keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Sukellusvenemummo

Heinäkuu 2005 Pietarin esikaupunkialueella Ligovossa. Olin silloisen vuokraisäntäni ja pitkäaikaisen ystäväni Sergein ja hänen vaimonsa kanssa viettämässä viikonloppua Sergein äidin luona. Äiti, silloin 68-vuotias, Galina-mummo oli virkeä vanha rouva ja kova tarinoimaan. Illalla saunan jälkeen tv:stä tuli elokuva Sukellusvene U-96. Katsottiin sitä toisella silmällä. Juotiin Sergein kanssa votkaa ja välillä mitattiin verenpainetta. Käytiin kisaa siitä, kumman verenpaineeseen ja pulssiin nautittu juoma vaikutti enemmän. Jossain vaiheessa huomasin Galina-mummon seuraavan elokuvaa todella intensiivisesti. Ihmettelin, että kuinka vanhempi naisihminen voi olla noin kiinnostunut sotaelokuvasta! Galina kertoi olleensa vuosikymmeniä töissä sukellusvenetehtaalla. Ei häntä se elokuvan juoni kiinnostanut yhtään, mutta oli mukava nähdä, kuinka lännen sukellusveneet poikkesivat neuvostoliittolaisista. Aikamoinen mummeli!

Viikonloppuna Sergei soitti ja kysyi, josko voisivat tuoda Galina-mummon kylään luokseni. Mummo ei ole kuulemma koskaan käynyt ulkomailla. Iski paniikki! Mitä ihmettä tarjota ruuaksi? Pitäisi olla nimenomaan jotain perin suomalaista. Helppo valmistaa, ettei viikonloppuvierailun lyhyt aika tuhraantuisi keittiössä touhuamiseen. Silti sen pitäisi olla sellainen, että vieraat oivaltavat minun arvostavan paljon heidän käyntiään. Pikkaisen piti tuolta facebookin vertaistukiryhmästä vinkkiä hakea. Pienen pyörittelyn jälkeen homma selvisi. Vieraat tulevat vasta puolenpäivän jälkeen ja poistuvat sunnuntaina iltapäivästä, joten pärjäämme normaalilla viikonloppurytmillämme eli yksi ateria per päivä. Suomeksi sanottuna vaikuttaa jossain määrin ns. "viisumin avaus -matkalta". 

Lauantai: Aino-rouvan parempaa lohikeittoa ja hapahkoa liperiläistä ruisleipää
              illalle sitten ihmetellään kaupasta puolivalmisteena ostettuja riisipiiraita ja lohimoussea.

Sunnuntai: aamulla napostellaan mitä sattuu, päivällä syödään pottumuusia ja karjalanpaistia puolukkasurvoksen kera

Näillä pitäisi yksi viikonloppu pärjätä. Tänään katsoin reseptin kielitaitoa verestääkseni venäläisestä katukioskista ostetusta reseptivihkosesta:

Paahdettua riisiä (viidelle)

3 dl riisiä
2 munaa
3 rkl öljyä
1 sipuli
1 tl raastettua inkivääriä
1 valkosipulin kynsi
250 g katkarapuja
2 tl chili-valkosipulikastiketta
1 tl kuivattua ruohosipulisilppua
200 g pakasteherneitä
250 g porsaanlihasuikaleita
3 rkl soijakastiketta
suolaa
mustapippuria

Keitä riisi ohjeen mukaan. Kuumenna paistinpannu (tai mieluummin iso wok-pannu) ja kuumenna siinä tilkka öljyä. Vatkaa munat sekaisin ja paista niitä pannulla 30 sekuntia. Kumoa syntynyt munakas kulhoon ja pilko vaikkapa haarukalla palasiksi. Ruskista porsaanlihasuikaleet nopeasti pannulla ja siirrä sivuun. Kuumenna loppu öljy pannulla. Lisää pannulle silputtu sipuli, inkivääri, murskattu valkosipulin kynsi. Kypsennä pari minuuttia. Lisää herneet ja lopuksi katkat. Lisää pannulle chili-valkosipulikastike, ruohosipuli, ruskistetut lihasuikaleet ja soijakastike. Sekoita hyvin ja lisää keitetty riisi. Paahda kokonaisuutta keskilämmöllä reilu viisi minuuttia. Tarkista maku ja lisää maun mukaan suolaa ja mustapippurirouhetta. Koristele munasilpulla.



Ihan kelvollista perusruokaa äänin 3 - 0. Juniori erityisesti tykkäsi. Äiskä rankeerasi asteikollaan kolmannen luokan ruuaksi. Sinänsä minulle outoa, että oli katkarapuja ja lihaa samassa ruuassa!


              

7 kommenttia:

  1. Hehhh... itse jo 60 vuotta täyttäneenä hiukan ihmettelen tuota mummottelua tuossa tekstissä! Alle 70-vuotias on harvoin sellainen mummo kuin saman ikäiset olivat esim. 50- ja 60-luvuilla!

    Vai ovatko venäläiset mummompia kuin me täällä Skandinaviassa? ;)

    No, höpötys sikseen.

    Näitä ruokajuttuja katsellessa tulisi kunnon nälkä jos ei olisi juuri syönyt. Söin ison annoksen kaurapuuroa vartti sitten! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, minäkin olen kohta 60. Ja tuo tekstissä mummotteluhan johtuu pelkästään siitä, että mummottelun kohteena oleva Galina-rouva on tällä hetkellä 77 vuotias. Ja venäläiset ovat pääsääntöisesti mummompia kuin skandinaavit. Lähinnä tulisi ihmisten ikääntymisen suhteen vertailukohtana mieleen kotoinen 70-luku. Silloin kun puhutaan ns. tavallisista ihmisistä.

      Poista
  2. Siinäpä taas oiva vaihtoehto ruokapuolelle, vaihteluksi meidän normi ruokajuttuihin.
    "Jokupäivä" täytyy suhertaa sultsinoita, yksinkertainen mutta jokseenkin maukas ruokalaji. Matala reunainen valurautapannu on kova sana kuoria paistellessa (sähköliedellä tapahtuvaan paisteluun), onnistuu "muurikallakin" oikein hyvin (ulkosalla).
    Mukavaa viikonloppua koko porukalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sultsinat eivät ole minulle kovinkaan tuttu eväs. Sen verran olen kokeillut, että tiedän maukkaiksi. Eivät kuitenkaan kuulu eteläkarjalaiseen geeniperimään.

      Poista
  3. Hei taas, on tämä kummallista kun ihmiset joskus pulpahtelevat esille kuten siekin nyt 9 vuoden jälkeen. Mummoilusta puheen ollen mie oon valemummo ja sultsinoista sen verran, että mie söin niitä Imatralla lapsena kun käytiin äitin kanssa semmoisen emännän luona kylässä joka puhui oikeaa karjalaa. Siinäpä sitä olikin sitten ihmettelemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälleennäkemisen riemu oli molemminpuolinen!

      Poista
  4. Tämähän on täysveristä aasialaista ruokaa! Vesi herahti kielelle. Tai sitten luksusversio venäläisestä pilahvista. Eikä kaukana ole paellakaan eli erinomaisen kansainvälinen resepti! Pitääpä laittaa kirjanmerkki tämän sivun kohdalle.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.