Aina ei harrastuksessakaan saa olla veto päällä. Menee maku. Minun tapauksessani se tarkoittaa, että usein pyrin sunnuntaiksi keksimään jotakin tosi helppoa. Jää enemmän aikaan ihan pelkkään lepäilyyn. Tänä sunnuntaina se tarkoitti, että ruokalistalla oli perunoita ja karjalanpaistia. Karjalanpaisti ja karjalanpiiraat ovat mielenkiintoisia nimiä. Olen kotoisin Etelä-Karjalasta, ja meillä ei lapsuudessani 60- ja 70-luvuilla syöty kumpiakaan. Karjalanpaisti oli pelkästään paistia. Muille uunissa paistetuille lihoille oli sitten omat nimensä - kuten esimerkiksi paahtopaisti. Samoin karjalanpiiraat olivat pelkkiä piiraita. Niitä voi sitten olla peruna-, riisi- tai porkkanapiiraita. Nämä kaikki olivat niitä, jotka nykyään karjalanpiiraana tunnetaan. Marjapiiraat ja muut mukavat olivat sitten erikseen. Karjalan-etuliitteen opin liittämään paistiin ja piiraisiin vasta 70-luvun lopulla opiskellessäni Etelä-Hämeessä.
Tänään valmistin seuraavanlaisen paistin.
Karjalanpaistilihoja 750 grammaa uunikulhoon. Yksi iso sipuli ja kolme valkosipulin kynttä pilkottuina sekaan. Lisäksi jokunen pippuri, pari laakerinlehteä ja kaksi teelusikallista suolaa. Kulhoon kaadetaan vettä niin paljon, että lihat reilusti peittyvät. Kannattaa käyttää kiehuvaa vettä, niin liemi säilyy kirkkaampana, sillä kiehuva vesi sitoo lihan valkuaisen eikä se näin pääse vapautumaan veteen harmaaksi mössöksi. Vielä parempi tulee, jos lihat ensin kevyesti paahtaa pannulla. Ja sitten potti uuniin 200 asteeseen pariksi tunniksi, jonka jälkeen lämmön voi laskea 150 asteeseen, jossa saa hautua vielä pari tuntia.
Ei kaipaa mitään muita härpäkkeitä kaverikseen kuin perunoita, ruisleipää ja piimää.
Huomenna sitten listalla makaronia ja tosi nopeaa sinihomejuustokastiketta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.