lauantai 2. helmikuuta 2013

Pyykkipäivä

Lauantai on pyykkipäivä. Launtai tai sunnuntai nimenomaan siksi, että olen helkkarin pihi! Meillä on sellainen kausisähkötariffi, mikä tarkoittaa, että viikonloppuna sähkö on halvempaa kuin arkena päiväsaikaan. Ja yöllä minä en pyykkiä pese! Oli mielenkiintoista huomata pyykin määrän vähenevän heti, kun Mari muutti pois kotoa. Vaan sitä minä en ymmärrä, miksi nuorisolle on niin tajuttoman vaikeaa tuoda yläkerrasta omasta huoneestaan pyykin pyykkikoriin sitä mukaa kuin niitä kertyy. Mieluummin Juniorikin pitää huoneensa nurkassa sukka- ja kalsariläjää niin kauan kunnes jommat kummat loppuvat. On siinä tietysti se hyvä, että meidän nuoriso on jo 15-vuotiaana osannut pestä itse vaatteensa. Minä en nimittäin vaivaudu, jos eivät viitsi ajallaan pyykkejään tuoda. 

Siivouksen olenkin ulkoistanut. Kun kuulin, että alan saada omaishoidon tukea, soitin välittömästi siivoojalle. Se taitaa ollakin viime aikoina parasta, mitä olen itselleni tehnyt. Siivooja käy joka toinen viikko, ja minä sitten yritän pitää huushollin väliaikana siistinä. Muutoinkin tuo omaishoidon tuki pitäisi pyrkiä käyttämään siten, että  oma olo helpottuisi. Siihenhän se on tarkoitettu.

Tämänpäiväisen reseptin kaivoin nuoruusvuosieni reseptivihkosta, jonka olen 19-vuotiaana nimennyt: "Ruuanlaitantaohjeita poikamiehelle". Ja ruokana oli joskus yhdessä Äiskän kanssa nuorena ja nättinä löytämäämme georgialaista

lammastsahohbiliä (tuhti annos neljälle)

500 g luutonta lampaanpaistia
4 sipulia
6 isoa tomaattia
3 isoa perunaa
1 rkl tilliä
1 rkl rakuunaa
1 rkl minttua
3 valkosipulin kynttä
suolaa reilu teelusikallinen

Paloittele liha. Paista ilman rasvaa paistokasarissa 5 - 10 minuuttia. Lisää joukkoon kuoritut ja hienonnetut sipulit ja hienonnetut tomaatit. Jos haluat hienostella, kuori tomaatit ensin. Lisää myös suola. Kuori ja lohko perunat suikaleiksi ja lisää nekin pannulle. Laita kansi päälle ja hauduttele lieden keskiteholla parikymmentä minuuttia. Lisää lopuksi mausteet ja murskatut valkosipulin kynnet. Sekoita ja hauduta kannen alla vielä viitisen minuuttia. Tarjoile.



Hyvää hintsusti äänin 3 - 0. Minä ja Juniori tykättiin oikeasti. Äiskä luokitteli kolmannen luokan ruuaksi. Georgialaiseen kulttuuriin kuuluu jugurtti. Niinpä lisäsin sitä pöydässä lautaselleni. Antoi hyvän säväyksen. Tsahohbilistä on nykyään internetin perusteella suosituinta kanatsahohbilit. Ja lammasversioihin tulee yleensä alkuperäisissä resepteissä vielä chiliä. Minun reseptini on joskus 80-luvun lopulla jostain suomalaisesta keittokirjasta kopioitu. Kokeilin tulisuuden vaikutusta lisäämällä City-Marketin Venäjä-hyllystä löytämääni gruusialaista chilikastiketta. Sattui tosi hyvin.

18 kommenttia:

  1. Hirmuinen kuuma aalto syöksyi kimppuuni, varmaan kun luin tuosta chilikastikkeesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuumia aaltoja ei kannata pelätä. Ne menevät aikanaan ohi.

      Poista
  2. eikö chili ole liian tulinen mauste lampaanlihalle, vaikka muuten käy moneenkin ruokaan? kirsti m.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulisen käsite eri kulttuureissa vaihtelee. Ja chiliä on useita eri tulisuusasteita.

      Poista
    2. Ja iso ero tulisuuteen tulee sillä että paistaako chilin vai syökö tuoreena. Paistettuna on hieman tulisempi. Jos vielä kaavit siemenet pois (joissa on suurin potku) on chili miedompaa

      Poista
    3. Juuri näin. Oma suosikkini on Poblano, joka on kaavittu tyhjäksi ja sitten täytetty jauhelihataikinalla.

      Poista
    4. Juuri tällä hetkellä yritän selvitä hengissä keravalaisen Savuhovin Hotkötti-mössöstä, jossa on Naga Morich chiliä. Turhaan ei etiketissä mainita "maailman tulisin sika-nauta säilyke". Jossain se meikäläisenkin raja tulisuuden suhteen näköjään menee!
      Lammas ei todellakaan säikähdä chiliripausta!

      Poista
    5. Aili Inkeli, ripaus on huomattavasti pienempi yksikkö kuin pläjäys!

      Poista
  3. totta, täytyy kokeilla. olen parina kesänä itsekin kasvattanut chilejä huvikseni mutta jotenkin se syksy tuntuu aina tulevan liian aikaisin että ne eivät ehdi "kypsyä", vaativat kai jonkinlaisen lasiseinän ympärilleen. kiitokset maksaruokaohjeistasi. pitkästä aikaa tein tänään paistettua maksaa sipulilla ja porkkanaviipaleilla höystettynä, erittäin makoisaa ja nopeasti valmistuvaa keitetyn riisin kanssa, tähteeksi jäänyt osa on hyvää vaikka voileivän päällä. ennakkoluulot maksaa kohtaan karisivat. kirsti m.

    VastaaPoista
  4. Lampaanlihaa saa täälläpäin vain satunnaisesti ja venäläisistä hyllyistä voi vain unelmoida.
    Ohje vaikuttaa käyttökelpoista kokeiltavaksi, pitää vain keksiä mistä raaka-aineet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidat, Aila, touhuta kotomaamme rajojen ulkopuolella. Arvelen näin, koska ainakin täällä Joensuussa on Cittarin pakastealtaassa aina jonkinlaista lammasta tarjolla. Ja noita Venäjä-hyllyjä olen kuullut ensin olleen muualla Suomessa, ja vasta sen jälkeen tulivat Joensuun. Tuon mainitsemani Gruusian chilikastikkeen voit ihan hyvin korvata Sambal oelekilla. Se ei vaan ole ihan niin vahvaa. Tai jos unkarilaiset jutut on helpompia löytää, niin äräm pista (lausutaan jotenkin noin, en muista miten kirjoitetaan) on vielä lähempänä.

      Poista
  5. Meilläkin syötiin tänään lammasta, mutta ruuasta ei tykännyt kukaan muu kuin minä.

    Ole muuten onnellinen että myös lauantai on teillä halvemman sähkön aikaa. Meillä sitä on vain sunnuntai, ja niimpä se sunnuntai on pyykkipäivä. Ja välillä meinaa ottaa päähän, kun koko päivä menee pyykätessä, pyykkiä on riittänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikutti herkulliselta. Myös tattari saattaisi maistua kaverina. Käykää ihmeessä muutkin katsomassa:

      http://sauvajyvanen.blogspot.fi/2013/02/lammaspata-appelsiiniaikaan.html

      Joskus kannattaa olla välittämättä muiden makumieltymyksistä. Minä ole niitä koskaan väistellyt. Lapset ovat itsekin huomanneet, kuinka vähän kerrassaan ovat tottuneet uusiin makuihin.

      Poista
  6. Just töistä pyyhkäisin, 13,5 tuntia teholla takana. Kiva on taas sun blogia/juttuja lukea. Sellaista mietin, sun varsin laajaa ruoka repertuaaria katsellessani, että mikä on sinusta parhaan makuinen tekemäsi ruoka? Onko joku, joka yllätykseksesi ei millään lailla ollut vaivan arvoinen. Muistan aina kokeilunhaluisen 97-vuotiaana kuolleen ystäväni tarinan monimutkaiseisesta keitosta. Siinä kuulloteltiin ja häärättiin, mutta syönti vaiheessa suu tunnisti tavallisen makkarasopan:). Minä toimin päinvastoin ja tein mielestäni hyviä jauhelihapihvejä -> jauhelihaa n. 300g, kuivattua suppilovahveroa käsien välissä jauhoksi murskattuna, vajaa purkki raejuustoa, kaksi munaa, suolaa ja valkopippuria. Epäilin kuivien sienien kuivattavan koko homman, mutta ei aivan mainioita pihvejä tuli, suosittelen. Suppisten määrän määrä sieni-innostuneisuus. Leppoisaa viikkoa! Pirjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihviresepti lähtee kokeiluun. Suppiksia onkin purkillinen kaapissa valmiina.

      En minä osaa mitään erikseen mainita. Paljon kun tekee erilaista, niin aina välillä karahtaa kiville oikein kunnolla. Mutta harvemmin. Parasta on jonkun toisen tekemä ruoka. Ei tarvitse muuta kuin käydä pöytään! Repertuaarini laajuus johtuu ainoastaan siitä, että minua alkoi tympimään tavanomainen makaroni-makkara-peruna-jauheliha-riisi-broileri-ympyrän pyörittäminen.

      Hyvää alkavaa viikkoa myös sinne jonnekin.

      Poista
  7. This looks delicious! It must taste very good! Great recipe!

    I just discovered your blog and browsed through some of your recipes, they all look scrumptious!

    Even if I have to use the translator I really enjoy reading your posts :)

    I'm a new follower!

    Michela

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. If you feel yourself unsure with some recipe after google-translation and want to try it, you are wellcome to ask me to check english translation.

      Poista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.