keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Räkä

Äiskä sairastaa tahdonalaisten liikkeiden vajaatoimintaa eli apraksiaa. "Apraksialla tarkoitetaan kykenemättömyyttä suorittaa liiketoimintoja, nimenomaan siinä mielessä, että liikkeiden ohjelmointi ei toimi, vaikka motoriikka itsessään olisi kunnossa." (lainaus Wikipediasta) Kun tähän lisätään, että Äiskän riesana on myös afasia, mikä on vienyt puhekyvyn kokonaan, muttei onneksi ymmärryskykyä, niin vastassa onkin monta keljua juttua. Yksi niistä on nielun ja nenäontelon tienoon lihasten toiminnan kordinointi. Äkikseltään voisi kuvitella, ettei siitä nyt niin isoa haittaa ole. Vaan kylläpä on! Juuri niitä lihaksia tarvitaan silloin, kun nenä pitäisi niistää. Ilman kulku pitää osata sulkea suun puolelta, jotta se poistuisi nenän kautta. Äiskä osaa kyllä hengittää nenän kautta, mutta apraksia on viime vuodet astunut aina peliin, kun olisi pitänyt niistää. Eli Äiskä on niiskuttanut nuhassa nenäänsä sisään päin pienten lasten tapaan. Nyt hän on ollut valtaisan räkätaudin kourissa viikon päivät, ja Avustaja on paneutunut niistämisen opettamiseen. Tänä aamuna sitten kylppäristä kuului hirmuinen huuto, kun Äiskä oli aamupesulla. Minä kiiruhdin katsomaan, että mikä hätänä. Eihän siellä ollut muuta hätää kuin se, että Äiskä oli omin päin onnistunut ensimmäisen kerran neljään ja puoleen vuoteen niistämään ulospäin. Ja tuumainen räkä roikkui nenästä! Ilkka, pyyhi tuo räkä pois! tulkitsin tässä vaiheessa huutamisen. Taas oli apraksia pelissä. Kun niistäminen oli onnistunut, niin  terveellä kädellähän olisi voinut sen nenän sitten pyyhkiä, mutta apraksiasta johtuen se juuttui sitten pitämään toista sierainta ummessa. Tämmöistä se on elämä aivoinfarktin jälkeen, kun hyvin sattuu ja henki säilyy. Vaan kyllä osasimme olla iloisia yhden nenän niistämisen takia!

Eilien kävin Venäjällä tankkaamassa, ja kylläpä oli iloinen reissu. Löysin nimittäin mummon myymässä kylän raitilla tuoretta kalaa. Makrillejä, meriahventa, pallasta, mintaita, kuhaa, ahventa ja vaikka mitä! Ja kaikki alle kahdeksan euron kilohintaan! Lisäksi kalan tuonti on tietyin reunaehdoin sallittua EU:n ulkopuoleltakin toisin kuin lihan. Vaan minä poika ostin herkkua, jota en ollut tähänastisessa elämässäni vielä koskaan maistanut. Isoja Laatokan kuoreita vajaan kilon paketin. Suomenlahden kuoretta olin toki Pietarissa asuessani maistanut samoin kuin suomalaista neulamuikun kokoista järvikuoretta. Illalla puhdistin kalat ja laitoin vähässä merisuolassa jääkaappiin. Ja kyllä olli herkullista, kun tänään päivällä ensin ruisjauhoissa pyörittelin ja sitten voissa paistoin!

Muuta ei päivällä ruisleivän lisäksi tarvinnutkaan. Salaatti merilevää ja kalmaria - sekin venäläisestä ruokakaupasta ostettua.


Illalla sitten Äiskän kanssa kaksi nautimme

yksinkertaisesta makkaratattarellosta (kahdelle)

1/2 sipuli
200 g makkaraa
1 pieni suolakurkku
1 dl tattaria
nokare voita
1 3/4 dl vettä
ripaus suolaa

Leikkele makkara palasiksi. Silppua sipulinpuolikas. Kuutioi suolakurkku.  Huuhdo tattari. Ruskista makkara paistinpannulla ja siirrä syrjään. Pane huuhdotut tattarit kuumalle pannulle ja paahda niitä kunnes kosteus on hävinnyt ja tattari tuoksuu selvästi. Lisää pannulle noin 20 grammaa voita ja sipulisilppu. Pyörittele tattaria ja sipulisilppua voissa sen aikaa, että sipuli alkaa hieman kuullottua. Lisää vesi. Anna kiehua pienellä teholla kunnes vesi on hävinnyt pannusta. Aikaa menee kymmenestä kahteenkymmeneen minuuttiin. Lisää suolakurkkuviipaleet ja sekoittele sen aikaa, että kurkutkin lämpenevät. Tarkista maku ja lisää suolaa. Tarjoile.

Ihan syötävän hyvää perusruokaa - noin keskimäärin. Äiskä rankeerasi kolmanteen luokkaan. Minusta taas pienellä ketsuppimäärällä höystettynä oli ihan älyttömän hyvää.

Kuukauden talousmenot tähän mennessä € 121,20 ja 893,78 ruplaa.

9 kommenttia:

  1. hienoa että nostat esille tattarin käyttöä. minä ainakin tykkään sen mausta, lähinnä puuroa olen keitellyt mutta jostain olen lukenut esim. tattaririeskasta. jotain terveysvaikutuksellisia ominaisuuksiakin sillä on, mutta ne ovat mielipidekysymyksiä. en kuitenkaan itse usko että se syötynä olisi mitenkään valkoista riisiä pahempaa. eikä lihota! sympatiat äiskälle, ei kiva olla räkätaudin kourissa. hyvää päivänjatkoa! t kirsti m.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ravitsemusterapeutit ainakin suosittelevat tattarin käyttöä, mutta minä käytän sitä ainoastaan siksi, että se on hyvän makuista.

      Poista
  2. vielä pelmeneistä joita äsken ekaa kertaa söin. herkullisia, täyte ihanaa lampaanlihan ja valkosipulin liittoa, taikina pehmeää ja makuja häiritsemätöntä. keitin lihaliemessä johon pelmenit poistettuani lisäsin purjosilppua ja kaadoin kastikkeeksi. meni täydellisestä ateriasta vaikka ensin luulinkin että pelmenit olisivat vain naposteluruokaa. ulkonäkö nyt oli sitä mitä oli, kun käsin väänsin mutta maukkaus tuli todistettua. näitä jatkossakin! kiitos ohjeesta, t kirsti m.

    VastaaPoista
  3. En voi tajuta miten teidän perheen ruokamenot on noin pienet! Mulla on nyt eka viikko seurantaa takana eikä tässä paljon voi hehkuttaa; yli kolmesataa euroa.
    Kuoretta en ole koskaan maistanut, se on kai aika aliarvioitu kala. Muistelen ainakin joskus kuulleeni jonkun lastenlorun, jossa sanotaan "kissalle kiisket, koiralle kuoreet..." eli vihjaa kai vähän siihen suuntaan, että kuoreesta ei ole kuin eläinten ruuaksi. Olikos se pahanhajuinen kala tai jotain... Mun täytyy kyllä sanoa, että en ole koskaan syönyt mitään pahaa kalaa (silliä ja lipeäkalaa en suostu maistamaan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, meitä on kolme ja puoli henkeä (puolikas tulee siitä, että vaimoni henkilökohtainen avustaja on huushollin leivissä 8 - 15). Viikonloppuna syömme vain kerran päivässä. Eli viikossa tulee syötyjä aterioita 36 kappaletta. Voisiko tässä olla selityksen tynkää.

      Kuoreen tuoksu on voimakas. Suomalaiset sanovat sen haisevan pahalle, venäläiset suolakurkulle. Ja suolakurkku on hyvää! Vaan haju ja maku eivät tässä kohtaa kulje käsi kädessä. Rasvasillistä tulee hyvä, kun liotat sen yön yli maidossa ja sitten leivitettynä paistat. Muista kuitenkin, että rasvasilli on eri asia kuin matjessilli. Minä en muistanut. Siitä enemmän postauksessani Rasvasilli ja matjessilli (http://iskakokkaa.blogspot.fi/2012/01/rasvasilli-ja-matjessilli.html). Ja lipeäkala on uunissa paistettuna siirapin tai sinapin kera paljon parempi kuin perinteiset versiot. Tästä norjalaisesta herkusta enemmän artikkelissa Lipeäkalaa norjalaisittain (http://iskakokkaa.blogspot.fi/2011/01/lipeakalaa-norjalaisittain.html).

      Poista
  4. Hei!
    Löysin tänään blogisi, ja olen aivan innoissani. Olen pitkään etsinyt venäläisiä reseptejä, näitä sinun taatusti aion kokeilla!

    Ensimäisenä vuorossa kaalikeitto.

    Tulipa mieleeni, osaisitko vastata. Onko (esim Valion) smetana käyttökelvotonta heti päivämäärän umpeuduttua? Vai uskaltaisiko vaikka antaa kissukalle, joka rakastaa hapanmaitotuotteita?
    t: Mia

    VastaaPoista
  5. Mia, mukavaa, että löysit tiesi tänne. Minä noita venäläisiä aina tarpeen mukaan kääntelen. Ne eivät sinänsä ole mikään itsetarkoitus minulle, mutta jotenkin vain tykkään sikäläisittäin laitetusta ruuasta.

    Juota kissalle maitoa, ja syö smetanasi itse. Piimät, jugurtit, smetanat, rahkat, kokkelipiimät ja viilit tuntuvat valmistajasta riippumatta olevan käyttökelpoisia vielä pakkaukseen merkityn viimeisen käyttöpäivän jälkeenkin. Jokainen tekee tavallaan, mutta minä olen pitänyt viikkoa rajana. Sen vanhempiin en koske.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vastauksestasi!
      Olen löytänyt blogistasi ihanaa positiivisuutta koettelemuksista huolimatta, kiitos. Äitini on ollut isäpuoleni omaishoitajana lähes 20 vuotta, joten aihepiiri on läheinen.

      Voimia lopputalven rippeisiin!
      Terkuin,
      Shtshiä pakertava Mia

      Poista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.