keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Läski on ikuista!

Alkuvuodesta ryhdyin kovaan taisteluun ylipainoa vastaan. Puolentoista kuukauden menestyksekkään dieetin jälkeen olin saanut kahdeksan kiloa karisemaan pois. Vaan sitten tulivat kaikennäköiset ongelmat. Oikeasti luulen, että kyse oli vielä viime syksyisestä sairastumisestani toipumisesta. Tai sitten siitä, että minuun yritti iskeä flunssa, mikä ei pystynyt, koska söin koko ajan kortisonia. Olettamuksiahan nämä vain ovat, mutta joka tapauksessa tunsin oloni koko ajan kovin väsyneeksi. Lisäksi kävi niin, että söin kokonaisen viikon pelkkiä raakoja kasviksia, mutta paino sen kuin alkoi nousemaan. Kun sitten oli vielä lopullinen terveeksi julistaminen kesken, päätin lopettaa koko touhun. Nyt alkavat olla diagnoosit pulkassa, ja kuntokin tuntuu normaalille. Niinpä olen päättänyt pysyä näissä mitoissa. Toki olen vihdoin päättänyt yrittää asian ratkaisemista liikunnalla. Faktahan on, että yksin liikunnalla ei saa painoa putoamaan, mutta lienee kuitenkin parempi olla hyväkuntoinen ja ylipainoinen kuin vain pelkästään ylipainoinen. Nyt sitten kuntoilen ja kiroilen, että kyllä pitää läskin olla tiukassa!

Siitä huolimatta tänään söimme

Spagettia basilikakastikkeessa

2 salottisipulia
2 valkosipulin kynttä
öljyä loraus
2 dl kuohukermaa
200 g ranskankermaa
2 ruukkua basilikaa
1 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
1 rkl sitruunamehua
munankeltuainen
400 g spagettia

Keitä spagetti pakkauksen ohjeen mukaan.

Kuullota kuoritut ja hienoksi silputut sipulit pannulla öljyssä. Lisää molemmat kermat. Keitä pienellä tulella kunnes neste on haihtunut sen verran, että kastike hieman sakenee. Lisää suola, valkopippuri ja sitruunamehu. Silppua basilika sekaan ja lopuksi sekoita joukkoon munankeltuainen. Kaada keitetyn ja valutetun spagetin sekaan. Sekoita ja tarjoile.


Oikein kelvollista perusruokaa äänin 2 - 0. Äiskän asteikolla sijoittui lähinnä kolmanteen luokkaan.

6 kommenttia:

  1. Kortisoni kuulemma nostaa verensokeria. En tiedä, miten se olisi vaikuttanut laihtumiseen tai estänyt painon putoamisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo vain, näinhän se on. Kortisoni nostaa verensokeria siinä määrin, että jos ihmisellä on piilevä diabetes, se yleensä tulee esiin voimakkaan kortisonilääkityksen alkaessa. Minullahan se alkoi melkoisilla määrillä, mutta sokeriarvot eivät nousseet merkittävästi.

      Toinen asia taas on, että se kerää nestettä vartaloon ja turvottaa. Sekä sitä kautta kait nostaa painoakin. Ja tämä oli myös yksi syy siihen, että lopetin tuon dieettihurjastelun, kun oli vielä lääkitys kesken. En vain muistanut asiaa tuossa tekstissä mainita.

      Poista
    2. Kirjoitin tuota unenpöpperöisin silmin, joten ajatus ei juossut loppuun saakka. Tosiaankin se turvotus on varmaan nostanut painoa, vaikka olet silloin dieettihurjastellut :)

      Isämme on ollut nyt puolitoista kuukautta vuodepotilaana, koska kaatui meillä ja loukkasi lonkkansa. Helsingistä tuotiin ambulanssilla Ouluun. Tänään kotiutuu vuodeosastolta, minun lomaseni osui kuin nappiin, että pääsee kotikuntoutuminen vauhtiin. Loukkaantuminen laukaisi samalla rajun kihtikohtauksen, jota isä potee vielä pitkään. Hänellä on ollut kihtiä, mutta sitä ei ole hoidettu, vaan saanut aina nivelkipuihin lääkitystä, mm. kortisonia, nivelrikon takia. Jalat ovat olleet vuosia paksut kuin tolpat, nesteet kummasti lähteneet meillä vierailun aikana kiertämään ja turvotus jaloissa laskenut, mutta ei enää viime kesänä ja sen jälkeen kunnolla. Hänellä on ollut varmasti vuosia hoitamaton krooninen kihti :( Kyllä on ollut vanhalla miehellä (88v) kestämistä, mutta meidän isä onkin teräsvaari, ainakin polviensa osalta ;)

      Poista
    3. On tosiaan aikamoinen suoritus, että noilla kymmenillä vielä puolentoista kuukauden vuoteessa olon jälkeen pääsee sellaiseen kuntoon, että voi jatkaa kotikuntoutumisena!

      Poista
  2. Voimasanojen voimalla......apua niistäkin on tarvittaessa. Eipä kaikki asiat ole aina yksinkertaisia, mutta sinnikkyys ja kohtuus kaikessa auttaa ajan kanssa. Älyttömästi itseänsä rääkkäämällä, niin liikunnan kuin ruokailun suhteen harvoin kantaa hyvää hedelmää (ainakaan meidän vuosilla), josko vaikka löytyisi se kultainen keskitie.
    Ruokapuolella näyttää ja varmasti maistuu hyvältä, mutta voisiko joissain ainesosissa vähän keventää...........
    Tärkeintä lienee kuitenkin olla itsensä kanssa sinut, positiivinen mieli ei ole pahasta sekään...
    Kohti viikonloppua, lämpöä luvassa, niin ja Enskan kanssa lenkki...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäpä se on jutun juju, tämä kohtuus. Nuoruudessani kymmenen vuotta urheilua aktiivisesti harrastaneena tunnistan itsessäni tuon kohtuuden rajan paljon paremmin liikunnassa kuin syömisessä. Ja mitä tulee tuohon keventämiseen, niin huomasin jossain vaiheessa, että meillähän syödään juhla-ateria jokaisena arkipäivänä. Siitä olen olen sitten siirtynyt malliin, jossa viikolla syödään varsin tavallista arkiruokaa ja ne vähän paremmista aineista tehdyt ateriat koitetaan passailla viikonlopulle. Ja niistä sitten tänne blogiinkin tulee juttu. Saarioisten lihapullista ja Torino-makaronista Rainbow-ketsupin kera ei enää viitsi kirjoitella, vaikka niitä aina joskus syödäänkin.

      Poista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.