keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Terveisiä lomalta

Olen lomalla. En kokkaa. Ainakaan niin kauan kuin rahat riittävät syödä muiden tekemää. Aloitin loman tutustumalla itäisen naapurimaamme Venäjän ruokatarjontaan. Valitettavasti ihan kaikista jutuista ei tullut otettua kuvia. Milloin oli kamera niin hankalassa paikassa, etti viitsinyt vesisateessa mootoripyötän laukuista käydä kaivamaan, milloin taas yksinkertaisesti unohtui.


Ensimmäisenä päivänä syötiin Podporozhessa hotelli U Maksimitsan ravintolassa lihaa ja perunoita. Pyydettiin tarjoilijaa suosittelemaan jotakin. Ihan sama mitkä reunaehdot asetettiin, niin aina suositteli lihaa kreikkalaisittain. Sitä sitten syötiin. Yllä olevassa kahvilassa käytiin kahvilla Lotinanpellon lähellä valtatie M18 varrella.


Toisena päivänä syötiin kantatie R37 varrella Oshtassa venäläistä suolakurkkukeittoa eli rassolnikkia lounaaksi. Noin 2,5 euroa kivennäisveden kanssa. Yleensäkin, kun tien varrella näki ruokapaikan pihassa rekkoja, niin tiesi saavansa hyvää ruokaa tajuttoman edullisesti.


Illalla sitten ystäväperheen Sveta-rouva tarjoili ensin tuloruuaksi borssia, leipää ja votkaa. Myöhemmin illalla sitten syötiin varsin ovelaa ruokaa. Dima keitti ensin kuoriperunat, jotka sitten murskattiin, mutta ei niin hyvin kuin perunamuussiin. Sitten aikaansaatu muussi paistettiin pannulla. Syötiin majoneesikastikkeessa olevan salaatin ja paistoksen päälle ripoteltavan ruohosipulisilpun kera. Ja votkan.


Kolmantena päivänä jätimme lounaan väliin ja söimme illalliseksi Novgorodiin saavuttuamme ruukulliset villisikaa. Pohjalle oli laitettu perunoita kypsymään.


Neljäntenä päivänä nautin japanilaisessa ravintolassa Novgorodissa lohta nuudelipedillä. Namia, mutta illalla piti vielä hakea kaupasta hiukopalaa.


Viides päivä kului lämpimän aurinkoisessa säässä tien päällä. Kahvi ja Jessentuki 17 -kivennäisvesi riitti.


Illalla ruokailimme Pietarhovin lähellä Nizinossa eli inkeriläisittäin Teppolassa sijainneen hotellimme terassilla sianlihashsashslikkeja. Yksinkertaista, mutta todella hyvää. 


Kuudennen päivän lounas oli 400 ruplaa eli vajaan kympin maksanut kupillinen kalakeittoa Pietarhovin puistossa. Hyvää oli, mutta hinta kirpaisi sielua.


Iltapalan suhteen sitten pihtailtiin. Ostettiin hotellin vieressä sijainneesta kaupasta leipää, makkaraa, juustoa, majoneesia ja lenkkimakkara. Ja vähän kaljaa.



Seitsemäs päivä meni tienvarsikioskista ostetulla kananlihashavermalla. Illalla oli juhlan tuntua, kun Willileidi oli valmistanut minulle Willimiehen kanssa pehmeän laskun kotimaahan. Illalliseksi paria eri laatua venäläisiä piirakoita ja pisteenä iin päälle: itse leivottuja karjalanpiirakoita ja Willimiehen pyydystämästä lohesta kraavattua lohta piiraiden päällä. Jälkiruokana kahvia ja Viipurin konditoria n:o 1:stä ostettua ihanaa sitruunapiirakkaa. Saunan päälle paistettiin vielä takan hiilloksella makkarat. Kiitos vieraanvaraisuudesta Willimiehelle ja Willileidille.

Kahdeksantena päivänä ajelin kotiin ja söin savustettuja muikkuja matkan varrella. Hyvä ruokamatka itään. Suosittelen.

9 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisia ruokajuttuja. Tulimme perjantaina 8 päivän moto-matkalta Venäjältä, kiersimme Pietarhovin kautta Volhoviin ja edeleen Laatokan ympäri. Mielenkiintoinen matka ruokienjkin suhteen, hyvää ja edullista ruokaa, tosin viimeisenä päivänä tulimme kotiin vatsatautisina. Meni onneksi ohi nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, tosi kiva saada palautettasi. Ollaan ajeltu samoilla kulmilla samoihin aikoihin. Noita pyöräjuttujani löydät osoitteesta www.cookingsnowman.blogspot.com

      Poista
  2. Oijoi, onneksi söin juuri vatsani täyteen (Venäjään liittyen kaalisoppaa!). Hyvä ruoka kruunaa matkamiehen/naisen päivän missä päin maailmaa tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili Inkeli, siun pitäs joskus lähtee mukaan näille reissuille. Nämä ovat ihan mahtavia ruoka-, kulttuuri- ja kielipläjäyksiä. Osta moottoripyörä!

      Poista
    2. Heh, onko muita hyviä ideoita?? Kiitos vain, mutta pärinäsussuajat ovat jo kaukana menneisyydessä ja silloinkin takapenkillä. Minulle riittää jännnittävien reissujesi seuraaminen kotisohvalta.

      Poista
    3. Moi. Otakko joskus mukaan? Vois jättää perheen Sortavalaan ja käydä tutustumassa Karjalaan kakspyöräsen selässä. t.Olli Y

      Poista
    4. Joku viikonloppusurautus voisi olla ihan paikallaan. Tämän syksyn mahdollisuudet ovat melko vähissä, mutta soitellaan.

      Poista
  3. ПРИВЕТ! Nyt kaipaan Venäjälle, ja venäläistä kaalisoppaa, sen kanssa viipale suomalaista aitoa ruisleipää ja voita päälle. Meillä on Novgorodin lähellä kesäpaikka, jossa emme ikävä kyllä ole pariin vuoteen päässeet käymään. Petroskoissa söin kerran eräässä kellaritavintolasda saviruukussa valmistettua liha-herkkutattipataa. Suussasulavaa. Laitan itse usein ruokaa Römertopfissa, vaikka se ei taida olla aivan sama asia. Oletko nähnyt Venäjällä missään myytävänä näitä pieniä saviruukkuja? Kohta alkaa sienestysaika, ajattelin yrittää matkia tuota Petroskoin herkkua. Milla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava palaute. Minä olen käynyt tuossa samaisessa kellariravintolassa joskus 80-luvun lopulla. Ja syönyt sitä samaa pataa. Olikohan nimeltään Pietarin pata vai Aleksanterin pata. Kollega vielä pari vuotta sitten muisti tuon nimenkin.

      Ruukkuja on aika usein myytävänä. Ainakin turistipaikoissa.

      Poista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.