikasta seitä ja kuskusta

4 hengelle

400 g seitä

vajaa desi sitruunamehua

2 rkl siirappia

1 tl suolaa

1/2 tl sitruunapippuria

3 punasipulia

loraus oliiviöljyä

250 g kirsikkatomaatteja

ruukku basilikaa

Sekoita sitruunamehu, siirappi, suola ja sitruunapippuri keskenään. Pilko sei sentin sivultaan oleviksi kuutioiksi. Sotke ensin sekoitetun marinadin kanssa. Anna maustua noin tunti mielellään jääkaapissa.

Kuori ja silppua sipulit. Kuullota öljyssä. Lisää kalakuutiot. Paista kolme minuuttia varovasti käännellen. (Ja tässä ohjeessa kannattaa olla tarkkana noiden aikojen kanssa. Säilyy raikkaus. Liikaa paistamalla tulee pahaa ruokaa.) (Siiskonen kattoo tuossa olkapään takana ja sanoo, että taisit itse paistaa liian kauan. Oikeassa on.)

Halkaisen tomaatit ja lisää ne pannulle. Samoin silputtu basilika. Sekoita ja tarjoile.

Minä keitin kaveriksi kuskusta. Ihan yhtä hyvin käy myös uudet perunat tai muussi.

Luokiteltiin äänin 4 - 0 tavalliseksi perusruuaksi, joka ei hurmannut ketään, muttei toisaalta ollut pahaakaan. Äiskän asteikolla kolmonen.