lauantai 4. elokuuta 2012

Piimäpihvit eli syrnikit vol. 2

Kohtalon hetki lähenee. Maisteri Siiskonen tuli tänään kylään. Huomenna on sitten totuuden hetki, kun kirmaamme isoine mahoinemme kohti Lykynlammen entisen hyppyrimäen alastulorinteen rappusia. Viisi kertaa ylös kilpajuoksuna. Hitaampi maksaa illan kaljat. Saattaa olla juoksun ja kävelyn tai konttaamisen raja huomenna melko häilyvä. Mutta ei se mitään. Turvaudun oveluuteen. Yritän syöttää maisteri Siiskosta niin hyvin, ettei se jaksa kylläiseltä mahaltaan kisaa loppuun.

Aloitimme tänään syömällä aivan normaalia makaroni-makkara-hässäkkää. Tai höttöä, niin kuin maisteri sanoo. Eli keitettyä makaronia, paistettuja makkarapalasia ja kuullotettua sipulia kattilassa sekaisin ja ääntä kohti. Ei minkäänlaisia kikkailuja. Ketsuppia päälle, jos alkaa sylettämään.

Jälkiruokana söimme jälleen syrnikejä, joita jo tuossa taannoin kokeilinkin. Ongelmana oli suomalaisen rahkan erilaisuus. Tuli hyviä, muttei sellaisia kuin oli tarkoitus. Tuolla facebookin puolella "ex-ope" antoi hyviä vihjeitä tilanteen korjaamiseksi. Yhtenä niistä se, että valuttaa kokkelipiimästä veden pois. Ei minusta kuulostanut hyvältä, ennen kuin löysin vanhasta keittokirjasta rahkan reseptin: paistetaan piimää tai viiliä ja näin erotetaan vesi. Jäljelle jää rahka.

Äitini on syntynyt -39, jospa hän tietäisi asiasta jotakin. Siispä soittamaan. Äiti kertoi rahkan teon olleen mummoni homma, johon hän ei ollut puuttunut. Tiesi kuitenkin kertoa, että kun kirnupiimää paistettiin, siitä syntyi kokkelipiimää. No tässä vaiheessahan yhtälö oli minulle selvä! Asian täytyi olla niin kuin Ex-ope oli arvellutkin: kirnupiimästä vedet pois ja rahka on siinä. Löysin kaupasta Lieksan laatuherkkujen kokkelipiimää. Soittaessani firman asiakaspalveluun, sainkin kuulla, että kokkelipiimä on itse asiassa rahkaa! Suosikaa hyvät ihmiset pieniä paikallisia tuottajia! Olen soittanut kaikki isot meijerifirmat läpi viimeisen vuoden aikana, mutta eivät nämä kirjaviisaat asiakaspalveluhenkilöt ole näin yksinkertaista asiaa kertoa.

Jaha. Takaisin asiaan ja tähän päivään. Edellisessä syrnikkiyrityksessäni käänsin sanan rahkapihviksi. Nyt kuitenkin tämän uuden valmistusprosessin myötä olisin valmiinpi käyttämään nimitystä piimäpihvit. Kuvaa paremmin asiaa. Venäjällä syrnikejä syödään aamupalalla, lounaalla, illallisella. Ihan milloin vain. Me söimme tänään jälkiruokana piimäpihvejä.

Syrnikit eli piimäpihvit

1,2 kg kokkelipiimää
3 munankeltuaista tai 2 munaa
4 - 5 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1,5 dl vehnäjauhoja + vähän leipomiseen
öljyä paistamiseen
hyppysellinen suolaa

Kumoa kokkelipiimä tiheäsilmäiseen siivilään kattilan päälle. Ellet satu omistamaan muuta kuin isoreikäisen makaronisiivilän, niin laita ohut pyyhe siivilän pohjalle, ja kumoa sitten piimät siivilään. Anna valua seuraavaan päivään. Rahka on syntynyt siivilään. Puolet kokkelipiimän painosta on vettä, eli rahkaa pitäisi syntyä sellaiset 500 - 600 grammaa. Pane rahka kulhoon. Lisää munat, sokeri, vaniljasokeri ja vähän suolaa. Sekoita hyvin. Lisää jauhot ja sekoita vielä kerran. Nostele lusikalla klönttejä taikinaa jauhotetulle alustalle ja leivo sopivan kokoisia pihvejä. Paista pannulla molemmin puolin kauniin ruskeiksi. Ripottele vielä pinnalle tomusokeria ja syö smetanan kera, sanoo alkuperäinen resepti. Me söimme sokeroitujen ja hilloksi survottujen vadelmien  kera.

Ja tällä kertaa ne onnistuivat! Ne maistuivat juuri siltä kuin pitääkin. Tuntuma suussa oli ihan kuin Venäjällä. Ja maku: loistavia äänin 4 - 0. Äiskäkin rankeerasi kakkosen ja ykkösen välille. Oli kaiken vaivan arvoista. Kokeilkaa ihmeessä!

4 kommenttia:

  1. Ihan varmasti kokeilen, kuulosti hyvältä. Ja onnea teille sankareille sinne rappusiin, olen koitoksenne kehitystä seurannut kummankin blogeista :)

    VastaaPoista
  2. Olipa mielenkiintoista tekstiä! Olen joskus aikoinani paistellut syrnikejä suomalaisittain, mutta millaisia ne Venäjällä on, siitä minulla ei ole/ollut aavistustakaan. Kokkelipiimän painan mieleeni ja kokeilen tilaisuuden tullen!

    VastaaPoista
  3. Venäläiset syrnikit ovat happamampia, kuin mitä suomalaisesta rahkasta saa aikaiseksi. Ja suutuntuma on niin erilainen, että ei voi enää puhua samasta ruuasta verrattaessa suomalaisesta ja venäläisestä rahkasta valmistettuja keskenään. Kokkelipiimästä erotettu rahka ei ole aivan niin hapanta kuin venäläinen. Se on kuitenkin maultaan kaikista lähellä alkuperäistä. Suutuntumaa ajatellen kannattaa rahka yrittää saada aika kuivaksi. Minä esimerkiksi laitoin siivilän päälle puuvillapyyhkeen. Siihen rahka niin pitkäksi aikaa, että pyyhe oli kostea reunoille saakka. Sitten siirsin pyyhettä siivilän päällä siten, että rahka pyöri pohjalla uuteen kuivaan paikkaan pyyhkeen päällä. Seuraavaksi vielä hajotin rahkamöykyn veitsellä, jotta kuivumista tapahtuisi myös haihtumalla. Tätä toistin niin kauan, että koko käsipyyhe oli kostea. Lopputulos oli aikalailla venäläisen kaupasta ostetun oloinen rakenteeltaan.

    VastaaPoista
  4. Syrnikit on miunkin herkkua. Täytyy kokeilla seuraavalla kerralla kokkelipiimästä.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.