perjantai 14. joulukuuta 2012

Joulun rauhaa?

Vain reilu viikko jouluun. Talviseen rauhan ja hiljentymisen, hyvän mielen juhlaan. On se vaan kumma, mitä lähemmäs tämä merkkipäivä tulee, sitä väkinäisempää minun on liikkua kaupungilla. Ihmiset poukkoilevat kiireisinä ja kärttyisinä sinne tänne. Ja jopa Joensuun kokoiseen pikkukaupunkiin saadaan aikaiseksi ruuhkia, kun ei uskalleta ajaa risteyksiin. Kun ei ole sitä korttelin mittaista vapaata väliä, vaan pitäisi osata "syöttää" itsensä muun liikenteen sekaan. Eli pyrin järjestämään jouluni siten, että viikkoa ennen h-hetkeä olisi mahdollisimman vähän poukkoiluja jäljellä. Aika hyvin on tänä vuonna onnistunut. Tänään sitten nautin työttömyyden tuomasta extra-mukavuudesta: sain käydä kaupassa ostamassa viikko-ostokset jo aamupäivästä. Ja ihan rauhassa. Ja mitä tulee muuten tähän joulun alusaikaan, niin koska en aio viettää jouluani komerossa enkä pakasteessa, niin meillä siivotaan vain sellainen "näyttää joulun ajan siistiltä" -siivous eikä sulateta pakastinta. Eli aika rauhallista joulun odotusta. 

Mitä taas tulee ruokapuoleen, niin kaikkea sitten ehdittiinkin kokeilemaan. Äiskän päiväruokalistalla luki kauralastuja ja salaattia. Äiskä teki avustajan kanssa itse kauralastut. Minä lupasin tytöille vääntää

Margot-salaattia (meni koko satsi kolmestaan)

pieni köntti (350 g) mukulaselleriä
2 banaania
2 dl hienoksi silputtuja tuoreita herkkusieniä
1 reilu tl currya
vähän ketsuppia 
ja 1 dl ranskalaista etikka-öljy-kastiketta

Kuori selleri ja keitä sitä runsaassa vedessä noin 40 minuuttia. Anna jäähtyä ja pieni sentin kanttiinsa oleviksi palasiksi. Ja palaset kulhoon. Leikkaa kuoritut banaanit siivuiksi ja pane siivut sellerin kaveriksi kulhoon. Samoin herkkusienisilppu. Lisää curry, sekoita hyvin ja anna tekeytyä parikymmentä minuuttia. Lisää kastike, sekoita ja anna seisoa vielä viitisen minuuttia. Ruilauta pintaan hieman ketsuppia. Tarjoile.

ranskalainen etikka-öljy-salaattikastike

6 rkl öljyä
3 rkl valkoviinietikkaa
1 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria

Aineet sekaisin ja salaattiin. Se on siinä.



Margot-salaatti todettiin äänin 3 - 0 tosi hyväksi. Äiskäkin rankeerasi asteikollaan kakkosluokan ruuaksi. Jos jotain pitäisi parantaa, niin kastikkeeseen hieman vähemmän etikkaa.

Eilen piti taas syödä itse tehtyjä makkaroita, mutta minulla oli taas keittopäivä, niin perhe söi makkarakeittoa, minä pussikeittoa ja makkarat odottivat jääkaapissa. Tänään sitten perunamuussin kaveriksi ne sieltä esiin kaivettiin. Kun nuo lihaisat makkarat aina tulevat sellaisia pahvisen oloisia, niin päätin aloittaa vaihteeksi perinteisten suomalaisten juttujen kokeilun. Niinpä muussin kaverina tarjoilin tänään

suomalaisia maalaismaksamakkaroita

400 g kokonaisia ohraryynejä
3 dl jauhettua maksaa (= 400 - 500 gramman pala)
5 rkl sian tai lampaan rasvaa sulatettuna
1,5 dl rusinoita
1,5 dl siirappia
1 rkl hienonnettua sipulia
1 tl valkopippuria
1 rkl suolaa
1/2 l maitoa
vettä
ja tietysti suolta, ilman suolta syntyy maksalaatikkoa!

Keitä ohraryynejä hieman vähässä vedessä. Lisää maito ja anna ryynien kiehua puolikypsäksi eli noin tunnin. Lisää muut ainekset. Sekoita hyvin. Anna jäähtyä ja täytä makkarat tällä seoksella. Makkarat saavat olla tässä vaiheessa varsin "lutkun" oloisia. Turpoavat kyllä valmistettaessa. Kieputtele makkarapötkö sopivan mittaisiksi makkaroiksi. Sido kieputtelujen kohdalta puuvillalangalla kiinni ja keitä varttitunti erittäin varovasti. Sellaisessa kuplivassa vedessä. Ennen tarjoamista paista pannulla voissa. Jälleen pienellä tulella, etteivät räjähdä. Tarjoile puolukkasurvoksen kera.



Syötävää kotiruokaa äänin 5 - 0. Äiskältä kakkonen.

4 kommenttia:

  1. Kiireen voi pysäyttää: oma kiireeni loppui eilen kaupassa, kun näin äidin ja hänen pari-kolme vuotisen lapsensa. He kulkivat hitaasti, lapsen tahdissa, keräsivät muutaman tavaran, maksoivat, tulivat perässäni ulos, lapsi kantoi yhtä pakettia, puotti sen lumeen, heitti lunta muutaman kerran, äiti auttoi paketin uudelleen käteen ja he katosivat jälleen lapsen tahdissa pimeyteen. Esimerkillistä. Tuntui turhalta itsekään kiirehtiä sen jälkeen.
    anne

    VastaaPoista
  2. Oha se Anne vähä tuolleikii, mutku myö ei voija toisii ihmisii kiirettä pyssäyttää. Vaa omat kiiret.

    VastaaPoista
  3. Niihä se o, va omakii kiire tuntu sit iha turhapäiväselt, nii et sil ol rauhottava vaikutus.:)
    anne

    VastaaPoista
  4. just silleihä se on. sie haastat miu kieltäin. voijjaa jatkaa tarinointii tuol cooking.snowman@gmail.com puolel. jos tahot.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.