keskiviikko 28. marraskuuta 2012

No voi hitsi!

Minä puhun kovalla äänellä ja suoraan. Jos on jotain hyvää sanottavaa, sanon sen ilman imarteluja todeten. Ja jos joku menee pieleen, niin sama suoruus ilman kiertelyjä. Ja kaikki yleensä kovalla äänellä. Mari on oivaltanut isänsä luonteen yhden perusominaisuuden. Osti syksyllä syntymäpäivälahjaksi Kiroileva Siili -mukin, jossa luki: "Minen oo ilikiä! Moon vaan suorapuheinen!" Kyllähän minä yleensä ihmisten kanssa pärjäilen ihan hyvin, mutta väkisin aina sattuu joukkoon ihmisiä, joilla vain ei yksinkertaisesti ole silmät samalla korkeudella kanssani. Eikä aina Äiskänkään kanssa. Sitten minä en malta mieltäni ja huomautan jostakin asiasta. Kovalla äänellä ja suoraan! Eihän siitä seuraa muuta kuin kyyneliä ja ahdistusta. Kommenttieni kohde hoitaa nuo kyyneleet, ja minä poden sitten sitä ahdistusta muutaman päivän tapauksen jälkeen. Enkä nuku kunnolla. Nyt sitten ahistaa ja väsyttää yhtä aikaa. Vaan kyllä se siitä taas iloksi muuttuu...

Tänään lievitimme tuskaamme

kylmäsavukirjolohipastalla
(lähde: Lehmusoksa Ritva, 2003, 99 suomalaista kotiruokaa, Gummerus Kustannus Oy)

300 g makaronia (ohje sanoi nauhapastaa tai spagettia, minä käytin tagliatellea ja hyvin toimi)

300 g kylmäsavustettua kirjolohta
1 sipuli
öljyä
2 dl ruokakermaa (ja ohje yllytti kuohukermaa, mutta kun minä olen dieetillä)
0,25 dl valkoviinietikkaa + 0,75 dl vettä (ohjeessa 1 dl kuivaa valkkaria, mutta kun ei sattunut hyllyssäni olemaan)
1 tl paprikaa
1/4 tl jauhettua valkopippuria
1 rkl kuivattua persiljaa

Laita makaronit kiehumaan. Kuori ja silppua sipuli. Kuullota sipulisilppu öljyssä. Lisää viinietikka-vesi-seos ja hetken kuluttua kerma. Kiehauta. Leikkaa kala suikaleiksi ja lisää se kermasipuliseokseen. Sekoita ja keitä pienellä tulella kymmenisen minuuttia. Valuta kypsät makaronit tai pasta tai tagliatelle hyvin ja lisää kalakastike joukkoon. Lisää vielä persiljaa ja sekoita hyvin. Tarjoile.



Erinomaiseksi todettiin äänin 5 - 0. Äiskäkin rankeerasi asteikollaan kakkosluokan ruuaksi. Minusta ruuassa parasta oli sen valmistuksen nopeus.

4 kommenttia:

  1. koska olen helevetin suorapuheinen niin olen päätynyt opettelemaan seuraavan alustuksen pahimpiin lausumiini: aion nyt sanoa suoraan mitä mieltä olen ja toivon että sinä aikuisena ihmisenä ymmärrät että en halua loukata sinua ihmisenä. Paitsi jos haluan, äärimmäisen harvoin, mutta joskus. :)

    Luulen että meillä on perjantaina tuota lohta ja makaroonia. Nam.

    - minna

    VastaaPoista
  2. niin ja tuota paitsi lausetta en sano ääneen enkä myönnä ajatelleenikaan :)

    --m.

    VastaaPoista
  3. Tagliatelle on nimenomaan nauhapastaa. Kuvan makaroonit ovat penne pastaa.
    No, tekevälle sattuu....

    VastaaPoista
  4. No voi hitsi tosiaan! Niin näkyy sattuvan. Minulle kun kaikki lyhkäiset lusikassa pysyvät ovat yksiä makaroneja, niin sitten kun yrittää briljeerata termeillä, niin heti menee sekaisin. Ai että penne pastaa. Minun piti itse asiassa kirjoittaa paketin kupeessa lukenut sana tortiglioni (originale italiano, al grano duro), vaan keittiöstä tietokoneelle siirtyessä tuo hieno sana oli muuttunut tagliatelleksi, joka tosiaan on sitä nauhapastaa.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.