perjantai 18. heinäkuuta 2014

Iskä panee parastaan!

Tänään olemme murtaneet ainakin kaksi myyttiä. Myytti numero yksi: Kaikki norjalaiset rakastavat turskaa ja kalaa ylipäätään. Syövät kalaa päivittäin ja ovat taitavia kalankäsittelijöitä. Tässä on tämän viikkoa Trondheimissa asuvan serkkutytön kanssa vaihdettu kuulumisia ihan naamakkain. Yhteenveto: sisämaassa asuvat eivät ole mitään erityisiä kalafriikkejä. Rannikollakin suhde kalaan muotoutuu lähinnä sen mukaan, että osallistuuko perhe pyyntitoimintaan. Muut ovat pääsääntöisesti normaalin pakasteallaskalan kuluttajia. Eivätkä kaikki ole virtuoosimaisia kalankäsittelijöitä. No, onneksi serkkutyttö on suomalainen ja kuuluu enemmänkin noihin turskanorskeihin, vaikkei kalastakaan. Edes virvelillä saati sitten troolarilla. Tykkää kuitenkin kokata kalaa.

Ja sitten se toinen myytti, jonka olemassa oloa olen sitkeästi pitää yllä: en osaa oikeasti kokata eli laittaa omien mielihalujen mukaan ruokaa ilman ohjeita. Tarvitsen aina jonkun tekemän reseptin tuekseni. Tämän myytin murtaminen antoi jo pari viikkoa sitten viitteitä murtumisestaan, kun tein tajuttoman hyvän makuisen makkarakeiton cotechino-makkarasta ja kasviksista. Oli vain niin paljon touhua, ettei siitä ehtinyt kirjoittaa postausta aikanaan ja nyt se on jo unohtunut. Lopullisesti myytti murtui, kun tänään panin parastani ja serkkutytön lähdön kunniaksi kokkasin 

Iskän mitä kaapista löytyy -kalakeitto

1,5 l vettä 
1 rkl suolaa (arvioi itse määrä, sillä minä käytin venäläistä puhdistamatonta suolaa, joka antaa vähän erilaisen täräyksen ruokiin)
perunoita
juuripersiljaa
purjoa
muutama valkosipulin kynsi
1 tl mustapippuria
1/2 tl chilihiutaleita
5 tähtianista
1-2 dl appelsiinimehua
1-2 rkl valkoviinietikkaa
300 g aurinkovihanneksia (ainakin CM:stä löytyy)
kymmenkunta miniluumutomaattia
paketti kahden kalan kuutioita
1 pss isoja katkarapuja
loraus oliiviöljyä

Sulata etukäteen kalakuutiot ja katkaravut. Keitä suolalla maustettu vesi. Lisää pestyt ja silputut kasvikset. Anna kiehua hetken aikaa. Lisää aurinkovihannekset ja mausteet. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää tomaatit ja lopuksi kalat ja katkaravut. Kuumenna kiehuvaksi. Lorauta vielä joukkoon oliiviöljyä ja tarjoile.



Hyvää äänin 5 - 1. Eli kaikki aikuisen tykkäsivät. Porukan tokaluokkalaisen mielestä oli liian paljon outoja elementtejä ruuassa, jota kutsuttiin kalakeitoksi. Äiskä rankeerasi asteikollaan kolmannen luokan ruuaksi, mikä on kalalta ja keitolta tosi kova saavutus. Otti jopa lisää.

PS. Mitä tuohon norjalaisiin tulee, niin serkkutyttö varmaan korjaa kommenteissa asiavirheet.

4 kommenttia:

  1. Eipä tuossa muuta korjattavaa ole kuin että kyllähän minä sillä virvelillä kalastaisin jos vaan joku veis ongelle :-) Terveisin Tiina serkku

    VastaaPoista
  2. Norjassa asuneena allekirjoitan tuon myytin purun..
    Harva siellä kalaa söi, katkarapuja sit senkin edestä.
    Työpaikalla (miellä oli harvinainen työpaikka joka tarjos lämmintä lounasta) oli yksi kalapäivä viikossa ja puolet norjalaisista söi sinä päivänä patonkia tai omia eväitä.
    Mutta kalasoppasi vaikuttaa herkulliselta, hieman kreikkalaisvivahteiselta ja testaan sitä hetimiten

    VastaaPoista
  3. Tuntuu ja näyttää herkulliselta!
    Olen käyttänyt useampaan otteeseen kalakeittoon juuri tuota kahden kalan pakastepakkausta ja huomannut sen sopivan paremmin keittoon kuin tavallisen sein.
    Juuripersiljaa ei meidän kunnan kaupoista kyllä löydy, piti oikein googlata, että mikä kumma se on. Toinen outo oli tähtianis!
    Onko se välttämätön keitossa?
    Chilihiutaleet? Kaikkea outoa sitä löytyykin, kun tarpeeksi vanhaksi elää. :))
    Kokeillaan kuitenkin ohjettasi, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuripersiljan voi korvata palsternakalla.

      Poista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.