keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Entä jos...

Joskus tulee mietittyä, että entä jos Äiskä ei olisikaan sairastunut. Olisiko elämä sitten sen paremmin? Kysymys on varsin vaikea, hyvin pian päädyn umpikujaan. Mikä on sellainen yleisesti hyväksyttävissä oleva parempi elämä? Yksi on varmaa. Jos Äiskällä olisivat komplikaatiot leikkauksen jälkeen jääneet tulematta, hänen elämänsä olisi aivan varmasti paremmin. Siihen ei olisi puolikasta sanaa väliin sanottavaksi! Mutta vaikka kuinka asiaa pohtii ja pyörittelee, ei se muuta nykyisyyttä mihinkään! Eli parempi olla pohtimatta, tulee vain paha mieli ja ikävä sitä entistä tervettä Äiskää. Eletään tätä päivää ja ollaan onnellisia siitä, mikä jäi jäljelle.

Ja tänään ruokalistalla oli tillilihaa. Ja oikein ikivanhan ohjeen mukaan lampaasta. Kattilassa porisi kuusi vuotta vanha Gunnar-pässi, jossa oli mukana ehta lampaan maku.

Tilliliha

1/2 - 1 kg lampaan kylkeä
1 l vettä
1 tl suolaa
1 tl mustapippurirouhetta
1 rkl tilliä
vehnäjauhoja

Paloittele kylkilihat kattilaan sopiviksi paloiksi. Kaada kiehuva vesi päälle. Kuumenna liedellä kiehuvaksi. Tämän jälkeen pienennä lieden tehoa siten, että vesi "hymyilee". Hymyilevällä vedellä tarkoitan sitä vaihetta, kun pienet jähmettyneet valkuaishiutaleet liikkuvat nesteessä ylös ja pinta liikahtelee. Kypsennä lihoja edellä kuvatulla tavalla tunnista puoleentoista. Ota lihat pois nesteestä. Siivilöi valkuaishiutaleet pois liemestä vaikkapa teesiivilällä. Kaada puolet liemestä takaisin kattilaan. Lisää suola, pippuri ja kuivattu tilli. Anna liemen kiehua pienellä teholla. Kaada kuppiin pari desiä jäljelle jäänyttä lientä ja sekoita siihen pari ruokalusikallista vehnäjauhoja. Kaada kattilaan. Jatka näin, kunnes kastike saavuttaa sopivan jäykkyysasteen. Samalla irroittele lihoista rasvat pois. Nyt muuten irtoaa paljon helpommin kuin raa'asta lihasta. Leikkele lihapalat ihan pieniksi palasiksi ja laita takaisin kattilaan. Tarkista suolan määrä ja lisää tarvittaessa. Tarjoile keitettyjen perunoiden kera.

Hyvää äänin 4 - 0. Ei voi puhua koulun tillihan kanssa samana päivänäkään. Ja on maultaan aivan eri luokkaa kuin samalla reseptillä tehty sian- tai naudanlihaversio. Omaishoitajan vapaapäivän tekijä sanoi, että ei pidä lampaasta. Maistettuaan totesi, että olenpa ollut ennakkoluuloinen! Äiskä rankeerasi asteikollaan kakkosluokan ruuaksi.


16 kommenttia:

  1. Jostain syystä olen miettinyt juuri tuota tillilihaa viime aikoina. Kun en ole sitä kouluaikojen jälkeen maistanut ja mielikuva on, että se oli aika kauhea ruokalaji. Pitää nyt kyllä rohkaistua kokeilemaan tätä, sillä vanhoista ennakkoluuloista pitää päästä eroon - se on mottoni :) Kouluruoka pilasi pitkiksi ajoiksi mielikuvan myös lampaan lihasta: että se on märälle villavanttuulle maistuvaa ja sitkasta. Onneksi tämä ennakkoluulo on saatu jo karistettua. Jos voin valita, niin kyllä syön lammasta mieluummin kuin nautaa tai muuta lihaa.

    Kiitos muuten blogistasi! Olen aika pitkään seurannut, ehkä kerran kommentoinut. Olen kokeillut monia ruokaohjeista blogisi inspiroimana ja toden totta sitä inspiraatiota tarvitsee välillä arjessa, kun pyörittää neljän hengen ruokataloutta, jossa on pari alle kouluikäistä. Ruokaa laitetaan usein ja paljon...

    Mukavaa kevään odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sitä samaa kevään odotusta sinullekin.

      Minä kävin kouluni 60- ja 70-luvuilla ja itse asiassa muistoni kouluruokailusta ovat ihan hyviä. Myös tillilihan muistan olleen minun ja kavereitteni herkkua! Ehkä sen maine on myöhempinä vuosina sitten pilattu kuten kouluruuan maine yleensäkin.

      Käy ihmeessä toistekin kommentoimassa.

      Poista
  2. Nam,tilliliha ja vielä lampaasta! Ootko koittanu sitruunalihaa? Työpaikan keittiömestari opetti kyseisen ruoan. Ohje on kyl tosi vanha,ja kehitetty vissiin säilyvyyden takia. Aika veikeä ruoka kuitenkin. Postauksen alkuun en osaa sanoa kuin että voimia,ja että elämä on juuri niin ihanaa kuin millaisena sen haluaa nähdä. "Voi meitä,muita ei voi"

    VastaaPoista
  3. Kiitos kannustuksesta. Joku kerran sanoi, että onnellisuus on sitä, ettei vituta ihan joka päivä. Minä onneksi en koe tuota tunnetta edes joka viikko! Eli hyvin menee.

    Sitruunalihaa en ole kokeillut, mutta joku kaukainen mielikuva on, että olisin joskus syönyt tillilihaa, jota olisi terästetty sitruunalla.

    VastaaPoista
  4. Minulla myös on kaukainen mielikuva joko sitruunalla tai etikalla terästetystä tillilihasta. Joka tapauksessa se oli yksi kouluruokien lemppareistani, samoin kuin Iskällä sieltä 60- ja 70-luvuilta. Tykkäsin tosin kaikesta sapuskasta paitsi ällöstä suklaapuurosta. Vaan silloin olikin kouluissa oma ihana keittäjä eikä ruokaa kuljetettu kuin köksästä luokkaan tai ruokasaliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS. Jossittelusta ei tuu kuin pää kipiäksi ja siihen särkyyn ei buranat auta. Mikä on, se on.

      Poista
  5. Koulutaipaleen aloitin 80-luvulla ja eipä meidän koulut keittäjät huonoa tillilihaa koskaan tarjoilleet. Olin vasta retroruoka-kurssilla ja siellä tilliliha oli mukana. Aika monella oli huonoja kokemuksia, mutta kyllä tämä ruoka loppuviimeksi oli kaikkien mielestä sitä kaiken vaivan arvoista sapuskaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan asia niinkin, että kouluruokailu on vuosien mittaan muuttunut. Mutta minusta nämä tarinat kelvottomasta kouluruuasta ovat syntyneet joskus minun koulunkäyntini jälkeen. Ja tilliliha on aina ollut hyvää. Miten retroruokakurssin tilliliha? Oliko valmistusprosessi miten paljon samankaltainen kuin minulla.

      Poista
    2. Valmistusprosessi oli samanlainen, mutta maustamisessa oli pieniä poikkeamia. Kurssilla joukkoon heitettin lisäksi valkopippuria, laakerinlehti ja porkkana. Käytimme tuoretta tilliä, jonka varret ongittiin pois ennen tarjoilua. Tälle kokkailukurssille osallistui kokeneita ruuanlaittajia ja voi olla niinkin, että kokki höysti vielä jotain pientä oman maun mukaan.

      Poista
    3. Minunkin ohjeessa liha olisi pitänyt keittää vedessä, jossa on tillinippu, mikä sitten poistetaan lihan kypsyttyä. Mutta tuo lopun tillin lisäys siinä silti oli.

      Näitä ohjeitahan on aina tekijän mukaan vaikka kuinka.

      Poista
  6. Minä kyllä mahtaisin ruskistaa ne jauhot, koska yksi tillilihan miinuksia 60-luvun kouluruokalassa oli harmaa väri jota vihertävät tillinpalat ei ainakaan korjanneet.
    Itse asiassa tuli tillikokemusta kerrakseen Pietarissa noin v. 2007 heinäkuussa, siellä oli silloin saatu tilliä ja sitä myös oli joka kohdassa, mm. piirakoissa ja jauhelihapihvissä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan jos käyttää kuivattua tilliä, jäävät palat pieniksi.

      Olen muuten syönyt itsekin venäläistä lihapiirakkaa, missä oli tilliä. Ei se pahakaan ollut. Ja kuhapiiraissa on itse asiassa aika usein tilliä.

      Huom. muut lukijat: venäläinen piirakka (пирог) on umpeen leivottu ja vehnäjauhotaikinasta. Tietyillä alueilla tunnetaan myös meidän karjalanpiirakkaamme vastaava piirakka, joka kulkee nimellä kalitka (калитка).

      Poista
  7. Ompas sitä itsellänikin tullut mietittyä yhden tuhat kertaa että mitä jos olisin pakottanut mieheni lääkäriin. Mitä jos sinne oltaisiin menty eikä se infarkti olisi koskaan tullutkaan...tai jos sen olisi voinut liuotushoidolla estää... Millaista se elämä olisi...olisiko se parempaa....
    Sitten huomasin että siitä turhan miettimisestä ja jossittelusta ei tule muuta kun pää kipeäksi ja paha olo. Joten lakkasin pohtimasta ja miettimästä ja itskemästä sellaista mihin mä en koskaan tule vastausta saamaan.

    Mä olen muuten aina inhonnut tillilihaa...tai sitten en vaan ole saanut tarpeeksi hyvin tehtyä tillilihaa.

    terveisin Irmeliina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vänrikki Koskelakin kehotti Tuntemattomassa sotilaassa miehiä valitsemaan pienemmän riesan tien ja seisomaan kovennetun. Näin se on meilläkin, pienemmän riesan tie on hyväksyä tapahtunut ja jatkaa siitä mahdollisimman normaalisti eteenpäin.

      Poista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.